Viha lasta vastaan

Mitä sä noista sivullisista ja heidän mielipiteistään jauhamaan? Eihän sivullisista puhuminen edes kuulu palstan aiheeseenkaan! Aiheesihan on vain erehdys.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9833182

Ja kun yksi ihminen sanoo noin niin se vastaa kaikkien muidenkin mielipidettä? Selvä..

MINULLA ei ole mitään lapsivihaa tai muutakaan ihmisvihaa vaikka aborttia kannatankin.

En minä lapsia vihaa, vaikka abortin olen tehnytkin.. Rakastan kyllä omaa lastani yli kaiken..

kaikki vihaa muka lapsia, niin yhtälailla sitten ns. vastustaja väki vihaa naisia.

Hohhoijaa, keksikää oikeesti jo jotain järkevää eikä näitä läppä-provoja, joissa ei oo mitään järkeä.

Myönnän rehellisesti vihaavani lapsia jossain määrin, kuitenkin niin, ettei mulla olisi vaikeuksia tehdä aborttia. Olenko nyt paha ihminen? Entä olenko vaaraksi jo syntyneille lapsille?

No lähinnä tarkoitinkin sitä, että koska pystyisin tekemään abortin ilman omantunnon tuskia, niin pystyisinkö tappamaan syntyneen lapsen? Joku vastustaja näin joskus sanoi, että abortoija olisi vaaraksi myös syntyneille lapsille

Yleistämisesi on tolkutonta, todellakin.

Vaikka en lapsista tykkääkään niin en niitä tappaisi koska siitä joutuisi linnaan.Jos abortin tekee siitä ei joudu koska sen saa Suomen lain mukaan tehdä tietyillä syillä. Näissä kahdessa asiassa on vissi ero.

Eipä ole lapsuileva laki vaan ihan asiallinen ja nykyaikaa. Tämä on tosiasia vaikka joitain kirveleekin.

Olet saanut ilmeisesti oppisi jonkun lahkon käännyttäjänä? Jäljet ja äänenpainot johtavat selvästi sylttytehtaalle.

Ei onnettomuuden kohdatessa tunne vihaa, koska onnettomuuteen ei ole syypäitä, on vain osallisia.

Olettakaamme, että nainen tosiaan vihaisi raskautta ja sikiötä. Jos hän on raskaana omasta tahdostaan, niin miksi hän vihaisi sikiötä? Jos hän on raskaana vasten tahtoaan, ei raskaus synnytä välttämättä positiivisia tunteita. Siinä tilanteessa pällimmäiset tunteet ovat kauhu, järkytys, epätoivo, tuska, suru ja pettymys sekä pelko. Ne eivät ole vihaa. Tunne-elämältään häiriintynyt ei tosiaan tunnista muissakaan muuta kuin kiintymystä ja vihaa.

Jos nainen on esimerkiksi raiskattu, on aika luonnollista, että hän jopa vihaa raiskauksen, väkivallan seurausta. Vihainen äiti ei ole hyvä äiti. Vielä kauheampaa on äiti, joka on tukahduttanut vihansa eikä saa sitä koskaan ilmaista.

Viha ja ne muut negatiiviset tunteet kuuluvat myös ihmisyyteen ja vanhemmuuteen, ne pitää vain tunnistaa itsessään, tai ne näkee vain toisissa - se on helpompaa. Negatiivisten tunteiden olemassa olo ei ole merkki huonosta ihmisyydestä, vaan inhimillisyydestä. Älykäs ja terve ihminen tunnistaa niin rakkauden kuin vihan ja kaikki siltä väliltä. Häiriintynyt voi kutsua rakkaudeksi sitä, että kontrolloi ja pakottaa ihmisiä tekemään oman tahtonsa ja vihaksi kaiken kritisoimisen ja erilaiset tavat elää ja ajatella. Toinen kärsii tuon "rakkauden" ja "moraalin" ilmenemismuodoista, vaikka toinen pitää sitä positiivisena.

Joskus tukahdutettu viha kääntyy aivan muuksi tunteeksi, muka-moraalisuudeksi. Omassa elämässä ei kyetä ongelmanratkaisuun, niin pitää ulkoistaa omat ongelmat muita koskeviksi, jolla oma tasapaino jotenkin pysyy, mutta ongelmat unohtuvat edes hetkeksi.

Omista tunteista syyllistäminen kuuluu lahkolaisten aivopesujärjestelmään ja kontrollointiyrityksiin, mitä täälläkin paljon näkee. "Jos tunnet näin ja teet näin" eli ajattet tai teet jotain kiellettyä (eli et ole kunnon ihminen) etkä ole hyväksyttävä.

Uskontojen uhrien sivuilta:
"Syyllistäminen ja ajattelun kontrollointi: kriittiset ajatukset ovat syntiä ja osoittavat jäsenen olevan hengellisesti kehittymätön. Sama pätee seksuaalisuuteen, tunne-elämään ja yksilöllisiin toiveisiin, mikäli ne poikkeavat ryhmän normeista. Puhdas oppilas ei ajattele omaa etuaan, vain ryhmän tai yhteisön etua."