Mä olen kauhean pinnallinen ihminen

Ihan omantunnon takia ajattelin kirjoittaa tänne mieltä painavista asioista. Vaikka tiedän saavani päälleni vain haukut kuinka pinnallinen p*ska olen ja ettei sellaista ihmistä löydy, joka olisi vastaavassa tilanteessa kuin minä, silti minun on kirjoitettava ihan mieltä puhdistaen. Eli olen kauniiksi kehuttu nainen ja minulla on ihan hirveitä paineita omaan ulkonäkööni liittyen. Minulla on pakkoajatuksia omasta vartalostani... teininä minulla oli syömishäiriö (varmaankin joku ortorexia) siis pakonomainen terveellisen ruuan syöminen.

Kaikista raskainta on se, että tiedän vanhenevani. Vältän aurinkoa, koska pelkään sen vanhentavan ihoani. Jos kesäisin olen ulkona pidemmän aikaa, laitan paljon aurinkorasvaa monilla suojakertoimilla. Liikun jokapäivä, koska haluan pysyä mahdollisimman laihana. En polta ja juon vain vähän alkoholia. Vyötärön pitää olla laiha, eikä jenkkakahvoja saa olla. Selluliittiä ei saa olla nimeksikään, eikä hyllyviä käsivarsia (jossa iho roikkuu). Olen jollainlailla myös läheisriippuvainen ja minulla on pakonomainen saada hyväksyntä toisilta. Jos minua kehutaan, kuinka hyvältä näytän se tuntuu hyvältä, mutta toisaalta myös ahdistaa kun minun on tehtävä vaan entistä enemmän työtä että näytän parhaimmaltani.

Sitten olen kateellinen joillekin teinitytöille, koska heillä on niin hyvät kropat. Haaveilen että itselläni olisi teinitytön vartalo. Oudosti olen kateellinen heille myös sen takia, kun ne ovat nuoria ja voivat syödä kasvaakseen mitä tahansa ilman lihomisen pelkoa... ja se, että he saavat miehiltä enemmän huomiota. Oletan miehenikin katselevan vain nuoria tyttöjä ja sitten kun hän sanookin toista, ajattelen hänen valehtelevan. Ahdistaa, mitä enemmän asiaa mietin. Tunnustelen rintojani päivittäin ja tutkin niiden kiinteyttä. Minulle olisi katastrofi, jos ne alkaisivat roikkumaan navassa. Minulla ne ovat pysyneet suht kiinteinä, mutta nyt olen huomannut niiden pehmenevän silleen jännästi.. ja ajattelen, että voi ei, alan tulemaan vanhaksi.

Mieskin on varmaan kyllästynyt kun aina tivaan häneltä että olenko hänen mielestään haluttavan näköinen ja alan puhumaan ihan höpöjä (vainoharhaisiakin) juttuja. Mietin, että missä tilassa olen 30 vuoden päästä? Vai olenko jo tehnyt itsemurhan? Pahoittelen rajun oloista tekstiäni, mutta tämä hallitsee elämääni melko paljon, enkä tiedä miten saada apua mistään.