Tuntuuko teistä koskaan siltä, että olette täysin irrallisia ympäröivästä maailmasta? Itsellä on hyvin vahva tunne siitä etten kuulu yhtään mihinkään. Kukaan ei puhu minulle enkä minä puhu kenellekkään. Olen olemassa mutta en merkitse mitään. Normaalielämä ja muut ihmiset tuntuvat päivä päivältä etäisemmiltä ja ajatus kavereista tai elämänkumppanista kaukaisemmalta. Päässä jauhaa sama ajatus: "miksi tässä kävi näin? miksi minun elämäni on tällaista?".
Irrallisuuden tunne
YksMies27
31022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä on tuntunut. Ei minua oikein huomata ja ei oo sellasta omaa paikkaa. Sellanen mitätön tai merkityksetön olo.
Olen muutamia kertoja tuntenut kaikkein raskaimmista kokemuksista jutellessani sellaisen irrallisuuden olotilan. Tuntuu, kuin olisi ilmassa, huone ei enää erotu ja katse harhailee. Mutta et kyllä varmaan ihan tällaista tarkoittanut.
Minä olen tuntenut irrallisuudentuntemuksia hyvinkin vahvasti muutama vuosi sitten, kun kärsin masennuksesta ja ahdistuneisuustiloista. Vielä nykyäänkin havahdun sellaiseen "putoamisentunteeseen", kuin vajoaisi emotionaalisesti tyhjyyteen vai miten sen näin omituisen runollisesti ilmaisisi...?
Siihen kuitenkin liittyy juuri yksinäisyys ja eräänlainen totaalinen ulkopuolisuudentunne. Se on aiheuttanut pientä fyysistäkin irrallisuuden tunnetta, kuin en olisi "kytkeytyneenä" ympäristööni, mutta ei onneksi mitään erityisen vahvaa harhaisuutta tai mitään vastaavaa.
Välillä tulee. Tai semmonen merkityksettömyyden tunne. Vaikka bussissa ollessa. Muut matkustajat juttelee kaverinsa kanssa, puhuu puhelimessa tai muuten vaan odottaa perille pääsyä. Minä en edes tiedä miksi istun siellä. En tiedä mihin olen menossa, kukaan ei odota missään, ei ole mitään syytä mennä minnekkään.