Olen tämmöinen yksinäinen ja todella tylsistynyt 18 vuotias poika ja minulla ei ole edes oikein ollut kunnon parisuhteita koskaan mitä nyt pari pikkusta säätöä takana.Johtuu varmaa siittä että olen hiljaisempi ja eroan massasta kun en oo bileissä mukana yms kun ei kiinnosta semmoinen harrastus.Minulla on vain pari hyvää kaveria mutta heilläkin on elämänsä ja olen näiden kanssa aika harvoin tekemisissä.Vietän päivät pitkät aamusta iltaan yksin aina tätä samaa.Ei ole motivaatiota mihinkään johtuu yksinäisyydestä ja siittä että haluaisin sen oikean ja sitten voisin tehdä mitä vain.Yksin ei pysty/jaksa kiinnostaa yhtään mikään.Tuntuu että on vaikea löytää esimerkiksi sellaista tyttöystävää joka ei käännä heti kun silmä välttää selkäänsä.Olen tullut huijatuksi monta kertaa niin on vähän huono luottamus ja itsetunto myöskin.En ole komea mutta sekin riippuu näkökulmasta ja mielestäni en ole kyllä rumakaan rohkenen suoraan sanoa että ihan tavallinen tapaus.Liekö sitten se ujous syynä siihen että mua ei vaan kertakaikkiaan huomata.Ainakin huolehdin itsestäni.Minulla on tummanruskeat hiukset yleensä aika pitkät mutta nyt ne on vähän lyhyemmät.Painan 60 kiloa ja olen 172cm pitkä.Vihreät silmät hyvä iho ei finnejä.Tuntuu että olen semmoinne vittumoinen väliinputoaja että mua ei vihata muttei huomatakkaan:/ Kirjoituksestani ei varmaan saa mitään selvää olen aika huono kirjoittamaan ja tämä on väärä palsta.Mutta olen yksinäinen ja tämän palstan nimi on yksinäisyys joten tuskin menetän mitään kirjoittaessani tälläisen jonkinmoisen viestin itsestäni.Toivossa on hyvä elää joten löytyisikö täältä ketään? Ketään joka voisi haluta tutustua tämmöseen puheliaaseen,luotettavaan,mukavaan,avoimeen ja melko yksinäiseen tapaukseen.löytyykö ketään? Jos vaikka synkkais((: Kirjoittaisin toki enemmänkin mutta olen melko väsynyt nytten ja epätoivonen
Löydänkö koskaan ketään oikeesti?
Vittuuntunut yksinäi
1407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On jotenkin vaikea ymmärtää ongelmaasi, kun olet vielä niin nuori. Sinun iässäsi minä aloin vasta tuntemaan että tekisi mieli saada tyttöystävä. Eihän niitä tyttöystäviä kaikilla ollut sillon kun oltiin 15-18v, vain osalla oli, mutta suuri osa jätkistä oli kavereita keskenään ja ajeltiin mopoilla, pelattiin tietokonepelejä, futista ja samalla tapaa oman veljen kanssa ja hänen kavereidensa kanssa.
Aika meni koulun ohella siinä että sitä liikkui ja näki tuttuja, kävi kavereilla ja kavereita tuli kylään jne. toki tytöt oli mielessä mutta ei niitä kehdannut vielä mennä vikittelemään. Sitten 18 vuotiaana alkoi tulla kovempi tarve saada tyttöystävä, asiasta tuli lähes pakkomielle ja siitähän se sitten lähti. oli kaveruutta ja muuta, kirjeenvaihtoa.. sitten taas uutta opiskelua, muut kaverit jo kaikkosivat ajat sitten ja ei koskaan yksinäistä ollut.
22 vuotiaana menin naimisiin ja edelleen avioliitossa jo usean vuoden jälkeen.
Eli malta nyt ihan rauhassa.
Mutta ymmärrän sinua. Sinulla ei ehkä ole samanlaista tapaa elää kuten itselläni oli.. asuin perheessä jossa oli pikkuveli ja aina riitti jotain touhuamista koulun ohella, pitäähän sitä omaakin puuhaa lisäksi olla jokin harrastus ja sitten niitä kavereita niin ei mulla sen takia ainakaan itsellä ollut heti tarvetta tyttöystävää löytää vaikka unelmoinkin aina että olisi hienoa kun sellainen olisi.... hyvin mahdoton unelma jo 15 vuotiaana.. mutta se kun on tyypistä niin kiinni ja siitä miten kukin sopeutuu laumaan missäkin... riippuu paljolti kuinka paljon poikkeat muista kun seuraansa ei aina voi valita.
Annan yhden neuvon:
rohkeasti vaan juttelemaan jollekin yksinäiselle misulla jonka näet jossain.
ota selvää miten pääset juttuun, näin kaikki joutuu toimimaan. netin kautta nykyään jo entistä helpompaa tutustuminen, ei ollut ennen ja ehkä parempi niin koska en henk.koht pidä keskustelupaikoista... niissä nolaa itsensä ja saa paskaa niskaansa jos joku tunnistaa :)