Soutuveneissä on tappi n. 20 cm perätuhdosta keulaan päin. Tästä seuraa ettei kaikki vesi koskaan poistu veneestä tapin reiän kautta. Keula kun on hieman ylempänä maalle vedetyssä veneessä.
Pitääkö veneen pohjalla aina olla "siemenvesi" vai onko reiän sijoitus ja pohjan muotoilu vain huonoa suunnittelua?
Pitääkö veneen pohjalla aina olla "siemenvesi" vai onko reiän sijoitus ja pohjan muotoilu vain huonoa suunnittelua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Keskity oikeisiin ongelmiin.
Aivan niin, en osta uutta venettä.
Kyllä se on huonoa suunnittelua. Itseäkin rassaa moinen.
Samaa mieltä, täysin suunnitteluvirhe, ei olisi ollut iso asia suunnitella tapin reikää 15 sm taaksepäin, mutta silti sinne saattaisi jäädä vielä tilkkanen vettä!
tappi peräpeilliin ja muiri 100 kg keulaan ja sitten kaikki 10 hv nostamaan vene plaaniin tappi irti ja vene tyhjenee kuin taika iskusta.
Jos vesitilkka häiritsee niin hanki veneeseen pesusienen pala jolla saat sen viimeisen tilkan pois veneen pohjalta.
minkätakia ihmisen persreikä on hankalasti kankkujen välissä, eikä vaikka sormenpäässä?
Kannataiskohan kokeilla sitä tappia vaikka siihen tapinreikään...
Siihen se kuuluu.
Tapin paikka perustuu tarkkaan punnittuun kokemukseen. Perinteisessä soutuveneessä, sekä tasa- että suippoperäisessä, perä nousee aika paljon ylöspäin. Keskimääräisellä suomalaisella rannan kaltevuudella tämä tarkoittaa, että maihin vedetyssä veneessä alin kohta ei suinkaan ole ihan perässä.
Ilmeisesti kuitenkaan kaikki nykysoutuveneiden suunnittelijat eivät ole ottaneet veneensä runkomuotoa tässä huomioon, vaan sijoittaneet tapin siihen missä se on ollut ennenkin. Tästä herää kysymys, kumpi onkaan lopulta virheellinen, tapin paikka vai rungon muoto? Useimmat uudet veneet ovat meinaan julmetun kamalia soutaa.
http://homegate2011.blogspot.com.es/2012/01/perussuomalaisten-sisailmaseminaari.html
Seminaarista poimittua:
TTL:n patologi Henrik Wolff puhui sairastuneen kliinisestä kuvasta. Hänen mukaansa sopivia laboratoriotutkimuksia ei ole eikä oireiden syntymekanismi ole selvä. Yhteys kosteusvaurioiden ja sairastumisen välillä on kuitenkin todettu useissa tutkimuksissa.
Risto Salin Inspector Sec Oy:stä kertoi heidän tekevän mm. sisäilman myrkyllisyysmittauksia. Tilanne homekorjaamisessa ei ole vuosien saatossa juuri muuttunut. Salin oli poiminut viitteitä vanhasta testamentistä Mooseksen kirjasta, jossa on ohjeita saastuneen talon käsittelyyn. Tiivis raamatun teksti sisältää Salinin mukaan sekä diagnosoinnin, korjausohjeen, vaikuttavuuden seurannan sekä irtaimiston puhdistusohjeen. Nykyäänkään ei ole käytössä sen kummempaa mittausmenetelmää, vaan paikkoja korjataan kalliilla ilman takeita onnistumisesta.
Salkinoja-Salonen kritisoi jälleen viitearvoja, jotka laskettiin TTL:n julkaisussa siten, että myös kosteusvaurioituneiden tilojen arvot mahtuivat viitearvojen sisään. Asumispuolen asioista on asumisterveysohje ja työpaikkojen ongelmille on TTL:n ohjeistukset. Kumpienkaan raja-arvot eivät niiden oman ilmoituksen mukaan ole tarkoitettu terveysriskin arviointiin, vain rakennusten kunnon arviointiin.
Salkinoja-Salosen tutkimusryhmä on saanut toksisuusmittausten avulla aikaan viitearvot vertaamalla tiloja, joissa ihmiset joko oireilevat tai eivät oireile. Toksisuuden vaikutus riippuu altistusajasta ja -määrästä. Koulututkimuksessa ne koulut, joissa oireltiin vähiten olivat myös niitä, joissa toksisuutta oli vähiten ja päinvastoin. Yksi koulu poikkesi tässä, sillä siellä oireiltiin paljon, vaikka toksisuutta ei tietyllä solutyypillä löytynyt. Yksi solutyyppi ei siis kerro kaikkea, ja lisätutkimukset ovat tarpeen.
STM:n ympäristöterveysryhmän johtaja Jari Keinänen totesi, ettei rakennusmateriaaleille ole hirveästi lainsäädäntöä. Rakennustuoteasetus määrittää rakennustuotteet ja niiden terveydelliset haitat. Rakennusmateriaaleille ei juuri ole standardeja ja käytössä Suomessa on vain vapaaehtoinen M1-luokitus. EU:ssa on Keinäsen mukaan "varmaan kuusi vuotta ollut tekeillä" standardit.
Terveydensuojelulainsäädäntö lähtee siitä, että vahva epäily terveyshaitasta riittää ja tieto homevauriosta on Keinäsen mukaan riittävä toimiin ryhtymiselle. Kosteus- ja hometalkoot ovat Keinäsen puheiden perusteella todiste siitä, että ongelma on otettu vakavasti. Tavoitteena on parantaa erityisesti rakentamisen kuten korjausrakentamisen laatua. Rakennusfysiikkaa ja lainalaisuuksia ei ole tunnettu, kun korjaukset ovat aikaisemmin epäonnistuneet. Toksisuuden arvioimismenetelmiä ollaan vertaamassa eri tutkimuslaitosten kesken, Keinänen muistutti (Toxtest-hanke).