kosketuksen kaipuu...

Kyllä toisen ihmisen läheisyys on aivan ihmeellinen tunne, suorastaan huumaava. Sen tosin tietää todella vasta sitten, kun sen on edes kerran itse kokenut.

Sen jälkeen elämä onkin toisaalta hirveää piinaa, jos ei sitä läheisyyttä enää toiste tuntea saa. Sellaisessa tilanteessa, jossa toisen ihmisen lähellä olo on mahdottomuus, on paras defenssi vaan koittaa torjua koko se tunne pois mielestä, ettei tee liian kipeää.....

Kyllä se kosketus ja läheisyys on hieno asia. Nyt kun sitä ei ole saanut.. se tuntuu pahalta. Suorastaan hirveältä.

Se on huume johon jää koukkuun. Sen vuoksi jaksan yrittää etsiä vaikka nuo naiset kauhean pinnallisia ovat.

Ihmiset pyrkivät parisuhteeseen koska niin on helpompaa ja mukavampaa. Helpompi ottaa asuntolaina, ehkä lapsia, yleensäkin elämänkumppani, läheisyys, välittäminen, tuki ja turva. Jos kyse on aidoista tunteista. Sitten on ne pettäjät ja pintaliitäjät. Vähän ongelmia niin suhde poikki.

Saisipa vielä mahdollisuuden.

Mä oon kohta 36v mies ja en muista milloin viimeks joku olis mua halannut.
Olis kyllä tosi mukavaa halailla jotain naista kuka tykkäis halailla ja koskee ja pussailla. No ehkä sit joskus sekin viel tapahtuu. Tääl raumal ei einakaan sellasta naista ole ktä haluais mua halailla.

Minä se taas olen sellainen friikki, että en ole koskaan tykännyt, että minua nyvitään tai tullaan liian lähelle. Siksi kammosin koulun urheilutunnillakin kaikkia joukkuelajeja, koripalloa ja sellaista, kun olisi ollut ällöttävä ajatus että ihmiset nykii ja tulee päälle.

Jotenkin minulla on ollut niin, että kehokontaktia haluan ja tarvitsen vain sen kaikista läheisimmän ihmisen eli miesystävän kanssa. Viimeisin seurustelu katkesi joku 10 vuotta sitten eli silloin viimeksi olen halaillut ja pussaillut. Tuota hellyysläheisyyttä kaipaan paljon, seksiä en niinkään.

mitä on kosketus? mä en ole äidiltäni enkä isältäni saanut yhtään halia, että olisivat koskettaneet minua. mua pelottaa kun joku koskettaa minua

Rutiininomainen halailu/koskettelu on yliarvostettua eikä oikein tunnu miltään. En tiedä sitten millaista se on jos se toinen haluaa minua seksuaalisesti, ehkä kivempaa ja jännittävämpää?

Toisen arki on toisen unelma...

Kyllä se vaan niin on, että läheisyyden puute on kamalaa eikä siihen pidä tottua. Ja kamalaa on myös se miten jo lapsena koettu rakkaudettomuus pilaa elämää aikuisiässä. Mikään ei ole tervehdyttävämpää, kun aito, lämmin ja rakastava parisuhde.Itselläni ei sellasta nyt ole, joskus on ollu, taisi loppua omaan kyvyttömyyteeni kertoa tunteistani, joka taas johtuu lapsuuden traumasta. Kunpa jokaiselle riittäisi "toisen arkea".

Kyllä siihen tottuu.

Itsestä alkaa ainakin tuntua siltä että olen viimein tottunut. En nyt jaksa miettiä milloin erosin ex-tyttöystävästä. Ehkä 3, ehkä 4 vuotta sitten.

Toisten kosketus on alkanut tuntua jopa vastenmieliseltä. Esimerkiksi jos joku koskettaa kädellään olkapäästä tai käsivarresta tekee mieli huutaa että älä koske minuun. Pitää kuitenkin yrittää hillitä itsensä, sillä se ei varmasti tuntuisi kenestäkään kivalta. :)

Mutta siis että helpottuu, ei pahene, ajan kuluessa.

Kyllähän se sellaista terapiaa on se kosketus. Joskus sitä vaan ei ole. Kotieläin on yksi vaihtoehto hellyyden ja kosketuksen kaipuulle. Ehkä ihminen lopulta kuihtuu tai muuttuu kiukkuiseksi ilman paijausta. Suomalaisten kanssa se tietenkin on muutenkin vähän kohmeampaa. Hierojalla tai muulla kosketusterapialla käyminen helpottaa myös joskus.