Minut on määrätty käytettäväksi rauhoittavia lääkkeitä, joita oikeastaan voi pitää jo ihan huumeina.
Olen kokenut pitkään ahdistusta, enkä ole kokenut oikein iloa.
Ai niin. olen syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin, mutta elämäni on ollut todella rankkaa. Kotona harrastettiin henkistä väkivaltaa.
Minut on laitettu uskomaan toisella tavalla, mitä itse olisin halunnut uskoa ja ehkä tästä johtuu kokemani ahdistus.
Hakeuduin aikoinaan psykiatrian klinikalle ja pääsin sitten lopulta terapiaan.
Ahdistustani ei saatu perinteisillä masennuslääkkeillä ja terapialla poistumaan, joten minulle määrättiin ahdistukseen rauhoittavia lääkkeitä. Nyt olen ollut pitkään riippuvainen niiden tuomaan hyvään oloon. Ainut on vain se, että nämä rauhoittavat lääkkeet poistavat synnin tunnonkin (onko sekin psyykkinen tunne vain).
Kykenen kuuntelemaan varsin menevääkin musiikkia ja silti tunnen oloni erittäin kevyeksi ja mukavaksi. En koe, että joutuisin heti tekemään parannusta moisista. Moraali mulla on kyllä edelleen tallella, mutta tietyt synnit eivät tunnu enää synneiltä.
Ainoat, joista omatunto saattaa ruveta kolkuttaa, ovat sellaisia, jos käyttäydyn jotakuta kohtaan ikävästi. Tai että varastan jotain tms. joka aiheuttaa jollekin toiselle mielipahaa. Musiikin kuuntelu, tanssiminen yms. eivät saa kenenkään mieltä pahentumaan, paitsi muiden vanhoillislestadiolaisten.
Rauhoittaako rauhoittavat lääkkeet myös synnin tunnon. Vai antaako ne lääkkeet pikkusynnit anteeksi niin, että askel on taas kevyt ja mukava?
Olen kokenut pitkään ahdistusta, enkä ole kokenut oikein iloa.
Ai niin. olen syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin, mutta elämäni on ollut todella rankkaa. Kotona harrastettiin henkistä väkivaltaa.
Minut on laitettu uskomaan toisella tavalla, mitä itse olisin halunnut uskoa ja ehkä tästä johtuu kokemani ahdistus.
Hakeuduin aikoinaan psykiatrian klinikalle ja pääsin sitten lopulta terapiaan.
Ahdistustani ei saatu perinteisillä masennuslääkkeillä ja terapialla poistumaan, joten minulle määrättiin ahdistukseen rauhoittavia lääkkeitä. Nyt olen ollut pitkään riippuvainen niiden tuomaan hyvään oloon. Ainut on vain se, että nämä rauhoittavat lääkkeet poistavat synnin tunnonkin (onko sekin psyykkinen tunne vain).
Kykenen kuuntelemaan varsin menevääkin musiikkia ja silti tunnen oloni erittäin kevyeksi ja mukavaksi. En koe, että joutuisin heti tekemään parannusta moisista. Moraali mulla on kyllä edelleen tallella, mutta tietyt synnit eivät tunnu enää synneiltä.
Ainoat, joista omatunto saattaa ruveta kolkuttaa, ovat sellaisia, jos käyttäydyn jotakuta kohtaan ikävästi. Tai että varastan jotain tms. joka aiheuttaa jollekin toiselle mielipahaa. Musiikin kuuntelu, tanssiminen yms. eivät saa kenenkään mieltä pahentumaan, paitsi muiden vanhoillislestadiolaisten.
Rauhoittaako rauhoittavat lääkkeet myös synnin tunnon. Vai antaako ne lääkkeet pikkusynnit anteeksi niin, että askel on taas kevyt ja mukava?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tanssi ja musiikki on normia ihmisen elämää,vl:ssä eläminen sitä ei oo. tai onhan siel kiva henki tms. mut ne on tosi out muusta maailmasta, luulee et muut on pahasta,vaikkei ole.kyse on kohtuudesta.harmi et oot joutunu syömään rauhottavia,aika vakava tilanne näin "uskottoman" näkökulmasta :(
Psyykkinen sairaus tai oireilu siihen suuntaan on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. On vaan helvetinmoinen tabu sairastua päästänsä. Helposti tuomitaan hulluksi ja sellaisella ei yleensä ole kavereita. On sellanen epäkelpo porukoihin.
Tosiasiassa sun ihmisarvo on samalla tasolla muiden kanssa. Et voi valita syntymäkotiasi. Jos ja kun kotisi ahdasmielisyys on aiheuttanut kuvailemaasi oireilua, niin so fuckin what?? Muista, että sinä itse luot elämäsi polut siten, miten ja minne niitä pitkin tallaat. Jokaisella on historiansa -- osa meistä ammentaa sieltä voimaa elämäänsä, osalle taas tulee sieltä pelkkää painolastia. Osa siltä väliltä.
Syntikäsitys ei ole helppo arvokokoelma. Usein se mitä lapsena on juntattu päähän, säilyy hamaan loppuun asti. Muista kuitenkin asioiden suhteellisuus ja suhteettomuus. Toisten ihmisten kunnioittaminen on tärkeimpiä arvoja elämässä, pidä siitä kiinni. Tanssi ja laulu ovat elämän normaaleja ilonaiheita, niiden synniksi tuomitseminen on juuri sitä ahdasmielisyyttä, josta olet kärsinyt lapsuudenkodissasi.
Synnin tunne todennäköisesti on psyykkinen tunne, kuten uskonnollinen kokemusmaailma yleensäkin, vaikka vl-lahkossa muuta väitetään. Sillä ei sinänsä ole moraalin kanssa mitään tekemistä. Moraali lienee sitä vl-piireissä kavahdettua lakihenkisyyttä.
Lääkkeet eivät ole pysyvänä ratkaisuna suositeltava keino (sivuoireita, riippuvuutta) kuvailemaasi ongelmakenttään. Suosittelen liikuntaa ja raikasta ulkoilmaa, uusia harrastuksia ja ihmiskontakteja, sosiaalisuutta uusissa ihmisryhmissä -- yleensäkin aktiivisuutta. Toivottavasti pääset jonkinlaiseen balanssiin elämässäsi. Toisaalta elämähän itsessään on jatkuvaa pyrkimystä balanssiin. Kaikkea hyvää, meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä käytössä.
Olet tavannut toisen arvomaailman, ja kastsot nyt omaa arvomaailmaasi, joka on osin uskon sisältöä, osin muuta. Raamatusta suoraan nousee arvomaailma, joka on suoraan kiinni sanassa kuten esim avioliittoa koskevat Vuorisaarnan ja Paavalin sanat. Sitten on niitä asioita, jotka ovat lestadiolaisuutta, mutta joiden sisältö on sillä lailla irrallaan, että esim. minun, joka olen kasvanut kirkon uskovana, on vaikea sisäistää niitä niin että niihin liittyisi joku synnin tunto. Enemmän synnintuntoa liityy niihin raamatun kohtiin, joissa puhutaan kuten Gal. kirjeessä:
9 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, [Room. 13:13 ]
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
Ahdistuksen tunne voi liittyä syyllisyyden tutemiseen, ja nämä lääkeet poistavat ahdistusta riippumatta sen aiheuttajasta. Eivät ne poista synnintuntoa. Lapsuudessai olet ehkä tottunut liittämään ne toisiinsa kuten ne varmaankin tekevät. Synnin voi tunnistaa ilman ahdistustakin kuten tunnut kokevankin. Jos tunnet että sana kuitenkin koskettaa ja tunnet itsesi syntiseksi ihmiseksi kuten me kaikki, ei kaikkien syntien luetteleminen ylipäätään ole luterilaisuutta. Anteeksianto on kertalaakista kaikki erottelematta. Ihminen ei pelastu sen takia, että ei tee syntiä vaan koska uskoo sovitustyön. Lääkkeet ei anna pikkusyntejä anteeksi, tietenkään. Kaikenlaista musiikkia on minun elinympäristössäni kaikenaikaa enkä ajattele koko asiaa ylipäätään. Sen sijaan virren sanoja ajattelen ja haluan hiljentyä niitä kuuntelemaan useamman kerran viikossa. Ajatus, että ne soisivat koko ajan taustalla on minusta niiden arvoa alentavaa. Ajattelen siis itseasiassa päinvastoin kuin perinteinen vanhoillislestadiolainen ehkä ajattelee. Hengellinen musiiikki ansaitsee mielestäni kunnioittavan suhtautumisen ja hartauden, en voisi ajatella kuuntelevani niitä niin kuin olen ikäni kuullut kuunneltavan kevyttä musiikkia tavarataloissa, autoissa, siivoomisen tautamusiikkina ym.
Uskoa ihminen voi vaikka ei olisi täydellinen "mallikappale" uskovasta. Jos tarvitset lääkitystä tarvitset sitä ja sillä siisti. Elät sillä lailla kun sinun kohdallasi on mahdollista.
Kun perhekään ei ole vanhoillislestadiolaisia on minusta ajatus että häissä kirkon ulkopuolella tai valmistujaisjuhlissa tai syntymäpäivillä kuunneltaisiin hengellistä musiikkia outo kokonaan. Hengellisä joululauluja sen sijaan kuuntelen. Enkä ole saanut mitään tuntumaan siionin virsiinkään. Virsikirja riittää minulle. Perinteinen kulttuuri, joka on ihmisten lapsuudenkodissa ja kasvuympristössä on eri asia kuin kristinuskon ydin ylipäätään. Olen siis "pakana" taustaltani ja minulla on jossain määrin sen kulttuurin tavat. Sallitaanhan venäjälläkin toisenlainen elämä kuin mikä Suomessa on ollut tapana. Oman elämänpiirinsä sisälläkin on aste-eroja, ei ole tarpeen mennä diskohin pyörimään viikonloppuisin vaikka ei ajattele, että puolison tai lasten autoradiosta kuuntelema musiikki olisi sen kummempaa kuin arkista elämää ympärillä.
Ei kukaan jaksa noin pitkiä jorinoita lukea.
On taito osata tiivistää sanomansa eikä laverrella ummet ja lammet.
Niin. monet ovat tottuneet kuuntelemaan hengellisiä lauluja vapaa-ajalla, mutta tosi monet kuuntelevat myös klassista soitinmusiikkia. Siis klassista musiikkia, jossa ei ole sanoja lainkaan.
En tiedä, onko se hengellisiä lauluja alentavaa, jos niitä haluaa laulaa vapaa-ajallakin. Toiset ovat musikaalisempia, kuin toiset. Joillekin musiikin täytyy olla kokoajan läsnä, joillekin taas ei. Sitten on niitä, joille myös maallinen musiikki vetoaa. Eli se, joka soi kaikenmaailman marketeissa jne.
Itse tykkään toisinaan olla ihan ilman musiikkiakin.
Usein iltakylissä sun muissa emme kuuntele välttämättä mitään, koska joukossa on monenlaisia ihmisiä. Vaikka pääosa kuunteleekin vain klassista musiikkia, sekä virsiä ja siinoninlauluja, niin mielialat vaihtelevat eri ihmisillä.
Joku haluaa kuunnella iltalauluja, toinen aamulauluja, kolmas pianomusiikkia, neljäs jotain viulusonaatteja jne. Tällöin on luontevampaa, että ei kuunnella mitään. Ollaan vain yhdessä ja pelaillaan pelejä.
Ite kuuntelen yleensä musiikkia yksin ollessa ja lenkkeillessä.
Minä siis lenkkeilylläkin puran ahdistusta, mutta kaikkea ahdistusta en sillä saa poistettua, joten siksi lääkkeet.
Toki haluaisin tietää, mikä lopulta on ahdistukseni takana. Ihan täydellistä syytä sille en tiedä. Mutta eiköhän se selviä ajan kanssa ja saadaan sekin hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Sitä eniten toivon. Pääsis eroon lääkkeistäkin!
Minäpä luin ja mullehan tuo kirjoitus oli osoitettukin.
Entäpä jos ahdistuksesi aiheutuu ristiriidasta vl-liikkeen vaatiman elämäntavan ja sen välillä, miten oikeasti pohjimmiltasi haluaisit elää?
Edes SRK ei itse usko näiden kehittelemiensä höpösyntien olevan oikeasti syntejä, vaan SRK on kehitellyt koko mutkikkaan syntilistansa ainoastaan alistaakseen alamaisiaan ja saadakseen heidät jatkuvaan synnintuntoon sekä helposti johdettaviksi!
Siksi saatuasi helpotusta ahdistukseesi, unohdat höpösyntilistat. Olet vl-alistamisesta paranbtumisen tiellä!
Etsi itsellesi uusi hengellinen koti, jossa vallitsee Jumalan Rauha ja Rakkaus!
Rauhoittavat lääkkeet tuntuvat normalisoivan sinua. Olet vapautumassa valheen orjuudesta. Se, ettei usko vl-syntilistaan, ei tarkoita, etteikö olisi väärin toimimistakin (syntiä). Oma vastuu teoista alkaa kehittyä, kun jättää taakseen ihmeelliset musiikki-tanssi-syntijutut yms. Olet selvästi parantumisen tiellä.