Kyselisin muita nuoria äitejä joilla on jo enemmän kuin yksi lapsi. Odottelen itse neljättä lastani ja ikää mulla on mittarissa 23v. Esikoisen sain 15 vuotiaana. Sitten esikoisella ja kakkosella on ikäeroa vain 11 kuukautta. Kolmas lapsi syntyi 1,5 vuotta toisen lapsen jälkeen. Ensimmäiset noin 4 vuotta esikoisen syntymän jälkeen oli mulle todella rankkoja kun lapset on noin tiheällä ikäerolla tulleet ja paljon ongelmia oli. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja olen nyt ammatin kerennyt myös opiskella ihan viimesille saakka. Opinnot saan paatökseen nyt kuukauden sisään päätökseen ja laskettu aika menee heinäkuun alkuun. Olen nyt viikolla 32 1. Ei ole enää pitkää aikaa odotettavaa. Kaikki on taas on ihmeellistä ja uutta kun viime raskaudesta/synnytyksestä ja vauva-ajasta on niin pitkä aika jo. Ei ole hirveen tuoreessa muistissa ne asiat enää, jotta saa nyt sitten opetella kaiken alusta taasen. Isommat lapset on jo kovin innoissaan tulevasta pikkusiskosta. Edelliset lapset ovat kaikki poikia. Nyt siis 7,6 ja 5 vuotiaat. Sinänsä ihan "helpossa" iässä jo ovat. Vauva tuo tietysti mukanaan uutta haastetta perheeseen.
Poikien vauva-ajoista taikka enimmäisistä vuosista mulla ei hirveen tarkkoja muistikuvia ole. Ne vuodet meni aikalailla sumussa. Esikoisella todettiin lukuisia allergioita enimmäisten 6kk aikana, sekä astma. Oli korvatulehduskierrettä ja jatkuvaa sairastelua. Lukuisia tutkimuksia ja jatkuvaa lääkärissä ravaamista. Vielä 9kk ikäisenä heräsi 10-20 yössä huutamaan ties mistä. Minä olin viimesilläni raskaana juuri silloin. Toisen lapsen synnyttyä esikoisen ongelmat paheni ja todettiin vielä lisää allergioita. Uudelle vauvalle puhkesi koliikki jota kesti kaiken kaikkiaan 8 kuukautta. Allergoita on lukuisia tälläkin lapsella. En muista niiden kahden vuoden aikana nukkuneeni yhtäkään yötä ilman vähintään viittä herätystä. Olin aivan kuitti ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota ei ollenkaan parantanut tieto siitä, että kohta jo odotin kolmatta lasta. Ehkäisy oli kunnossa, mutta ilmeisesti joskus näinkin käy. Kolikkia tai mitään sairautta kolmosella ei sentään ollut vauvana. Mutta sen edestä hän vammautui synnytyksessä pahasti, sai erbin pareesin, eli käden hermo vaurioitui niin pahasti ettei toiminut ekoina vuosina lähes ollenkaan. Lapsi oli syntyessään liki viisikiloinen eli aivan liian suuri minulle synnytettävä. Jäi siis hartioista jumiin synnytyksessä. Tästä seurasi pitkät ja raskaat kuntoutukset. Nykyään käsi on jo parempi, muttei tule siltikään luultavasti koskaan toimimaan normaalisti. Nyttemin pojalla on todettu astma, 8 eri ruoka-aine allergiaa sekä myös AD/HD:n piirteitä. Semmoista meillä. Raskasta on ollut, helpolla en todellakaan ole päässyt. Kaikesta on kyllä selvitty ja nuorimmaisen pojan tilanteen kanssa mennään päivä kerrallaan.
En tiedä mitä odottaa tämän uuden tulokkaan kohdalla. Pahimpiin olen jo mielessä varautunut tietysti. Se jää nähtäväksi.
Poikien vauva-ajoista taikka enimmäisistä vuosista mulla ei hirveen tarkkoja muistikuvia ole. Ne vuodet meni aikalailla sumussa. Esikoisella todettiin lukuisia allergioita enimmäisten 6kk aikana, sekä astma. Oli korvatulehduskierrettä ja jatkuvaa sairastelua. Lukuisia tutkimuksia ja jatkuvaa lääkärissä ravaamista. Vielä 9kk ikäisenä heräsi 10-20 yössä huutamaan ties mistä. Minä olin viimesilläni raskaana juuri silloin. Toisen lapsen synnyttyä esikoisen ongelmat paheni ja todettiin vielä lisää allergioita. Uudelle vauvalle puhkesi koliikki jota kesti kaiken kaikkiaan 8 kuukautta. Allergoita on lukuisia tälläkin lapsella. En muista niiden kahden vuoden aikana nukkuneeni yhtäkään yötä ilman vähintään viittä herätystä. Olin aivan kuitti ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota ei ollenkaan parantanut tieto siitä, että kohta jo odotin kolmatta lasta. Ehkäisy oli kunnossa, mutta ilmeisesti joskus näinkin käy. Kolikkia tai mitään sairautta kolmosella ei sentään ollut vauvana. Mutta sen edestä hän vammautui synnytyksessä pahasti, sai erbin pareesin, eli käden hermo vaurioitui niin pahasti ettei toiminut ekoina vuosina lähes ollenkaan. Lapsi oli syntyessään liki viisikiloinen eli aivan liian suuri minulle synnytettävä. Jäi siis hartioista jumiin synnytyksessä. Tästä seurasi pitkät ja raskaat kuntoutukset. Nykyään käsi on jo parempi, muttei tule siltikään luultavasti koskaan toimimaan normaalisti. Nyttemin pojalla on todettu astma, 8 eri ruoka-aine allergiaa sekä myös AD/HD:n piirteitä. Semmoista meillä. Raskasta on ollut, helpolla en todellakaan ole päässyt. Kaikesta on kyllä selvitty ja nuorimmaisen pojan tilanteen kanssa mennään päivä kerrallaan.
En tiedä mitä odottaa tämän uuden tulokkaan kohdalla. Pahimpiin olen jo mielessä varautunut tietysti. Se jää nähtäväksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
itse olen 24 ja neljä lasta meilläkin on ykkösen ja kakkosen välissä 11kk :D meillä on kaikki vielä alle koulu ikäisiä, esikon sain 17-vuotiaana.
Hei!
En halua kritisoida mutta mielenkiinnosta kyselen että miksi olette tehneet/ saaneet noin paljon lapsia nuorena ja niin lyhyessä ajassa?
Itse odotan esikoista ja olen päälle parikymppinen.
En kyllä ajattelisi tekeväni toista lasta pariin vuoteen. Vaikka kolme lasta haluaisinkin, mutta pidemmällä aikavälillä siis..
No mutta toivottavasti AP:n elämä helpottuu :)
Itse olisin jo varmasti hulluuden partaalla samassa tilanteessa :D
Jokainen on erilainen, itse haluan tehdä lapset suht pienillä ikäeroilla koska on sitten seuraa toisilleen, jos on suuremmat välit saattaa pikkusisarus olla ainakin varhaisteinille suuri riesa. Joillekkin jo yhden lapsen vauva/taapero aika on tavallaan hetkeksi liikaa, eikä halua heti aloittaa uudestaa samaa rumbaa. Mutta itselle on ainakin nämä lyhyet välit sopineet hyvin :)
Se on meidän perheen tyyli toisilla on toinen.
Toivottavasti en vaikuta arvostelevalta, mutta tuon kysymyksen kuulee aivan liian usein. Itse en koe elämääni rankaksi tai hankalaksi, on sitten eria asia jos joku toinen ei kokisi minun elämäni soipivan itselleen ja miksi sen edes pitäisi..
Ihmiset tuputtaa liikaa omia elämänarvojaan :)
Minun elämä vaan on mennyt tähän suuntaan. Ja tyytyväinen olen, päivääkään en pois jättäsisi vaikka todella raskasta onkin ollut. Nykyään onneksi tilanne meillä on tasapainossa ja kaikilla hyvä olla.
Helpolla en ole päässyt ja mitään vaaleanpunaisia laseja ei todellakaan ole silmillä. Tiedän mitä arki on pienten ja vähän isompien lapsien kanssa. Mulla kaikki on menty vaikeimman kautta, aina odotus ajoista synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen elämään saakka. Ja tämä jokaisen lapsen kohdalla. Aina on ollut jotain ongelmaa jossain.
Tämän odotuksen myötä on todettu taas raskausdiapetes (ollut kaikissa edellisissäkin) ja vauva kasvaa yläkäyrällä. Luultavasti synnytys tullaan käynnistämään ennen laskettua aikaa, ehkä jo viikoilla 35-36. Kävin eilen taas painoarviossa ja vauvan painoksi saatiin näin 32 5 viikoilla 2,8 kiloa. Eli ihan liikaa. Näin ollen menee taas suunnitelmat uusiksi, eli lapsi tulee syntymään ennen oletettua aikaansa. Voi myös olla että päädytään suunniteltuun sektioon tämän kanssa, johtuen edellisen synnytyksen aiheuttamista "tuhoista". Noh, saapa nähdä, perjantaina menen taas uudestaan juttusille synnytyssairaalaan. Esikoinen oli syntyessään 3,9kg ja kakkonen 4,4kg ja kolmonen sitten sen 4965g ja 56cm että tulee ne isommatkin minusta ulos, mut mitään viisikiloista en ole uudelleen synnyttämään lähössä :)
Kuulumisia. Perjaintaina tuli siis käytyä siellä äitiyspolilla kontrollissa. Tehtiin taas uusi painoarvio joka näytti nyt 2950g. Viikkoja oli se 33 2 ja nyt mennään 33 4. Sairaalassa otettiin myös lapsivesipunktio toisen kerran tämä raskauden aikana, sillä tarkisestaan nyt sikiön keuhkojen kypsyyttä jotta voidaan sitten keskustella enemmän siitä synnytyksen käynnistämisestä. Mulla verensokerit huitelee taas pilvissä, vaikka kuinka olenkin kiinnittäny kaiken huomion ruokavaliooni. Sokeriarvo verestä oli ekalla mittauksella 9 toisella 12! Tilanne ei siis ole mikään kovin ihanteellinen! Ensi viikon perjantaille on varattu taas uusi aika jolloin viikkoja olisi jo 34 2. Mitä luultavimmin synnytys tullaan käynnistämään jo tämä kuun lopussa tai sitten tuolla kesäkuun alkupuolella. Laskettu aikahan olisi vasta 29.6. Ajattelin kyllä että loppuun saakka mennään tämänkin kanssa, eli heinäkuulle, kun en ole koskaan ennen laskettua aikaa synnyttänyt. Mutta näin kävi ja saa sitten nähdä miten tämä hoidetaan. Mutta tavoite on käynnistää ennen viikkoa 37. En mielellään haluaisi iso vauvaa synnyttää, toinen lapsi kun oli syntyessään sen 4400g ja sekin teki jo tiukkaa. Imukupilla jouduttiin kiskomaan melkeen 2 tunnin ponnistelujen jälkeen ja repesin melkoisesti.. Pelotttaa!!!! Tämä mahavauva on nyt sen 3-kiloinen, eli jos tätä vauhtia kasvaa niin äkkiä se 4-kiloiseksi paisuu jos kovin pitkään vitkutellaan vielä. Jos ei synnytystä voida käynnistää ajoissa (esim. vauvan keuhojen kypsymättömyyden takia), niin sitten tehdään sektio vauvan suuren koon vuoksi. Eniten pelottaa se, että mitä jos arviot ei pidäkään paikkaansa, kuten kuopuksen kanssa kävi. Painoarviot näytti paria päivää ennen synnytystä lähes kiloa vähemmän kuin mitä vauva todellisuudessa painoi :( Ja sen seurauksena kävi hullusti.
Tänne ei siis muuta kuulu, kuin stressiä. Pojat on kovin innokkaita ja odottavat uutta vauvaa kovasti jo. Kilttejä poikia mulla, auttavat mammutti-äitiään kotitöissä ja muissa jutuissa täällä kotosalla :-)
Mites, onko vielä muita nuoria, useamman lapsen äitejä? Kiinnostaisi kuulla teidän arjesta, montako lasta on, ja miten käyntännön jutut hoituu? Ja ihan noin muutenkin päivärutiineista, yms. :)
Oot tainnu olla ylä-asteella niitä tyttöjä, jotka tunnettiin niin sanotusti helppoina...jos mun teini-ikäinen tyttäreni tekisi lapsia tohon tahtiin ja tossa iässä ni enpä olis kovin ylpeä pikemminkin lahjoisin tekemään vaikka abortin. Opetelkaa tyttö hyvät käyttään ehkäsyy tai pitään ne jalat ees kiinni!
Mä oon 20v Eka lapsi täyttää 2v samoihin aikoihin ku mulla on laskettu aika eli elokuun puolessa välissä :))
voi jiisus mikä kiertopalkinto! oot tainnu nukkuu bilsantunnilla:O tolla en kyllä kehtais ylpeillä et pentuja tulee jo tossa iässä nuin tiuhaan tahtiin..
heips Kate-90, kiva kuulla muistakin nuorista äideistä. Miten teillä sujuu, miten on raskaus mennyt? Kaikkea hyvää sinulle :-)
Täällä on suunnitelmien muutosta ilmassa.. Eilisen neuvolan jälkeen jouduin lähtemään suoraan synnytyssairaalan päivystykseen kohonneen verenpaineen, turvotuksen ja muiden raskausmyrkytykseen viittavien oireiden vuoksi. Pääsin kuitenkin sieltä vielä pois, tosin huomenna menen osastolle tarkkailuun ja sinne sitten jään. Pois pääsen vasta sitten kun olen synnyttänyt. Tilanne on nyt sen verran vaarallinen niin mulle kuin vauvallekin, että synnytys tullaan käynnistämään alustavien suunnitelmien mukaan ensi viikon loppupuolella. Jos jotain uutta ongelmaa ilmenee, niin sitten jo aikaisemmin. Mulla verensokerit oli viime mittauksella 13 (!!!) eli ihan liikaa, vauvan painoarvio näytti 3600g (!!!) eli ihan liikaa. viikkoja on kuitenkin vasta 34 0. olen itsekin todella huolestunut (ja huonovointinen) ja sen vuoksi tosi helponnut, että pääsen osastolle tarkkailuun loppuajaksi. Ainakin tiedän vauvani ja minun olevan hyvissä käsissä siellä. Mutta kyllä tässä alkaa stressi ja pelko olla huipussaan. Tottakai omasta lapsesta on huolissaan kun tietää ettei kaikki ole hyvin :( että tälläinen tilanne sitten. Kyllä tässä omantunnon tuskat on kovat, vaikka tiedän kyllä että kaikkeni olen tehnyt ruokavalion ja verensokerien tarkkailun suhteen, estääkseni tälläisen. Mutta minkäs sille voi, jos oma keho ei toimi niinkuin pitäisi. Toivon nyt vaan että kaikki sujuu hyvin ja saada pieni tyttömme kohta jo kotiin ehjänä. Ärsyttävää tämä on, joka raskaudessa ollut sama juttu! tosin ei kertaakaan näin pahana kuin nyt. Olen kuitenkin nuori, hoikka, liikun ja syön terveellisesti, ja silti mulle käy aina näin. Höh :( Onneksi pääsen vielä synnytyssairaalassa juttelemaan kätilön kanssa menneistä synnytyksistäni ja peloista synnytystä kohtaan. Ehkä sitten ollaan jo viisaampia.
Tsemppiä kaikille maailman nuorille ja vanhemmille äideille ja isille, minä tästä lähdenkin pakkailemaan ja valmistelemaan huomista varten, ja tulevaa synnytystä varten. Moikkelis!
Moikka! Mä olen heinäkuussa 22 vuotta täyttävä 2 lapsen äiti. Poika on 5v ja tyttö 3v. Esikoinen syntyi kun olin 16v ja suunniteltu,tulee jos on tullakseen raskaus oli :) Seurustelen edelleen lapsien isän kanssa,itse asiassa tuli huikeat 10v täyteen alku vuodesta!!!! :) Olen hoitanut molemmat lapset kotona ja elokuussa ovat molemmat aloittamassa päiväkodin ja minä toivon mukaan siinä paikkeilla työt. Halu työ elämään on jo kova koska suoraan peruskoulusta jäin kotiin odottelemaan masun kasvua ja synnytystä.. Siitä asti siis periaatteessa ollut äitiyslomalla. :)
Molemmat raskaudet menneet hyvin,esikoisen aikana jopa loistavasti! Esikoisen aikaan ei ollut liiemmin turvotuksia tms.. Ainut mikä jäi pysyvästi mieleen oli alkuun pahoin vointi jota ei kestänyt tosin kuin viikon mutta viikko "järkyttävässä krapulassa" oli jotain sanoin kuvaamatonta :D Synnytys viikolla 42 2 käynnistyksellä. Vajaa 12h kesti. Paino 3985g ja pituus 52cm.
Toisen lapsen odotus meni 2 viikon "krapulassa" mahan kasvaessa tuli painoa paljon enemmän kuin esikoisen aikana ja liitos kivut jotka oli jotain aivan kamalaa! No niistä selvittiin hammasta purren. Nla:ssa laittoivat turvotus kohtaan yhden ylimääräisen eli koska näytti että oma pää oli kaksinkertaistunut!!!! :D Synnytys meni hyvin ja käynnistyi lääkärin hieman kovakouraisella tutkimuksella joka oli oikeastaan hyvä koska nyt kun vertaan niin käynnistäminen oli jotenkin väkisin väännettyä... :S
Supparit alkoivat iltapäivällä ja tyttö syntyi seuraavana aamuna. Ja molemmissa synnytyksissä olen pyytänyt epiduraalin,esikoisen aikana ei oikeastaan auttanut muuten kuin että kipu siirtyi vain toiselle puolelle vatsaa?? Toisen aikana se oli enemmän kuin toimiva apu!! Ihana! :D
Ponnistus kesti huikeat 4min. Paino oli 3830g ja pituus 51cm.
Esikoisen arvio painoksi ultra antoi 4300g päivää ennen LA. Toisen aikana yli 4000g paino arvio ja nla täti sanoi että laittaa päänsä pantiksi että tulee olemaan reilusti isompi kuin 4000g. Molemmat arviot siis menneet ihan metsään mutta liekkö niillä nyt enään väliä. 2 tervettä, mahtavaa,kaunista ja toivottua lasta syntyi :)
Aina olleet hyviä nukkumaan,molemmat lopettivat yöllä heräämiset n. 2kk ikäisinä,ei allergioita,ei sairauksia,harvoin sairastavat. Helpolla olen näissä asioissa päässyt mutta luonne on ainakin tyttärellä niinkuin äidillä. Luonnetta löytyy! Uhma on tuntunut jatkuvan siitä asti kun ensimmäiset askeleet otti :D
Poika on taas herkkä,sympaattinen ja rauhallisempi lapsi ollut aina. Ihania ovat!
Niin ja lisään vielä että tyttö syntyi rv 41 6 :)
Heheh, että kiertopalkinto... Taisit itse nukkua sekä bilsan että äikäntunneilla? Katsos kun kiertopalkinnolla tarkoitetaan henkilöä joka on kenen kanssa tahansa. Tämä neljättään odottava tekee lapsia oman miehensä kanssa. Ja seksiähän neljän lapsen tekemiseen tarvitaan parhaassa tapauksessa neljä kertaa. Jaettuna muutaman vuoden sisään. Ja oman puolison kanssa siis.
Kutsuitko muuten itseäsi aikuiseksi? Et kai? Oikeasti?
ahaa säki oot nuita bimboja jotka lapsia vääntää ja kelan tuilla elelee elämäänsä:O että silleen LUUSERI ÄMMÄ!
Neiti hyvä pistä edes hetkeksi ne jalat kiinni : Sanoi lääkäri kun tyhmän bimbon näki:O
Urpo. Ne Kelan tuet tulee ihan samalla tavalla kaikille äideille. Oli ikä, elämäntilanne, siviilisääty jne. mikä tahansa. Suomessa jokainen äiti on oikeutettu äitiysavustukseen, äitiys- ja vanhempainrahaan, lapsilisään elatustuet ja yh-korotukset niille, jotka ovat yksin.
Joten mietippä käytöstäsi ennenkuin rupeat täällä huutelemaan. Aioitko itse olla ottamatta vastaan näitä tukia? Aiotko koko odotusajan olla töissä? Tehdä töitä pieni vauva kainalossa? Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu? Huhhuh.. Taidat olla mies.
Heips :-) kiva että sulla on kaikki mennyt hyvin ja nyt 2 lasta. Mullakin on muuten aina mennyt painoarviot pieleen vauvoista. Saa nähdä mitä tämä uusi tulokas sitten on. painoarvio oli tänään 3800g ja rv 35. tällä viikolla käynistys, enempää ei voida odotella. Ihanne olisi, että käynnistettäis vkolla 36-37, mutta tilanne on hengenvaarallinen mulla sekä lapselle, ettei millään pystytä enää kahta viikkoa pidätellä. näillä mennään ja katsotaan mitä tulee :)
PIdän peukkuja teille! :) Tsemppiä!!
Täällä on 21-vuotias, jolla kaksi poikaa ennestään ja kolmas tulossa. Esikoinen on 3-vuotias kuuro ja hänellä varhaiskehityksen viivästymä autistisin piirtein. 1-vuotias kuopus terve ja kehitys normaalia. Kolmatta odotetaan nyt viikoilla 36, joten enää ei pitkää aikaa edessä :) Molemmat vanhemmat pojat keskosia, joten en ennen ole ollut näin pitkään raskaana! :D Oot ollut hurjan vahva, ko oot jaksanut noin pienin ikäeroin ja kaikkien allergioiden ja muiden kanssa. Vaan onneksi olet noin positiivinen, että varmasti tuut pärjäämäänkin ja lapsille varmasti hienoa, kun on sisarukset pienillä ikäeroilla. Se oli meille tärkeää ja alettiin haaveilla toisesta heti esikoisen syntymän jälkeen, mutta raskauduin vasta vuosi esikoisen syntymästä. Kolmas sitten olikin ihan ylläri, söin pillereitä ja tosi tarkasti, mut onnellinen näin :) Haaveiltiin joka tapauksessa miehen kanssa kolmannesta, mutta vasta myöhemmin, kun esikoisen kuntoutus oisi paremmalla mallilla. Vaan vauva-aika on lyhyt ja kahden aikuisen voimin tiedetään, että kaikki menee hienosti myös kuntoutuksen kanssa, kun parhaamme tehdään. Rahallisesti on tiukkaa, kun saan miniäitiyspvrahaa ja miehen palkka ei kovin suuri, mutta olen kotona kuitenkin ainakin siihen saakka, kun tää vauva täyttää kolme ja menen vasta sitten työelämään: ammatti löytyy lähihoitajana ja lukionkin oon saanut suoritettua kotiäitiyden ohella :)
Tosi kiva kun täällä on saatu keskustelua aikseksi! harmi vaan kun noita turhan huutelijoita mahtuu myös mukaan, olis varmaan pitänyt tehä tämä ketju jonnekin muualle :-( teiniäiti nimitys näköjään herättää aikamoista älämölöä. Mä en itseäni enää teiniksi sanoisi, ajattelin vain laittaa aloituksen tänne, koska täältä saattoi parhaiten löytää _nuoria_ äitejä. Edelliselle kirjoittajalle annettava täydet pisteet myös, kun noin nuorena sulla on jo kolmas tulossa. Hienoa, että teillä on kaikki hyvin esikoisen kuuroudesta ja muista "ongelmista" huolimatta. kovasti tsemppiä sulle synnytykseen ja tulevaan arkeen kolmen pienen kanssa! :-)
Ps. meille syntyi tyttö 26.5 klo 01:23 :') Hassua, eli noin 9 tuntia sen jälkeen kun viimesen viestin kirjoitin tänne.
multa puhkesi kalvot ja lapsivettä lurahti jonkinverran 8 maissa illalla 25.5.2011. kätilö kävi puhkasemassa kalvot kunnolla ja siitä se lähti. Supistukset alkoi heti 9 maita. Ei menny aikaakaan kun homma oli jo hyvin käynnissä ja ponnitusvaihe alkoi 00:50. eli 33 minuuttia on merkitty ponnistuksen kestoksi. Yhteensä synnytys kesti noin 4-5 tuntia. Kaikki meni tosi,tosi hyvin!!! Tyttö painoi 4120g ja 54cm pitkä. ihan reilun kokoinen siis. Neiti on nyt lastenosastolla tarkkailussa ennenaikaisuuden takia. Syntyi siis viikoilla 35 1. Hyväkuntoinen ja virkeä tyttö kuitenkin :-) olen todella onnellinen.
Heippa!
Minä sain 13 vuotiaana esikoiseni, olin juuri täyttämässä kyllä 14v.
Nyt meille on siunaantunu jo 3 lasta, tytär on 3½ vuotias ja pojat 2 ja 9kk.
Itse täytän jouluna 18v.
Enkä ollut koulussa mikään HELPPO. Yhden miehen alla olen ollut ja se on lasteni isä!
Ei ollu harkittu ainakaa esikoinen, vahinko sattui kun valhettelin ikäni miehelleni joka oli aika sekasin noihin aikoihin, luuli mua 16vuotiaaks, karkasin kotoa uutenavuotena ja vahinko kävi...
Siinä sitte salattii raskautta pitkää kunnes oli pakko kertoa meijän sakille, onneksi alku sodan, huudon ja kaiken jälkeen asiat meni hyvin ja asuin vanhemmillani, jossaki kohtaa sitte muutettii omillemme ku mies lähti istumaan, nyt vasta saatu mies kotiin :)
Nuo meijän pojat on tai nuorimmainen ni ihan suunniteltu kyllä...keskimmäinen sai alkunsa ku mies oli "omilla lomilla" vankilasta...
Oon kaaleita ja meillä ei puhuta missään tapauksessa mistään mikä liittyy sukupuolisuuteen jne eli mistäs minä nuori tyttö oisin mittää tienny ku miehen mukaa lähin!
Huono trolli on huono.
Mä en käsitä, kuinka muutenkaan viittitte hankkia noin monta lasta, oli ikä vaikka yli 30. Lasten kasvatus on niin kallista puuhaa, että ei meinaa rahat kaikkeen normaaliinkaan riittää vaikka molemmat ollaan töissä... Jos tarpeeks hyvän elämän haluaa ilman köyhyyttä antaa lapsille, niin tarvitsee olla todella hyvät tulot jos kauheen katraan meinaa perustaa.
Miksi te täällä huutelette hirveyksiä äideille joilla selkeästi on rankkaa? Eivät he ole itse valinneet lastensa sairauksia vaan he ovat sopeutuneet elämään niiden kanssa. Voimia kovasti teille jokaiselle jotka painitte arjen vastoinkäymisten kanssa, hienosti olette selvinneet :) olen itsekin nuori äiti mutta minua on siunattu terveillä lapsilla, mitä nyt pientä allergiaa lukuunottamatta. Ihmettelen suuresti, kuinka täällä teidän kimppuunne hyökätään, kun te nimenomaan kaipaatte tukea ja kannustusta. Kukaan täällä ei voi teitä muutoin auttaa, kuin lohduttavin sanoin.. Hävettää joittenkin puolesta iha tosissaan... Ymmärtäkää ihmiset myös se puoli, että toiset meistä vain rakastavat lapsiaan niin paljon, että haluavat heidät elämäänsä kaikkinensa, ei se raha, työ tmv ole aina se ykkösjuttu ja mistä te edes tiedätte mikä rahallinen tilanne heillä on??!! Ja vaikka tietäisitte, niin mitä se teille edes kuuluu? Mm. kelan rahat on niin pieniä, ettei niistä kannata kateelliseksi heittäytyä... Ja olisiko se sitten parempi jos nämä henkilöt vaan bilettäisivät ja rillustelisivat joka viikonloppu? Kallis ja typerä harrastus sekin, lapsissa sentäs on tulevaisuus.. Suosittelenkin teille jotka täällä huutelette ja olette lapsia vastaan, ettette ikinä tule lasta edes "hankkimaan", teistä ei selvästikään ole siihen, sillä äidin ja lähimmäisen rakkaus ja kunnioitus puuttuu teiltä kokonaan... Kovasti voimahaleja TEILLE jotka painitte lastenne sairauksien kanssa, kyllä se elämä vielä hymyilee teillekin :)
sepä on mukava kun tuutte tänne urputtamaan nuorien äitien iästä. Eikö keskustelu palstakin kerro jo että pysykää poissa, jos ei kerran asiallista kommenttia osaa laittaa.
Ei se ikä kato onko hyvä vai "huono" äiti. Itse mielelläni lapset teen nuorena niin jaksanki paremmin ja ymmärrän, kuin sitten 45 viimeisillä päivillä pitää nopeaa tekasta..
Omat vanhempani ainakin ovat ylpeitä itsestään kun ovat meidän nuorena saanu (eka 24v ja sit siitä 3 vuoden välein) mutta jaksavat nyt sitten touhuta lastenlasten kanssa. Ja sitä riemua on mukava nähdä, (isovanhemmat siis kaikki alle 57v) Itselläni siis mittarissa 22v, tyttö 3v ja poika pian 2v =)
Ehkäpä se 3 tulee tässä parin vuoden sisällä vielä, haaveissa ainakin on. Mutta katsoo nyt =) niin ja näille asiattomille kommentoijille. ei ne lapset aina niitä vahinkoja oo vaikka nuoria ollaankin, saattaahan monella "aikuisellakin" se vahinko käydä, siitähän vaan ei nosteta niin suurta numeroa.
Tsemppiä ja mukavat kesän jatkot kaikille nuorille mammoille! Ollaan ylpeitä perheistämme
Teinivanhemmuuden kaltaiset ongelmathan periytyvät.
Hei!! Ihana kuulla muista monen lapsen äideistä!:)
Olen itse kohta 21 ja kolmas tulossa. Esikoisen sain vuotiaana 17 v.
Mieheni on 30 ja halusimme lapsia nuorina.
Minusta on ihanaa olla nuori äiti ja jaksaa temmeltää lasten kanssa,moni vanhempi äiti sanookin aina minulle että kyllä sä jaksat paremmin kun me jotka lähetytään 40. Itse en ole ikinä kokenut raskaaksi olla monen lapsen äiti,jokainen lapsi tuo lisää iloa ja rakkautta:) Elämämme on aivan samanlasita kuin "vanhempien äitien" enkä tunnekkaan itseni teiniäidiksi.
Heissan!
Itse sain esikoiseni 16-vuotiaana, peruskoulun sain normaalisti päätökseen ja halusin perheen, koska ajattelin sen olevan niin helppoa..
Toinen lapsi syntyi vähän ennen kuin täytin 18. Sitten kävin iltaopiskeluna lukemassalukiota mutta opinnot aina vain venyi koska 20 vuotiaana sain kolmannen lapseni.
Olihan tuo hienoa olla nuorena kotona kun kaverit juhlimassa, mies opiskelija ja kävi armeijan...
No onpas ammatti taistelulla saatu ja nyt on oma yritys.. Neljäs lapsi tuli 25 vuotiaana. Ei se nuoren perheen arki ihan niin kivaa ollut kuin luulin, mutta onnellinen silti olen! :)
Vanhin lapseni on nyt täysi-ikäinen ja hän on ymmärtänyt että perheen voi saada myöhemminkin mutta toinen lapseni on 16 ja odottaa esikoistaan..