Ihastuminen v. narsismi

Narsismia ei määrää ensinnäkään teot, vaan persoonallisuus.

Tarkoittaako tuo kysymys siis samaa, kuin miten erottaa pettäjän ja narsistin? Vastaus: Ei mitenkään, sillä nämä eivät ole mitenkään verrannollisia keskenään...Tai miten erottaa valehtelijan ja narsistin, ei mitenkään...Narsisti ei ole tekojensa summa, eikä narsistisuus määrity tekojen perusteella.

Joku voi olla narsisti ja piilottaa sen muilta, ja elää päällisinpuolin puhtoista elämää...Eikä se tee hänestä vähemmän narsistista. Kun taas joku normi-ihminen voi aiheuttaa melkoisesti kärsimystä ympärilleen kärsimättä silti minkäänlaisesta varsinaisesta persoonallisuushäiriöstä...lieviä piirteitä lukuunottamatta.

"Milloin olen terveen narsistinen ja milloin epäterveen? "

Mielestäni tärkeämpää olisi kysyä itseltään, oletko tyytyväinen tilanteeseen ja itseesi, vai haluaisitko muuttaa jotain asiaa elämässäsi...

Jokaisessa on terveitä, ja epäterveitä puolia. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.

Tervetuloa MajaMaja palstalle ja kiitos aloituksestasi.

Koko liiton jatkuneen välinpitämättömyyden voi selittää monellakin tavalla. Voi olla narsismia tai sitten ei ole. Se on silti vakava asia, joka parisuhdetta ei tue millään muotoa. Suhteessa täytyy molempien itse ottaa vastuu välinpitämättömyyden syistä ja ottaa näin vastuu koko parisuhteesta jos sitä mielii jatkaa. Jos on alistunut mollamaijaksi (anteeksi ilmaisuni aloittaja, tämä on mun vakitermi), niin täytynee miettiä miksi on toiminut niin?

Olenko suhteessa koska olen riippuvainen? Olenko riippuvainen tuosta ihmisestä, rakkaudesta, suhteen statuksesta, riippuvainen materialismista tai käytännön arvoista vai mistä? Olenko riippuvainen siitä että tunnen itseni alistetuksi? Miksi minä en osaa puhua siitä mikä minusta tuntuu pahalle? Jne.

Ei tarvitse olla paksunahka- tai pehmonarsisti suuntaan tai toiseen jos kokee näitä asioita. Kyse voi olla omista sisäsyntyisistä reagointitavoista; johonkin. Mihin? Vaikkapa siihen että joku asia on liian kipeä esille nostettavaksi. Onko itsessä vai toisesssa, sehän selviää vain ajan ja jumalattoman työn takaa.

Minä olen ollut suhteessa, jossa on ollut välittämisen lisäksi myös edellä kuvattua välinpitämättömyyttä. Puolin ja toisin. Kyse oli vain niin monesta asiasta. En silti toista osapuolta tai itseäni kuvaisi erityisen voimakkaasti narsistiseksi. Olen ollut myös suhteessa, jossa toinen osapuoli oli saapasjalkanarsisti. Täydellistä välinpitämättömyyttä, jossa minusta tulikin ihan kiva pikku nukke. Mutta nämä asiat hahmottaa monesti vasta jälkeenpäin.

Ihastuminen toiseen. Sanoisin sama juttu. Voi ihastua hyvässäkin suhteessa toiseen. Se voi, valitettevasti, tapahtua kenelle hyvänsä. Vaikka toisesta välittäisikin. Narsistin ihastuminen toiseen...no se onkin jo vähän pidempi juttu. Kurjia juttuja ne aina ovat, jos itse on se häviäjä osapuoli. Mutta jos itse on syyllinen, ei tunne tasan ole yhtään onnellisempi kuin häviäjälläkään. Mikäli siis mitään tunteita on olemassa.

Joskus nämä ihastumisjutut ovat vain hyviä asioita. Sitä ehkei nähdä heti, mutta myöhemmin, ehkä ymmärtää. Koko kuvion. Minulla on sellainen merkillinen tunne, että tulet löytämään vielä vastauksia. Mutta sinun oltava valmis tälle matkalle. Kirjoita ja pohdiskele, jaa ajatuksiasi; siinä löytyy paljon vastauksia kysymyksiisi.

Lupaan miettiä noita sun sanoja. En oikein jaksa ajatella asiaa nyt tämän enempää. Minä olin se joka piti yllä kulissia ja maksoin siitä pitkälti terveydelläni kieltämällä näkemästä miestäni sellaisena kuin hän on. Moni terve nainen olisi ehkä lähtenyt ajat sitten.