Joskus viime vuosisadan alkupuolella taloussysteemi perustui kultavarantoon. Sen puitteissa ei kuitenkaan voinut jakaa rajattomasti velkaa, eli kasvukin saattoi olla vain rajallista. Piti keksiä joustavampi systeemi, jossa lainaa voidaan jakaa ilman rajoituksia ja saada siten entistä huomattavasti suuremmat korkotuotot.
Nykyinen taloussysteemi perustuukin ilmasta pankkiirien tarpeen mukaan puhallettavaan lainarahaan, jota oikeasti ei ole edes olemassa. Pankkitaikurien hatusta vetäisemä raha kuitenkin maksatetaan takaisin ihan oikealla, työllä ansaitulla rahalla, samoin sen korot, ja tietenkin myös luottotappiot, kun niitä tulee.
Ja joku saa tästä suunnattoman suuren hyödyn.
Se joku ei kuitenkaan ole tavallinen duunari/veronmaksaja, jonka pitää maksaa lainojen lyhennykset, korot ja luottotappiot.
Ei liene epäselvää, kenen puolella kokoomus ja rkp tässä systeemissä ovat.
Nykyinen taloussysteemi perustuukin ilmasta pankkiirien tarpeen mukaan puhallettavaan lainarahaan, jota oikeasti ei ole edes olemassa. Pankkitaikurien hatusta vetäisemä raha kuitenkin maksatetaan takaisin ihan oikealla, työllä ansaitulla rahalla, samoin sen korot, ja tietenkin myös luottotappiot, kun niitä tulee.
Ja joku saa tästä suunnattoman suuren hyödyn.
Se joku ei kuitenkaan ole tavallinen duunari/veronmaksaja, jonka pitää maksaa lainojen lyhennykset, korot ja luottotappiot.
Ei liene epäselvää, kenen puolella kokoomus ja rkp tässä systeemissä ovat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan yhtä lailla kultakantaisenkin valuuttajärjestelmän puitteissa saatiin aikaan vuoden 1929 suuri romahdus ja pulakausi. Pankkimiehillä on aina ollut keinot järjestää katteetonta luotonantoa ja puhaltaa kuplia. Ja kansalaisistakin on kivaa kun kaikille riittää rahaa.
Suuren romahduksen aikana ei vielä ollut "keksitty" keynesiläistä talouspolitiikkaa. Eikä ollut kokemusta suurista romahduksista...
Tänään pitäisi todellakin jo osata hoitaa valtioiden talousasiat paremminkin.
Suuren romahduksen aiheutti juuri Keynesiläinen politiikka. Ensin mokasi keskuspankki pitämällä (mm. Iso-Britannian auttamiseksi) korot liian alhaalla. Kun sitten kupla puhkesi, rahaa ei luotu lisää rahan määrän huomattavan pienenemisen kompensoimiseksi, ja niin seurasi suuri pankkikriisi.
Mutta: 8 kuukautta pörssiromahduksen jälkeen talous osoitti toipumisen merkkejä; työttömyys oli 6% tasolla jne. Kun Roosevelt & kumppanit alkoivat pelastamaan tilannetta, lama syveni. Juuri sosialistinen politiikka loi uusia ongelmia, joista monia ei ole tähänkään päivään mennessä ratkaistu.
90-luvun teknokupla ja asuntokupla olivat myös seurausta markkinoihin puuttumisesta. Korkoja eivät päättäneet markkinat, vaan Greenspan ja Bernanke. Ns. "boom and bust"-kierre on pitkälti seurausta tästä.
Suosittelen lukemaan Milton Friedmanin ja Thomas Sowellin kirjoituksia aiheesta.
Rooseveltista tuli presidentti vasta maaliskuussa 1933, jolloin pörssiromahduksesta oli kulunut jo runsaat kolme vuotta. Osakekurssitkin olivat ehtineet saavuttaa pohjansa edellisenä vuonna.
En ihmettele, että Friedman & kumppanit mielellään yrittävät pistää syyt FDR:n niskoille, kun laman taustalla on 20-luvun republikaanien antaa-mennä politiikka. New Dealin käynnistystoimet aiheuttivatkin yhtä ja toista ongelmaa, mutta romahduksen aikana ja suuren laman syntyessä Roosevelt oli vain osavaltion kuvernööri.
Kirjoitin syystä "Roosevelt & kumppanit". FDR:n edeltäjähän aloitti toimet laman torjumiseksi, huonolla menestyksellä. Myöskään FDR:n toimet eivät lamaan purreet, käänne tapahtui käytännössä vasta kun WW2 alkoi.
On myös huomattava että "antaa mennä"-politiikka teki USA:sta aikanaan maailman ylivoimaisesti rikkaimman maan. Missä muualla sekä ns. rikkailla että ns. köyhillä meni paremmin? Suuri lama oli tavallaan käänne. Se tulkittiin väärin ja sitä käytettiin syynä toteuttaa se mitä poliitikot halusivat: vallan siirto yksityisiltä ihmisiltä ("markkinoilta") valtiolle.