Alkoholismista kohtuukäyttöön

joitain vanhan koulukunnan aa'laisten suusta kuultua:

A) ei usko tekstiäsi

B) käskee tulla vuoden päästä kertomaan vieläkö on kohtuukäyttäjä, kunnes huomaa tekstisi 8 vuoden maininnan ja siirtyy kohtaan A tai C

C) sanoo ettet ole koskaan ollutkaan alkoholisti (vaikka aa'ssa painotetaan ettei kukaan muu voi sanoa toisen puolesta tätä asiaa)

Itse kuljin AA'ssa aikani ja olin parantumaton alkoholisti. Hyväksyin kiltisti mantrat ja hoin joka kokouksen alkussa sairauttani. Samoihin aikoihin kuljin myös jossain määrin helluntaiseurakunnassa Jeesustelemassa. Molemmat ovat taakse jäänyttä.

Itse käytin viinaa vuosikymmeniä kiihtyvään tahtiin, ja lopuksi aivan päätoimisesti muutamia vuosia.
Sitten itse löin pelin poikki, ja olin noin vuoden kokonaan juomatta.
Sen jälkeen siirryin tarkasti harkittuun yhden illan käyttöön, jota nätisti kesti noin vuoden.
Naapurin ukon kanssa vietettiin vaalivalvojaisia pikkulestien kanssa, ja tarkoitus oli noudattaa sitä yhden illan kaavaa, mutta karkasikin käsistä pahasti.
Seurauksena ollaan molemmat toipilaita vieläkin, ja vasta taannoin keräsin kämpästäni 19 kpl tyhjää Viron viinapulloa, yksi kolmen vartin lesti, ja kolme kassillista tyhjiä kaljatölkkejä.
Eli vaaleissa heilahti turpaan suunnilleen ämpärillinen viinaa, ja arvelen sen jakaantuneen aika tasapuolisesti, mutta tarkkaa havaintoa ei ole.
Alottelen opettelemaan uudelleen sitä yhden illan käyttöä.

Jään arvuuttelemaan alkoholismisi lähtötasoa, juomismääriä ja -tiheyttä silloin 8 vuotta sitten, kun noin helposti on mennyt.

AA:n ohjelma toteaa: "mikään inhimillinen voima ei todennäköisesti olisi voinut vapauttaa meitä alkoholismista"
Siis ohjelma ei väitä ehdottomasti, etteikö alkoholisti voisi tulla kohtuukäyttäjäksi. Mahdollisuus sellaiseksi on vain epätodennäköistä. Jäsenten hokemat ovat hiukan eri asia, mutta perustuvat yleensä lähipiirissä nähtyihin tositapauksiin, joista sitten helposti tehdään yleistyksiä.

Alkoholismia ei voi mitata juoduilla määrillä. Meissä alkoholisteissa on osa niitä, joista jo ulkoapäin näkee, että vaikeuksia on, osa on salajuoppoja ja osa liukuu sen näkymättömän rajan yli huomaamattaan. Suuri osa hoitaa työnsä ihan normaalisti, mutta retkahtelee toisinaan yli itselleen asettamiensa rajojen. Ja kovin harvoin alkoholisti raitistuu luvattuaan puolisolleen tai läheisilleen lopettaa juomisen.

"mikään inhimillinen voima ei todennäköisesti olisi voinut vapauttaa meitä alkoholismista"
Jatkuu näin:
"Jumala pystyisi siihen ja tahtoisi tehdä sen, jos etsisimme häntä."

:D :D :D

Hokema ei ole AA vaan alkoholismi on alkuperäinen perinnöllinen sairaus jota sairastaa noin 10-12% väestöstä.
Alkoholin suukuluttajia jotka käyttävät alkoholia päivittäin lähes kuoleman partaalle ei tee heistä alkoholistia.
Alkoholisti ei voi siirtyä koskaan kohtuukäyttäjäksi hänellä ei ole siihen yksinkertaisesti fyysistä mahdollisuutta.
Suurkuluttaja voi siirtyä helpostinkkin kohtuu käyttöön riittää kun katkaisee putken ja pitää parikuukautta taukoa, että fyysinen riippuvuus häviää.

Kenestäkään ei tule juomalla tai muuten alkoholistia..pitää olla SYNTYJÄÄN jo alkoholisti.

"Alkoholin suukuluttajia jotka käyttävät alkoholia päivittäin lähes kuoleman partaalle ei tee heistä alkoholistia."

Keksi lisää.. :D

Jos tutustuisit asiaan vaikka thl:llän sivuilla niin voisit todeta saman että valitettavasti suurin osa on selkärangattomia luusereita eli suukuluttajia jotka voisivat lopettaa juomisen milloin haluaisivat. Mutta alkoholistiksi ei nyt vai valitettavasti pääse ilman geeni poikkeamaa.

"suurin osa on selkärangattomia luusereita eli suukuluttajia jotka voisivat lopettaa juomisen milloin haluaisivat. Mutta alkoholistiksi ei nyt vai valitettavasti pääse ilman geeni poikkeamaa."

Tarkoitatko tuolla sitä, ettei poikkeavan geenin omaavat pysty lopettamaan alkoholinkäyttöä ollenkaan tai jos pystyvät, niin silloinkin vain tietyn toveripiirin hellässä huomassa? :D
Entä voiko "geeniviallista" sanoa alkoholistiksi siinäkin tapauksessa, vaikka tämä olisi ollut koko ikänsä absolutisti?

Kyllä tarkoitan juuri tuota, että ihminen voi olla alkoholisti vaikka ei olisi juonut koskaa. Toki alkoholia tarvitaan toteamaan sairaus kuten allergisen henkilön pitää altistua allergiaa aiheuttavalle aineelle.
Siitä en tiedä missä kerhossa pitää olla raitistuakseen. En kannata mitään kerhoa.
Ainut mitä alkoholisti voi tehdä on ymmärtää olevansa sairas ja alkaa tekemään töitä raittiutensa eteen. Ns. kuivahumalassa ei tarvitse olla vaan pystyy elämään helppoa normaalia elämää.

"alkoholistiksi ei nyt vai valitettavasti pääse ilman geeni poikkeamaa."

AA:n puheenvuoro joskus tulevaisuudessa: Moi vaan vanhat toverit, olen reiska, mutten enää alkoholisti. Sain tänään tietää ettei geenikartastani löytynyt synnynnäisen alkoholismin geeniä, joten on parempi jos unohtaisitte kaikki tarinani joita olen vuosien varrella näissä palavereissa suustani suoltanut.
Lähdenkin nyt tästä lähimpään baariin kaljalle, kuka lähtee messiin? Mä tarjoan. :D

Valitettavasti näin. Mutta kaljalle ei tarvitse mennä.

Alkoholismi pysyy. Odota vain, kun sinulle tulee niin sanotusti huono aika, silloin alkaa taas alkoholi maistua enemmän ja alkoholismi tulee takaisin.

Se että olet pysynyt vuoden tai pari kohtuukäyttäjänä ei tarkoita sitä että olisit selvillä. Vähän niinkuin eräs ystäväni jatkuvasti hokee, kuinka hän ei ole enää alkoholisti, mutta silti juo joka viikko ja aina kun menee huonosti, on pakko juoda.

Ihminen kehittyy ollessaan raittiina pidempiä jaksoja. Oppii käsittelemään näitä huonoja aikoja selvinpäinkin.
Nämä jutut, "odota vain", kohta ratkeat, ovat juuri niitä ehdottomia ajatuksia ja laput silmillä kulkemisia.
Jos joku ystäväsi tekee kuvailemallasi tavalla, se on aika pieni otos, ja siksi ei kovin luotettava.
Itse en juo lainkaan enää, mutta tunnen kyllä muutamia ihmisiä jotka ovat pystyneet pysymään kohtuudessa kovan juoppouden jälkeen.
Muistaakseni tästä on tehty tutkimusta, eli n. 5 prosenttia alkoholisteista pystyy kohtuukäyttöön rankan juomisen lopetettuaan.
Vaatii varmasti tietynlaisen luonteen, itse en uskalla kokeilla.
Täällä palstalla huomaa todella hyvin tämän holistisen luonteen, (ei kaikki tietysti ole sellaisia), mutta tuo ehdottomuus, itsekkyys ja oman totuuden ainoana vaihtoehtona pitäminen.
Minä en menisi sanomaan kellekkään miten pitää raitistua, ei ole yhtä ja ainoaa tietä. Jokainen on yksilö ja jokaisen tie on erilainen.
Ja lopuksi vielä. Kukaan ei ole selvillä vaikka olisi ollut täysin raitis syntymästään saakka, riski on olemassa täysin raittiillakin ihmisellä. Työni kautta olen nähnyt aika monta vanhusta jotka eivät aiemmin juoneet, mutta nyt juovat aivan liikaa, yksinäisyyttään.

Varmaan on niin, että tietyt geneettiset ominaisuudet altistavat alkoholismille. Jos suvussa esiintyy alkoholismia, olisi alkoholin suhteen syytä olla erittäin varovainen.

Kuitenkin tuntuu hiukan liian ehdottomalta kannalta, että vain "alkoholismigeenin" kantajista voisi tulla alkoholisteja. Itse uskoisin ainakin toistaiseksi enemmän siihen, että alkoholistiksi voi tulla myös juomalla tarpeeksi. Tämä " tarpeeksi" on yksilöllisesti hyvin erilainen. Käsitykseni on, että runsas käyttö aiheuttaa muutoksia aivoissa ja nämä muutokset aiheuttavat riippuvuutta ja myös vaikeutta vapautua tästä riippuvuudesta. Tosin en ole viime aikoina seurannut alkoholismiin liittyvää keskustelua ja tietoni saattavat olla vanhentuneita.

Alkoholismin määrittely ja sen pohdinta, voiko alkoholisti juoda ovat siinä määrin teoreettisia kysymyksiä, että niitä ei kannattaisi liikaa pohtia ainakaan sellaisen, jolle juominen aiheuttaa ongelmia. Tärkeintä on saada tarpeeksi pitkä raittius. Jos alkoholi jää pois, elämä muuttuu varmasti.

Alkoholismiin kuulunee sekin, että mikä tahansa syy juoda kelpaa. Joillekin se syy voi olla, että haluaa todistaa juomalla ettei ole alkoholisti!

Itse pidän täysraittiutta turvallisimpana vaihtoehtona ja suosittelen sitä muillekin. AA-ryhmä on varmimpia keinoja pysyä raittiina, mutta muitakin keinoja on. Onneksi Suomessa on aika useita hoitomuotoja, mikä mahdollistaa oikean hoitomuodon löytämistä.

Ps. Mitä uusia hoitomuotoja geneettinen selitysmalli voisi tuoda? Yleensäkin lääketieteeseen perustuvat näkemys alkoholismista ei ole kovin paljon auttanut hoidon kehittämistä, ainakaan toistaiseksi. Vaikka AA pitää alkoholismia sairautena, hoito ei miltään osin perustu lääketieteeseen.