Haaveista ja unelmista luopuminen on tuskallista. Sattuu kun ajattelee miten paljon rakkautta, kauniita ajatuksia ja haaveita minulla oli. Hän ei välitä.
Viikonlopun itken ja suren. En pysty tekemään mitään kun itkettää koko ajan.
Tottakai totuus on parempi kuin epätietoisuus. Silti, se sattuu.
Viikonlopun itken ja suren. En pysty tekemään mitään kun itkettää koko ajan.
Tottakai totuus on parempi kuin epätietoisuus. Silti, se sattuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä luovu unelmista ja unelmoinnista koskaan! Nyt ei varmaan siltä tunnu, mutta sen tilalle minkä olet menettänyt, on parempaa tarjolla, kun vain annat elämälle tilaisuuden!
Käy seikkailemassa vaikka tuolla ilmaisessa virtuaalimaailmassa, niin saat jotain muuta ajateltavaa http://bit.ly/3D-Chat
Totuus on siitä parempi, että sitten on ainakin suunta ja lupa surra. Suru, viha ehkä jollain katkeruuskin, kaikki on käytävä läpi päästäkseen eteenpäin. Ja kun tunteitaan käsittelee, antaa pahan tulla ulos, pikkuhiljaa-pikkuhiljaa alkaa helpottaa.
Jonain päivänä huomaa, että asia ei enään vaivaa eikä kipu tunnu. Jonain päivänä huomaa, että pystyy ihastumaan ja rakastumaan. Kokemaan suuri tunteita.
Joskus tunteet johtaa uskaltamiseen. Joskus se osuu kohdalle molemmin puolisena, oikeana rakkautena. Vaikka ihmisuhteet ovat aina haastavia, silti joskus siitä voi tulla jotain todellista ja pitkä ikäistä. Siinä vaiheessa on hyvä muistaa: kuka huomaisi mereen pudonneen ilon kyyneleen. Myös huonoja hetkiä on oltava, huomatakseen hyvien arvon.
Miten joku kykenee ajattelemaan näin tunteella järkevästi! ; )
Ole onnellinen kyvystäsi ja taidostasi - se todellakin auttaa elämään...
Juu, kannattaa luopua unelmista. Ne ovat useimmiten täyttä hevon p*skaa.
Ja ajanhukkaa.
Minäkin uskon nyt et elämässä ei ole enää mitään hyvää eikä kaunista. Ne ovat hävinneet jo aika päiviä sitten.
Huvittavinta tässä on se et jotkut täällä ehdottelee sovussa eroamista (kyse ei tosin ole kohdallani kuin ihastuksesta). Ja mitä vielä.. Sitä päivää ei tule. Näen asian niin et kun loukataan tarpeeksi pahasti niin ei ole enää mitään syytä edes yrittää sopia yhtään mitään.
Hyvin negatiivinen näkemys. Jossain vaiheessa huomaat vain tappelevasi omaa elämääsi ja maailmaa vastaan. Sitä tappelua et voi voittaa.
So? Voi olla.. Ei se olekaan enää pitkään aikaan miellyttänyt minua. Päinvastoin, järkytyin sen kamaluudesta ja rumuudesta.
Tai ainakin joistakin asioista ja ihmisistä.. Kun lapselle usein tolkutetaan sitä et aikuiset on fiksuja ja viisaampia.. Niin miten onkaan asian laita todellisuudessa.. Hyvä esimerkki on sellainen vanha nainen joka käyttää lapsen lapsiaan (ei kuitenkaan minun) jollain tavalla 'aseena' muita kohtaan.. Ja syöttää heille ties mitä hevon puppua. Oli aika 'jännä' seurata sivusta sitä touhua. No, onneksi ei tarvitse enää.
Se on ongelma, että kun kasvaa niin pää syötetään täyteen kaikenlaisia ihanteita, oppeja ja uskomuksia. Aikuisille samaa syöttöä jatketaan median kautta, mutta lapsena opittuja asioita onneksi kyseenalaistetaan. Mutta kaikki eivät kykene kyseenalaistamaan koskaan. Heille maailma on vaikea paikka, koska se ei toimikaan täydellisesti niiden oppien mukaan mitä lapsena kerrottiin.
Sinä varmaan kykenet kyseenalaistamaan, koska mainitsit jo tuon vanhan naisen. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin. Kyseenalaistamisen jälkeen opit hyväksymään asiat ja ihmiset sellaisena kuin ne ovat. Esimerkkisi vanha nainen toimi miten toimii, koska ei osaa paremmin johtuen puoliksi siitä, että millaiset opit hän sai ja puoleksi hänen omasta inhimillisyydestään. Kuten sanoit, onneksi ei tarvitse enää. Aikuisuudessa hyvä puoli on se, että voi valita seuransa. Myrkyllisiä ihmisiä kannattaa välttää ja oleskella sellaisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla.
Niinpä.. Ja pahinta tuossahan on se et lapsi ei välttämättä kyseenalaista aikuisen tuputtamia ajatuksia.. Ja saattaa iän myötä kasvaa kieroon.
Juu.. Jo alusta asti kyseenalaistin ihan kaikki hänen tekonsa ja juttunsa. Ei niissä paljon järkeä ollut. Ja hän oli sitä paitsi kauhean pahansuopainen ja ilkeä muita kohtaan. Tuli jotenkin mieleen joku noita-akka. Luulen ettei hän ollut kovinkaan onnellinen elämäänsä. Tuo oli vain yksi esimerkki. Paljon muutakin on tapahtunut muutaman vuoden aikana.
Jep.. Siinä olet ihan oikeassa. Onneksi ei tosiaan tarvitse kaikista pitää.. Eikä tulla kaikkien kanssa edes toimeen.