Poistakaa pitkin rautatien ylittävää kävelysiltaa olevat punaiset silmiin ottavat välähtelevät valot ja kaiuttimet, joista kuuluu kammottavaa kirskunaa, kolinaa ja kitinää.
Tiedän kysessä olevan täydellisen epäonnistuneen "taideteoksen", josta kaupunki on jopa maksanut jotain. Virhe on tapahtunut, sille ei enää mitään voi. Hirvittävä epäonnistunut tilataideteos on nyt vietävä kiusaamasta kaupunkilaisia roskikseen.
Taiteen yksi pyrkimys on herättää tunteita. Tässä mielessä teos ei ole täysin epäonnistunut. Kävelin taas tänään koiraani ulkoiluttaessani sillan kautta. Ajattelin, että nyt auringon paisteessa se onnituisi paremmin, kun silmiin hermostuttavaa räikeän punaista valoa sykkivät valonheittimet eivät ehkä näkyisi niin selvästi. Kirskuna ja rääkäisyä muistuttavat helvetilliset äänet kuitenkin piinasivat koko pitkän sillan matkan. Jälleen sama tuttu sillan ylityksestä tuleva tunnereaktio. Matkalla sillan yli verenpaineeni nousi ja toisessa päässä olin jo vaarallinen ympäristölleni tai oikeastaan olisin ollut vaarallinen näille saatanallisen metelin ja kaamean valohelvetin tekijöille.
Aiemman mukavan ja rauhallisen siirtymisen kahden erilaisen Turun välillä kävelysiltaa myöten olin joutunut nyt jälleen kävelemään typerän, mutta käsittämättömän ärsyttävän putken läpi.
Olen joutunut uudelleen ajattelemaan käsitystäni vandalismin tuomittavuudesta tuon kaamean "taideteoksen" ansiosta.
Tiedän kysessä olevan täydellisen epäonnistuneen "taideteoksen", josta kaupunki on jopa maksanut jotain. Virhe on tapahtunut, sille ei enää mitään voi. Hirvittävä epäonnistunut tilataideteos on nyt vietävä kiusaamasta kaupunkilaisia roskikseen.
Taiteen yksi pyrkimys on herättää tunteita. Tässä mielessä teos ei ole täysin epäonnistunut. Kävelin taas tänään koiraani ulkoiluttaessani sillan kautta. Ajattelin, että nyt auringon paisteessa se onnituisi paremmin, kun silmiin hermostuttavaa räikeän punaista valoa sykkivät valonheittimet eivät ehkä näkyisi niin selvästi. Kirskuna ja rääkäisyä muistuttavat helvetilliset äänet kuitenkin piinasivat koko pitkän sillan matkan. Jälleen sama tuttu sillan ylityksestä tuleva tunnereaktio. Matkalla sillan yli verenpaineeni nousi ja toisessa päässä olin jo vaarallinen ympäristölleni tai oikeastaan olisin ollut vaarallinen näille saatanallisen metelin ja kaamean valohelvetin tekijöille.
Aiemman mukavan ja rauhallisen siirtymisen kahden erilaisen Turun välillä kävelysiltaa myöten olin joutunut nyt jälleen kävelemään typerän, mutta käsittämättömän ärsyttävän putken läpi.
Olen joutunut uudelleen ajattelemaan käsitystäni vandalismin tuomittavuudesta tuon kaamean "taideteoksen" ansiosta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
siinä onkin koiralle oiva luontopolku
Niinpä, Koirakin inhoaa nykyään mennä tuota kummitustunnelia, vaikka en hänen taidemakuunsa paljolti luota. Nyt oli kuitenkin asiaa rautatieasemalle ja vähän kiirekin. Koetan tietenkin välttää tuota toataalisen epäonnistunutta "taidetta".
Ilman noita päätäsäsärkeviä valoja ja kaameaa kakofoniaa tuo silta on aivan loistava. Se yhdistää kaksi maailmaa, vanhan rauhallisen esikaupunin ja varsinaisen kiihkeän kaupungin, ja näkymä lintuperpekstiivistä ratapihalle sekä rautatien äänet ovat rauhoittavia.
Kaipa nuo helvetinkoneet joskus poistetaan sillalta.
Juntti!
Fiksua ei ole pitää hienona kaikkea taiteen nimen alla olevaa. Tässä tapauksessa voin hyvällä tahdolla onnistua käsittämään, mitä tekijät ehkä olivat yrittäneet tehdä. Ikävä kyllä he ovat epäonnistuneet katastrofaalisen pahoin yrityksessään. Elämyksen sijaan he saivat aikaan pelkästään ärtymystä.
Se, että käsitän teoksen yrittävän olla jotain mitä se ei ole, vain pahentaa tilannetta. Aina ei hyväkään taiteilija onnistu tuottamaan kunnollista taidetta, mutta harvoin epäonnistuminen on näin täydellinen.
Juntti!
Sitä ollaan siis kukkulan kaunottaria.
Kyllähän se on aivan hirvittävä. Harvinainen yhdistelmä mitäänsanomattomuutta, huonoa toteutusta ja hermojen repivyyttä.
Onko sen teoksen nimi Turku?
Mää tykkään :)
Miten sinä voit pitää siitä?
Vaikka miten yritän suhtautua siihen avoimin mielin, en saa siitä muuta irti kuin, että se on kammottavasti epäonnistunut. Tajuan tietysti valojen sykkeen ja äänien ajatuksen, mutta kun lopputulos on epäomnnistunut!
Minä en ole mitenkään modernin /( tai postmodernin) tilataiteen vihollinen, joka haluaisi nähdä taiteena vain pystyyn kuolleita patsaita tai joitain kauniita kuvia. Tuollainen taideteos voi olla erittäin vaikuttava, mutta vaikka kuljen miten tuossa putkessa en näe siinä muuta kuin epämiellyttävyyttä, jota korostaa sen ilmiselvä epäonnistuminen siinä mihin se sitten on pyrkinytkin.
Mikä vamma minussa on, kun en saa tuosta roskasta muuta irti kuin ärtymystä?
Postmodernin taiteen merkitys onkin juuri siinä, että kukin kokee sen omalla tavallaan. Itse kävelin sillalla loskaisena päivänä. Pysähdyin kuuntelemaan varsinkin sitä Logomon puoleista kirskuntaa. Assosioin välittömästi kaukaisen tunnelman jostain historiasta: Höyryveturit kulkevat kiskoilla kohden sisämaata, vieden satamasta maahantuotuja tuotteita.
Asetu kaiuttimen kohdalle, kuuntele, keskity, tunne.
Sitten mene katsomaan Posankkaa. Mieti sen sopivuutta ympäristöön. Ks. studium/punctum.
Nuo assosiaatiot olivat voimakkaina tuolla sillalla aiemmin. Tuoksut, ratapihan äänet,maisema, rakennukset. Kaikki korosti menneitä aikakausia ja rautateiden merkitystä. Nyt hirvittävät kirskaisut ja päätäsärkevät valo vie väkisin ajattelun pois kaikesta tuosta.
Minäkin kyllä tajuan, mitä teoksessa on tarkoitettu. Todennäköisesti jotain tuollaista. menneisyyden äänet ja toisaalta valo, jonka etääntyminen kuvaa esimerkiksi fysiikassa ajankulua. Kaikessa tuossa on ideaa. Toteutus vain on epäonnistunut.
Postmoderni taide onnistuu varmasti yhtä usein kuin minkä ajan tai tyylin taide tahansa. Ei valittu tyylisuunta takaa teoksen onnistumista. 1800-luvun alkupuiolella maalattiin useita hyviä romanttista koulusuuntaa edustavia maisemaalauksia. Parhaissa niistä on outo jo lähes surrealistisen maaginen tunnelma. Toreilla näkee samaa tyylisuuntaa edustavia tauluja myytävän, jotka ovat aivan hirveitä.
Loistavia tilataideteoksia, jotka antavat oivaltavuudessaan,leikkisyydessään tai vaikka esteettisyydessään tai kritiikissään katsojalle ja kokijalle tunteen onnistuneesta kokonaisuudesta tai edes onnistuneesta yksityiskohdasta, joka tempaa ihmisen mukaansa, on paljon Suomessa. Se, että tuolla sillalla oli yritetty oivaltavaa ja tunteisiin vetoavaa teosta, ei todista, että siinä olisi onnistuttu. Minusta siinä oli täydellisesti epäonnistuttu. Jos oikein rauhallisena ja positiivisesti ajatellen kuljenb siltaa ja keskityn teokseen,voin tajuta, mitä on yritetty. Tämä yritykseni nähdä teoksen tuhoutuneet mahdollisuudet tekee teoksesta, sen lisäksi, että se on ärsyttävää meteliä ja räikeää valoa, lisäksi surullisen mitättömyyden. Katsoja kokee tällöin teoksen lisäksi järkyttävänä epäonnistumisena.
Tämä noin huonon teoksen analysointi on mielestäni typerää. Tuntuu samalta kuin analysoisin ja keskustelisin jostain torilla myytävästä itkevää pientä mustalaistyttöä esittävästä kuvasta, jossa tällä on poskella suuri kyynel (tiedät kai mitä tarkoitan).
Aina taide, edes postmoderi taide, ei ole onnistunutta eikä edes taidetta.
Voi aivan totta. Mitä eroa on sillä jos joku meikäläinen laittaa rivin vanhoja takkeja naruun kadun yli, tai sillä että taidekoulun käynyt tekee saman tempun. Taidekoulun käyneen versio on taidetta, vaikka se näyttää ihan samalta. Se on säälittävää...mielestäni.
Torilla nyt myydään ihan täyttä paskaa(akateeminen lausunto :)
Olen Yleisen historian kandi, taidehistoria sivuaine, joten minun ei tarvitse tykätä ihan kaikesta :p
En ole nähnyt/kuullut ko.teosta, mutta välttelen menemästä paikalle. Minusta on tarpeeksi ärsyttävä se suhinakohinapömpeli yliopiston portaiden yläpäässä. Ärsyttää joka kerta kävellä siitä ohi. Minusta on typerää laittaa noita melutaideteoksia esille, kun katujen ja liikenteen melu on jo tarpeeksi häiritsevää. Olisi ollut edes jotain linnun laulua tai muuta kaunista. En kyllä tajua näitä hankintoja ollenkaan.
Muutenkin nuo taidehankinnat on outoja. Paljonkohan kaupunki on esmes aikoinaan maksanut siitä ruosteisesta kusirännistä vanhalla suurtorilla. Kun on nimekäs taiteilija niin saa myytyä mitä paskaa tahansa, tai tässä tapauksessa ruostunutta rautaränniä hienolla nimellä. On siinä taiteilija varmaan naureksinut, kuinka helpolla ja kalliilla rahalla saa myytyä jotain rakennusjätettä laivanvarustamolta suurena taiteena... voi hitto...
Tuosta kusirännistä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kain Tapperin ehdottomasti epäonnistunein työ. En usko, että hän on sen piruuttaan tehnyt - tai mistäs sen tietää millainen käsitys hänellä on Turusta ja turkulaisista?
Ränni ei tosiaan herätä minkäänlaista taiteellista tai edes oivaltavaa elämystä. Se on ainoastaan ruma ja jakaa käsittättömällä tavalla puiston ja torin toisistaan. Olen koettanut katsella ränniä positiivisesti. Voin kuvitella, että se olisi jotenkin mielenkiintoinen muutaman sadan vuoden päästä, jolloin ruostuminen olisi muuttanut sen muotoja mielenkiintoisemmiksi. Helvetin ruma se silloinkin olisi, mutta olisi edes ajatuksiaherättävä ja siten mielenkiintoinen. Nykyisessä muodossaan se on vain täydellisen mielenkiinnoton, suorakulmainen ja tylsä ränni.
Minua ihmetyttää, miten Kain Tapper epäonnistui noin täydellisesti. Hänen töissään on tavallisesti hauskaa oivallusta ja mielenkiintoista näkökulmaa. Kieltämättä tulee mieleen, että tarkoittiko hän tuossa teoksessa vain kuvata turkulaista yks'totisuutta ja ehkä myös kritisoida vanhaa purkamisvimmaa, jolloin kauniiden talojen tlalle rakennettiin rumia ja hankalia, väärässä paikassa olevia kulmikkaita takapihan varastoja. Sellainehan tuo Ajan virtakin on, väärässä paikassa oleva kulmikas, ruma mitättömyys.
Kiitos vastineesta. Minä tulin tietoiseksi tuosta ruosterännistä vain ja ainoastaan siksi, että kompastuin siihen ja olin katkoa reisiluuni ja halkaista kalloni. Ihmettelin, miksi kauniilla suurtorilla on laivanrakennusjätettä heitetty keskelle aluetta. Sitten joku kertoi, että kyseessä on suuren taiteilijan teos. Pidin asiaa tietysti vitsinä. Kunnes totuus valkeni...
Minä en vaan tajua, että jos haluaa taiteellaan esittää jotain elämän kulkua ja kauniiden asioiden häviämistä....niin miksi sitä pitää esittää tuomalla sen entisen ruman lisäksi vielä lisärumaa muka-taiteen muodossa? Miksi taiteilija haluaa tuoda koko ajatusmaailmansa rumuuden ja sekavuustilan ja sekametelisopan muiden kärsittäväksi? Kosto yhteiskunnalle?
Tätä nykytaidetta ja näitä turkulaisia teoksia kun tarkastelee, niin huomaa, että nämä taiteilijat ilmeisesti pitävät taiteena vain rumia asioita ja haluavat kiinnittää huomiota siihen rumuuteen - ikään kuin se ei ärsyttäisi ihan itsessäänkin. Siinä Wärtsilän kohdalla Aurajoessa on ihan aitojakin ruosteisia rautaputkia, jos haluaa käydä kompastelemassa semmoisiin. Jos sama putki signeerataan jollain hienolla nimellä ja kuskataan suurtorille, niin se onkin taidetta.
Menkää katsomaan Virttaan kangasta. Entinen Turun lappi?
Onko tömökin turun kulttuuria ja taidetta?