Vanha aloitus pohjana

pimeyden enkeli

"Normaaleissakin ihmissuhteissa ollaan joskus pahoja toisilleen mutta päinvastoin kuin narsistissa normaalissa "pahantekijässä" näkyy jotenkin katumus ja häpeä ja ehkä hätääntyminen omista teoistaan ja silloin se on järjellä ymmärrettävissä (ja antaa mahdollisuuden erimielisyyden selvittämiseen päinvastoin kuin narsistin kanssa) eikä jätä samanlaisia traumoja kuin narsisti jättää."

Narsku ei anna mahdollisuutta keskustelulle, mistään normaalista parisuhteeseen liityvästä asiasta ei voi keskustella ja osittain tämäkin on narskun yksi keino hallita toista, koska ainakin itse olin hulluuden partaalla siksi että asiat aina jäivät selvittämättä. Narsku ilmoitti ja sillä selvä. Jos hän ilmoitti, että tämä suhde on nyt tässä, ei siitä keskusteltu, vaikka en ymmärtänyt miksi??? Ja jälleen kun suhde alkoi, ei kaivettu vanhoja, kaikki vain aloitettiin, ei edes alusta, vaan siitä mihin oli jääty.

Vieläkin, vaikka olen ns. irti narskusta ( vai olenko?), tulee joskus tosi tuskaisia hetkiä kun mieleen palaa tilanteita, joissa ei voinut puolustautua. Hän oli päättänyt jonkun asian ja mitään selityksiä ei kaivattu, ei voinut kertoa omaa näkemystään tai mielipidettään asiasta, oli vain hän ja hänen näkemyksensä. Päällepuhuminen ja aiheen vaihtaminen tai jopa radiosta tuleva musiikkikappale oli tärkeämpää kuin minun sanomiseni, tuokin on muuten aivan totta. Joskus kun yritin saada jotain omaa asiaa sanottua, hän suurensi radiota ja halusi juuri kuulla sen kappaleen mikä silloin soi. Ihmettelen itseäni, etten lyönyt häntä turpaan noissa tilanteissa.

Kyllä narskun käyttätymisessä on täysi loogisuus, hänen tavoitteenaan on rikkoa toisen ihmisen psyyke pikkuhiljaa. Hän on kuin vampyyri, joka saa itselleen voimaa imemällä toisen ihmisen kaiken elinvoiman.

40

263

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • d.i.c.e

      "Kyllä narskun käyttätymisessä on täysi loogisuus, hänen tavoitteenaan on rikkoa toisen ihmisen psyyke pikkuhiljaa."

      Nyt menee taas narskut ja psykot sekaisin...

      Parin psykon kanssa kun olen tässä rupatellut, he näkevät itsensä tavallaan saalistajina, jonkunlaisina "petoeläiminä"...Valitsevat kohteen ja alkavat "hajoittaa" toista hitaasti, mutta varmasti. Tietävät kyllä tasantarkkaan mitä tekevät...
      Eksäni vertasi tilannetta tyypilliseen kissa-hiiri leikkiin...Sitähän se oli. Alusta alkaen.

      Narskut nyt on...Narskuja. :)

      • lynett

        "... he näkevät itsensä tavallaan saalistajina, jonkunlaisina "petoeläiminä"...Valitsevat kohteen ja alkavat "hajoittaa" toista hitaasti, mutta varmasti"

        Sama kokemus. Noh...en tiedä kuin yhden "varman tapauksen", kyläpaattimme josta olen joskus maininnutkin. Diagnosoitukin (asosiaalinen sosiopaatti) jo vuosia tai kymmeniä sitten.
        Järjestää ja masteroi tilanteita tarkoituksellisesti, koettaen kylvää pelkoa ja kaaosta ympärilleen.
        Se on tietoista toimintaa ja sen huomaa selkeästi, ei jää subjektiivisuudelle tai "toisen ajatusten lukemiselle" (tai luulolle että tietää mitä toinen ajattelee) sijaa.

        Vaimokkeellakaan ei näytä kovin hyvin menevän vaan tyytyy osaansa. Jatkuvaan kuolemanvaaraan jolla hallitsee.

        Toisaalta, jouduin kerran laittamaan jätkää järjestykseen koska meinasi ylittää meikäläisenkin kohdalla rajat todella pahasti (pelottelemalla, uhkailemalla, päällekäymisellä, seks. ahdistelulla), mutta mites kävikään ?

        Ymmärsi "kieltä mitä puhuin" (eli stumppasin röökin naamaan jotta irrotti ja sitten mittailtiin toisiamme hetki, uhkailtiin jne...), jäi kostonhimoiseksi mutta jätti lopulta rauhaan yhteisön tuottaman paineen vuoksi (suojelivat minua).
        Kahden kesken en voi joutua minnekään.

        Se siitä "koviksesta", sosiopaatista, joka ymmärtää kuitenkin vetäytyä ainakin näin vanhemmalla iällä tilanteista pois selkeän ylivallan alla. Jos sen takia haluaa mutkin ampua (kuten tehnyt muille ennen, nuorempana) niin siitä sitten vain. Jos en olisi itseäni siitä pelastanut, kohtaloni olisi ollut vieläkin huonompi.

        Jäi kostonhimoiseksi ja joudun "pelaamaan peliä" hänen kanssaan jotta uskottelee itselleen tavanneensa jonkun yhtä hullun. Toivottavasti ei tartte lähteä loppuunasti katsomaan kumpi perääntyy...

        Mutta narskut ? Todellakin "vain "narskuja...jolta voi oppia suojautumaan ihan omalla itsetuntemuksellakin. Ilman aseita tai paholaisia joka nurkan takana. Narsistin kanssa VOI kommunikoida pitäen itsensä kasassa mutta se vaatii vuosien harjoittelua´OMAN ITSENSÄ kanssa, ei hänen.


      • henna...

        Minun mielestäni ei mene narskut ja psykot sekaisin. Narsistin tavoitteena on myös hallita toista psyykkisesti ja pystyäkseen sen tekemään hänen on pyrittävä rikkomaan sen toisen psyyke.


      • lynett
        henna... kirjoitti:

        Minun mielestäni ei mene narskut ja psykot sekaisin. Narsistin tavoitteena on myös hallita toista psyykkisesti ja pystyäkseen sen tekemään hänen on pyrittävä rikkomaan sen toisen psyyke.

        En usko että se määrä mitä narsisteja nähdään ympärillä, toimii tietoisesti tuhoavalla tavalla. Kun mietin aikakausia ja tilanteita joissa narsistisuuteni on "ollut framilla", en ole tarkoituksenmukaisesti juonitellut kuinka tuhoan jonkun vuosien aikana, pienilläkin eleillä ja sanoilla, tietoisesti, vaan räjähdellyt omasta pahasta olostani ja tehnyt mitä huvitti, muista pätkääkään välittämättä.

        EN vain TIENNYT etten välitä koska sellaisella tavalla kovin suojautunut ihminen on myös "sairaudentunnoton" kunnes jotain EHKÄ tapahtuu.
        Eli koin tekoni ja sanani oikeutetuksi ihan samalla tavalla kuin UHRIT esim tukipalstalla.

        Nyt sen tajuan :
        Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi!

        Tästä ei vain jostain syystä saa puhua. Tai sitten on valehtelija joka "ei tajua mitään" oikeasta tilanteesta. Tästäkään ei saa puhua.


      • lynett
        d.i.c.e kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        "Narsisti taas ei tietoisesti suunnittele, että minäpä tuosta otan uhrin itselleni ja tuhoan sen elämän"

        Samaa mieltä.
        Asia on saanut noitavainon piirteitäkin.


      • M.B.
        lynett kirjoitti:

        En usko että se määrä mitä narsisteja nähdään ympärillä, toimii tietoisesti tuhoavalla tavalla. Kun mietin aikakausia ja tilanteita joissa narsistisuuteni on "ollut framilla", en ole tarkoituksenmukaisesti juonitellut kuinka tuhoan jonkun vuosien aikana, pienilläkin eleillä ja sanoilla, tietoisesti, vaan räjähdellyt omasta pahasta olostani ja tehnyt mitä huvitti, muista pätkääkään välittämättä.

        EN vain TIENNYT etten välitä koska sellaisella tavalla kovin suojautunut ihminen on myös "sairaudentunnoton" kunnes jotain EHKÄ tapahtuu.
        Eli koin tekoni ja sanani oikeutetuksi ihan samalla tavalla kuin UHRIT esim tukipalstalla.

        Nyt sen tajuan :
        Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi!

        Tästä ei vain jostain syystä saa puhua. Tai sitten on valehtelija joka "ei tajua mitään" oikeasta tilanteesta. Tästäkään ei saa puhua.

        Jos oikeasti ajattelee, niin saako mistään puhua?

        Eli sama puhua :)


      • yxex
        lynett kirjoitti:

        En usko että se määrä mitä narsisteja nähdään ympärillä, toimii tietoisesti tuhoavalla tavalla. Kun mietin aikakausia ja tilanteita joissa narsistisuuteni on "ollut framilla", en ole tarkoituksenmukaisesti juonitellut kuinka tuhoan jonkun vuosien aikana, pienilläkin eleillä ja sanoilla, tietoisesti, vaan räjähdellyt omasta pahasta olostani ja tehnyt mitä huvitti, muista pätkääkään välittämättä.

        EN vain TIENNYT etten välitä koska sellaisella tavalla kovin suojautunut ihminen on myös "sairaudentunnoton" kunnes jotain EHKÄ tapahtuu.
        Eli koin tekoni ja sanani oikeutetuksi ihan samalla tavalla kuin UHRIT esim tukipalstalla.

        Nyt sen tajuan :
        Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi!

        Tästä ei vain jostain syystä saa puhua. Tai sitten on valehtelija joka "ei tajua mitään" oikeasta tilanteesta. Tästäkään ei saa puhua.

        "Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi! "

        Loistava kiteytys siihen ajatukseen miksi eroissa näyttää syntyvän kaksi uhria!


      • lynett kirjoitti:

        En usko että se määrä mitä narsisteja nähdään ympärillä, toimii tietoisesti tuhoavalla tavalla. Kun mietin aikakausia ja tilanteita joissa narsistisuuteni on "ollut framilla", en ole tarkoituksenmukaisesti juonitellut kuinka tuhoan jonkun vuosien aikana, pienilläkin eleillä ja sanoilla, tietoisesti, vaan räjähdellyt omasta pahasta olostani ja tehnyt mitä huvitti, muista pätkääkään välittämättä.

        EN vain TIENNYT etten välitä koska sellaisella tavalla kovin suojautunut ihminen on myös "sairaudentunnoton" kunnes jotain EHKÄ tapahtuu.
        Eli koin tekoni ja sanani oikeutetuksi ihan samalla tavalla kuin UHRIT esim tukipalstalla.

        Nyt sen tajuan :
        Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi!

        Tästä ei vain jostain syystä saa puhua. Tai sitten on valehtelija joka "ei tajua mitään" oikeasta tilanteesta. Tästäkään ei saa puhua.

        Lynett: "Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi!"

        Kyllä se niin vaan on. Kun on v*inen olo se johtuu siitä v*usta joka on v*una saatu muualta. Tavalla tai toisella. Kyllä siinä on ollut kiusattuna; mutta selitys hyvä kymmenen kun alkaa itse v*eksi. Eikö?

        "Tästä ei vain jostain syystä saa puhua."

        Hetkinen hetkinen hei; mistä ei saa puhua?
        Ai siitä, millaiseksi kusipääksi itse on ajautunut elämänsä paskareissujen takia? Nyt multa paloi hihat. Minä en ole pahemmin puhunut näistä. Mutta se kaatoämpäri mikä olen ollut; ensin kiltiksi ja nöyräksi opetettu, myöhemmin tottakai minä olen ollut kusipää toisten joukossa omalla tavallani, ainakin osittain elämässäni. Olen aiheuttanut vahinkoa ja kiusaa oikeille todellisille ihmisille. Tälläisestäkö ei saa puhua? Eikös me keskustella täällä nimenomaan ihmisille aiheutetuista vahingoista? Olipa ne kenen tahansa sitten aiheuttamia?

        Eli olenko vain täällä uhrina haukkumassa saapasjalkanarsistia, joka oli tunteettoman psykopaatin asteella, lapsuuttani, nuoruuttani tai muuten vain elämääni? En. Enhän minä ketään haukkumalla kehity. Hyvä on asiita kyllä vatuloida, sen myönnän.

        Minusta on äärimmäisen tärkeää tuoda juuri se oma viemäri päivänvaloon tarkasteltavaksi: itsensä eheytymisen prosessin avain siinä, miten tyhjäksi sen oman sielunsa saa; emme me narsistia täällä paranna vaan itseämme.

        Jos näistä asioista ei saa puhua, vaan väitetään valehtelijaksi; on turha toivoakaan mistään syvemmästä ymmärryksestä. Ja kieltäjät ovat tuomiossaan silloin yhtä vahingoittavia kuin saapasjalat kuunaan. Meiltähän kielletään kokonaan oman pahoinvointimme syiden etsintä.

        Toisen haavojen luokittelu ei puhdista eikä hoida omiamme; saamme siitä vain näkemystä millaisia omat haavamme ovat. Ja tuo toisen haavan katseleminen ei paranne omiamme.


      • Eli jos mrN:llä on Suunnitelma: hän valitsee kohteen; luikertelee elämään, tietää uhrin heikot kohdat, hoitelee hommat siihen kuntoon että uhri koukkuuntuu; uhri muuttuu moraaliltaan, arvoiltaan, ajatuksiltaan; kaikessa hän muuttuu, uhri hylkää kaikki tai lähes kaikki entiseen elämäänsä liittyvät seikat mihin N johdattelee (puolison, lapset, kodin, työn, asuinseudun, ystävät, harrastukset, omaisuuden, siis kaiken).

        Kaiken aikaa uhrin tärkeys korostuu vain siinä miten tärkeäksi nk uhri itsensä tuntee, pikkuhiljaa manipuloiden, muuttaen ja pelaten roolipeliä, jonka takana on Suunnitelma. Lopussahan se kiitos seisoo: mrN:n näytelmän loppuhuipentuma: osoitus joka ei jää epäselväksi; sinä et ole mitään, et merkitse mitään; osoitan sen kaikin tavoin etten koskaan ole sinusta välittänyt millään lailla (viimeiden tikarin isku kun muut sallitut keinot käytetty) jota muuten ei missään vaiheessa ole tehnytkään, täydellinen välittämisen puute.

        Itselläni kaikkein pahin mitä tapahtui tai mitä en voinut hyväksyä; tuo tarkoituksellinen suunnitelmallisuus, mielen peukalointi ja hajonta; hän näki työnsä jäljet. Olihan tämä koulutettu siihen tehtävään.

        d.i.c.e : minun kokemukseni tai ymmärrykseni mukaan tämä on psykopaatti. Kun minä muutaman kuukauden olen lukenut näitä eri ihmisten kokemuksia täältä: aivan hirvittäviä, surullisia ja kaikki itselleen kipeitä; niin vivahde-eroja silti löytyy. Narsistilla siis. Ja nyt näen niin monta eri janalla kulkevaa nassua elämän poluillani, joita en nassuiksi aiemmin tunnistanut. Toiset ovat lähes harmittomia mutta kiusallisia pikkuveijareita(kun pysyttelee etäällä), ääriesimerkki eli NPH on tuo mainitsemani (mielestäni) ja sitten eräs nuoruudessani vaikuttanut. Ja monenlaista sieltä väliltä.


      • d.i.c.e
        elisakettu kirjoitti:

        Eli jos mrN:llä on Suunnitelma: hän valitsee kohteen; luikertelee elämään, tietää uhrin heikot kohdat, hoitelee hommat siihen kuntoon että uhri koukkuuntuu; uhri muuttuu moraaliltaan, arvoiltaan, ajatuksiltaan; kaikessa hän muuttuu, uhri hylkää kaikki tai lähes kaikki entiseen elämäänsä liittyvät seikat mihin N johdattelee (puolison, lapset, kodin, työn, asuinseudun, ystävät, harrastukset, omaisuuden, siis kaiken).

        Kaiken aikaa uhrin tärkeys korostuu vain siinä miten tärkeäksi nk uhri itsensä tuntee, pikkuhiljaa manipuloiden, muuttaen ja pelaten roolipeliä, jonka takana on Suunnitelma. Lopussahan se kiitos seisoo: mrN:n näytelmän loppuhuipentuma: osoitus joka ei jää epäselväksi; sinä et ole mitään, et merkitse mitään; osoitan sen kaikin tavoin etten koskaan ole sinusta välittänyt millään lailla (viimeiden tikarin isku kun muut sallitut keinot käytetty) jota muuten ei missään vaiheessa ole tehnytkään, täydellinen välittämisen puute.

        Itselläni kaikkein pahin mitä tapahtui tai mitä en voinut hyväksyä; tuo tarkoituksellinen suunnitelmallisuus, mielen peukalointi ja hajonta; hän näki työnsä jäljet. Olihan tämä koulutettu siihen tehtävään.

        d.i.c.e : minun kokemukseni tai ymmärrykseni mukaan tämä on psykopaatti. Kun minä muutaman kuukauden olen lukenut näitä eri ihmisten kokemuksia täältä: aivan hirvittäviä, surullisia ja kaikki itselleen kipeitä; niin vivahde-eroja silti löytyy. Narsistilla siis. Ja nyt näen niin monta eri janalla kulkevaa nassua elämän poluillani, joita en nassuiksi aiemmin tunnistanut. Toiset ovat lähes harmittomia mutta kiusallisia pikkuveijareita(kun pysyttelee etäällä), ääriesimerkki eli NPH on tuo mainitsemani (mielestäni) ja sitten eräs nuoruudessani vaikuttanut. Ja monenlaista sieltä väliltä.

        Psykopaatit, kun eivät oikein tiedä, mitä muutakaan parisuhteillaan tekisivät, kun ovat tarpeeksi monta kertaa pettyneet, päättävät vetää koko touhun lekkeriksi...
        Peliksi. Ei empatiaa, niin what the hell...Mitä väliä. Otetaan iloa irti sieltä mistä sitä saa...

        Ajatuskuvio voisi olla seuraavanlainen:
        " Tuo tuossa katsoo niin rakastuneena... ( enkä tiedä mitä tuolla rakkaudella tekisin. ) Jotenkin säälittävä, heikko tapaus...Mitähän hauskaa keksisin sen pään menoksi tänään.
        Katsotaanpa jos vaikka petän, mitä sitten tapahtuu...Miten kauan se kykenee minua rakastamaan paskamaisuudestani huolimatta.
        Hmm...Hyvin, hyvin mielenkiintoista...Ja outoa.
        Pitänee keksiä jotain vielä pahempaa...Jospa saisin sen tällä kertaa jopa suuttumaan, mikä todistaisi, ettei se todellisuudessa välittänyt alunperinkään...Arvasin! Samanlaisia kusipäitä kaikkia, vaikka näytellään niin rakastunutta että... "


      • yxex
        elisakettu kirjoitti:

        Lynett: "Ajatuskulkuni ei paljoa poikennut siitä kun olin itse kusipää, verrattuna siihen kun olin kusipään kiusattavana. Minä koin molemmissa tilanteissa tulleeni väärinkohdelluksi!"

        Kyllä se niin vaan on. Kun on v*inen olo se johtuu siitä v*usta joka on v*una saatu muualta. Tavalla tai toisella. Kyllä siinä on ollut kiusattuna; mutta selitys hyvä kymmenen kun alkaa itse v*eksi. Eikö?

        "Tästä ei vain jostain syystä saa puhua."

        Hetkinen hetkinen hei; mistä ei saa puhua?
        Ai siitä, millaiseksi kusipääksi itse on ajautunut elämänsä paskareissujen takia? Nyt multa paloi hihat. Minä en ole pahemmin puhunut näistä. Mutta se kaatoämpäri mikä olen ollut; ensin kiltiksi ja nöyräksi opetettu, myöhemmin tottakai minä olen ollut kusipää toisten joukossa omalla tavallani, ainakin osittain elämässäni. Olen aiheuttanut vahinkoa ja kiusaa oikeille todellisille ihmisille. Tälläisestäkö ei saa puhua? Eikös me keskustella täällä nimenomaan ihmisille aiheutetuista vahingoista? Olipa ne kenen tahansa sitten aiheuttamia?

        Eli olenko vain täällä uhrina haukkumassa saapasjalkanarsistia, joka oli tunteettoman psykopaatin asteella, lapsuuttani, nuoruuttani tai muuten vain elämääni? En. Enhän minä ketään haukkumalla kehity. Hyvä on asiita kyllä vatuloida, sen myönnän.

        Minusta on äärimmäisen tärkeää tuoda juuri se oma viemäri päivänvaloon tarkasteltavaksi: itsensä eheytymisen prosessin avain siinä, miten tyhjäksi sen oman sielunsa saa; emme me narsistia täällä paranna vaan itseämme.

        Jos näistä asioista ei saa puhua, vaan väitetään valehtelijaksi; on turha toivoakaan mistään syvemmästä ymmärryksestä. Ja kieltäjät ovat tuomiossaan silloin yhtä vahingoittavia kuin saapasjalat kuunaan. Meiltähän kielletään kokonaan oman pahoinvointimme syiden etsintä.

        Toisen haavojen luokittelu ei puhdista eikä hoida omiamme; saamme siitä vain näkemystä millaisia omat haavamme ovat. Ja tuo toisen haavan katseleminen ei paranne omiamme.

        Yläpeukku! :)


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Psykopaatit, kun eivät oikein tiedä, mitä muutakaan parisuhteillaan tekisivät, kun ovat tarpeeksi monta kertaa pettyneet, päättävät vetää koko touhun lekkeriksi...
        Peliksi. Ei empatiaa, niin what the hell...Mitä väliä. Otetaan iloa irti sieltä mistä sitä saa...

        Ajatuskuvio voisi olla seuraavanlainen:
        " Tuo tuossa katsoo niin rakastuneena... ( enkä tiedä mitä tuolla rakkaudella tekisin. ) Jotenkin säälittävä, heikko tapaus...Mitähän hauskaa keksisin sen pään menoksi tänään.
        Katsotaanpa jos vaikka petän, mitä sitten tapahtuu...Miten kauan se kykenee minua rakastamaan paskamaisuudestani huolimatta.
        Hmm...Hyvin, hyvin mielenkiintoista...Ja outoa.
        Pitänee keksiä jotain vielä pahempaa...Jospa saisin sen tällä kertaa jopa suuttumaan, mikä todistaisi, ettei se todellisuudessa välittänyt alunperinkään...Arvasin! Samanlaisia kusipäitä kaikkia, vaikka näytellään niin rakastunutta että... "

        Kommenttisi tukee kokemuksiani. Ilkeä tunne, sen hoksaa myöhemmin; tapahtumien suunnitelmallisuus ja se miten pitkälle mielessään uskaltaa ja leikissä pääsee.

        Kuin kissa kuumaa puuroa...käpälällänsä sorkki...varovasti kylkeä tökkää..sitten uudelleen..yhä useammin, yhä lähemmin. Lopussa vain tyhjä kulho edessään viiiksiänsä on kissan hyvä nuolla.


    • pimeyden enkeli

      Jokaisella mielipiteensä ja niin saa olla. En kuittaisi asiaa ihan noin, jotta "narskut nyt on... narskuja". Hän joka oikeasti on elänyt narskun kanssa, ei vain kirjoista lukenut tai toisilta asioista kuullut, tietää, että kyllä narskut yhtälailla ovat saalistajia, yksi uhri kun on imetty kuiviin, otetaan tilalle uusi jota pikkuhiljaa aletaan alistamaan, mitätöimään ja tyhjentämään. Mielestäni aika usea narskun urhi joutuu tukeutumaan terapiaan, lääkkeisiin ja pitkiin sairaslomiin, koska oma psyyke on hajalla ja tarvitsee tukea selviämiseen. Se, että onko narsku psyko tai psyko narsku, on minulle täysin yhdentekevää, enkä asiaa ala sen enempää lääketieteellistämään enkä diagnosoimaan, mutta sen tiedän omasta kokemuksesta, että ei narsku pikkukiusantekijä ole, kyllä hän rikkoo ihmisen pikkuhiljaa, älykkäästi ja huomaamattaan toinen ei enää tiedä ollako vai eikö olla. Ehkäpäs minun narskuni oli sitten psykonarsku ;-).

      • d.i.c.e

        "Hän joka oikeasti on elänyt narskun kanssa, ei vain kirjoista lukenut tai toisilta asioista kuullut, tietää, että kyllä narskut yhtälailla ovat saalistajia, yksi uhri kun on imetty kuiviin, otetaan tilalle uusi jota pikkuhiljaa aletaan alistamaan, mitätöimään ja tyhjentämään."

        Luotan itsekin enemmän kokemuksiin, kuin kirjatietoon, joka vaihtelee...

        Tuo voi olla seuraus, ei tavoite...Nämä kaksi erottaa motiivit.
        Toisella sellainen ehkä on, toisella ei...

        Voitaisiin joskus ajatella myös niitä narskuja, jotka tietämättään tekevät tätä...Tietämättä sitäkään, että ovat narsisteja. Kärsien ehkä hiljaa mielessään...Tietämättä mistä sekin tunne johtuu, eikä vain niin, että leimataan kaikki itsekkäästi pahoiksi ja sillä selvä...


      • lynett
        d.i.c.e kirjoitti:

        "Hän joka oikeasti on elänyt narskun kanssa, ei vain kirjoista lukenut tai toisilta asioista kuullut, tietää, että kyllä narskut yhtälailla ovat saalistajia, yksi uhri kun on imetty kuiviin, otetaan tilalle uusi jota pikkuhiljaa aletaan alistamaan, mitätöimään ja tyhjentämään."

        Luotan itsekin enemmän kokemuksiin, kuin kirjatietoon, joka vaihtelee...

        Tuo voi olla seuraus, ei tavoite...Nämä kaksi erottaa motiivit.
        Toisella sellainen ehkä on, toisella ei...

        Voitaisiin joskus ajatella myös niitä narskuja, jotka tietämättään tekevät tätä...Tietämättä sitäkään, että ovat narsisteja. Kärsien ehkä hiljaa mielessään...Tietämättä mistä sekin tunne johtuu, eikä vain niin, että leimataan kaikki itsekkäästi pahoiksi ja sillä selvä...

        "Voitaisiin joskus ajatella myös niitä narskuja, jotka tietämättään tekevät tätä...Tietämättä sitäkään, että ovat narsisteja. Kärsien ehkä hiljaa mielessään...Tietämättä mistä sekin tunne johtuu, eikä vain niin, että leimataan kaikki itsekkäästi pahoiksi ja sillä selvä... "

        Kiva d.i.c.e että osallistut tähän keskusteluun myös, tältä kantilta. Se on harvinaista herkkua mitä on ollut vain täällä tarjolla. Tärkeä asia. Koetan samaa mutta välillä väsyttää.


      • henna...

        Mielestäni tälle palstalle on nimenoaan tunnusomaista asenne "narskut nyt on vain narskuja". Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tehdään turhan "kevyt" asia, vähän niinkuin hassu luonteenpiirre ihmisellä, joka kyllä on vähän itsekäs mutta...Keskustelu pyritään kääntämään siihen miten uhrille on hyväksi pystyä antamaan anteeksi narsistille ja ymmärtämään narsistia. Oikeastaan ei ole uhrin asia ymmärtää miksi narsisti on narsisti ellei nyt uhria itseään satu asia kiinnostamaan. Anteeksi antaminen, aikanaan, on hyväksi uhrille, narsistihan jatkaa jonkun/joidenkin muiden ihmisten tuhoamista joka tapauksessa antoi hänelle anteeksi tai ei.
        Tällä hetkellä mua inhottaa tämän palstan yleinen mentaliteetti (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta). Ja huomaan kuinka helposti narsistit saavat myös uhrit täällä miettimään asioita lähinnä narsistin kannalta. Itseni mukaan lukien. Aivan kuin narsistin kanssa ollessani ja hänestä useamman viikon erossa oltuani aloin nähdä hänen TODELLISEN luonteensa selvemmin, niin samoin käy näköjään täällä, kun ei muutamaan viikkoon käy täällä edes lukemassan, näkee selvemmin tän meiningin. Kun tälle palstalle jää roikkumaan, narsistit alkavat viedä kuin pässiä narsussa, enemmän tai vähemmän niin että omat mielipiteet ja ajatukset sekoittavat. Ei ihme että psykiatrian ammattilaiset pitävät narsisteja vaikeina/mahdottomina hoidettavina. No, eiväthän he edes mielestään mitään hoitoa tarvitse, kun ovat sellaisia pieniä hassuja veijareita, sellaisia lopulta aika harmittomia narskuja vain...


      • d.i.c.e
        henna... kirjoitti:

        Mielestäni tälle palstalle on nimenoaan tunnusomaista asenne "narskut nyt on vain narskuja". Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tehdään turhan "kevyt" asia, vähän niinkuin hassu luonteenpiirre ihmisellä, joka kyllä on vähän itsekäs mutta...Keskustelu pyritään kääntämään siihen miten uhrille on hyväksi pystyä antamaan anteeksi narsistille ja ymmärtämään narsistia. Oikeastaan ei ole uhrin asia ymmärtää miksi narsisti on narsisti ellei nyt uhria itseään satu asia kiinnostamaan. Anteeksi antaminen, aikanaan, on hyväksi uhrille, narsistihan jatkaa jonkun/joidenkin muiden ihmisten tuhoamista joka tapauksessa antoi hänelle anteeksi tai ei.
        Tällä hetkellä mua inhottaa tämän palstan yleinen mentaliteetti (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta). Ja huomaan kuinka helposti narsistit saavat myös uhrit täällä miettimään asioita lähinnä narsistin kannalta. Itseni mukaan lukien. Aivan kuin narsistin kanssa ollessani ja hänestä useamman viikon erossa oltuani aloin nähdä hänen TODELLISEN luonteensa selvemmin, niin samoin käy näköjään täällä, kun ei muutamaan viikkoon käy täällä edes lukemassan, näkee selvemmin tän meiningin. Kun tälle palstalle jää roikkumaan, narsistit alkavat viedä kuin pässiä narsussa, enemmän tai vähemmän niin että omat mielipiteet ja ajatukset sekoittavat. Ei ihme että psykiatrian ammattilaiset pitävät narsisteja vaikeina/mahdottomina hoidettavina. No, eiväthän he edes mielestään mitään hoitoa tarvitse, kun ovat sellaisia pieniä hassuja veijareita, sellaisia lopulta aika harmittomia narskuja vain...

        Miltä tuntuisi uhrista havahtua yhtäkkiä tajuamaan olevansa narsisti?
        Paksunahkaisesta tuskin paljon miltään, mutta entä ohutnahkaisesta?
        Hän tulisi tänne palstalle lukemaan tietoa narsismista, ja ensimmäinen kommentti mikä osuisi silmään olisi, että narsisti on paha, parantumaton, nyt ja aina...
        Miten sellaisen tiedon kanssa pitäisi elää? Kuka tahansa voi koittaa kuvitella...Entä jos saisitkin joku päivä diagnoosin, että olet narsisti...Koko elämäsi olettanut, että muut ovat niitä narsisteja, kunnes saisit mustaa valkoisella, todisteen. Muuttuisiko mielesi? Puolustaisitko edelleen uhreja? Vai yrittäisitkö puhua narsistien puolesta? Itsesi puolesta.
        Miltä tuntuisi olla paha ihminen? Tajuta elämänsä olleen valhetta.

        Puhumattakaan siitä, että narsisteja on monenlaista...Ahdistuneita, masentuneita...
        Ei kaikki ole Henna verrattavissa psykopaatti-eksääsi.


      • henna...
        d.i.c.e kirjoitti:

        Miltä tuntuisi uhrista havahtua yhtäkkiä tajuamaan olevansa narsisti?
        Paksunahkaisesta tuskin paljon miltään, mutta entä ohutnahkaisesta?
        Hän tulisi tänne palstalle lukemaan tietoa narsismista, ja ensimmäinen kommentti mikä osuisi silmään olisi, että narsisti on paha, parantumaton, nyt ja aina...
        Miten sellaisen tiedon kanssa pitäisi elää? Kuka tahansa voi koittaa kuvitella...Entä jos saisitkin joku päivä diagnoosin, että olet narsisti...Koko elämäsi olettanut, että muut ovat niitä narsisteja, kunnes saisit mustaa valkoisella, todisteen. Muuttuisiko mielesi? Puolustaisitko edelleen uhreja? Vai yrittäisitkö puhua narsistien puolesta? Itsesi puolesta.
        Miltä tuntuisi olla paha ihminen? Tajuta elämänsä olleen valhetta.

        Puhumattakaan siitä, että narsisteja on monenlaista...Ahdistuneita, masentuneita...
        Ei kaikki ole Henna verrattavissa psykopaatti-eksääsi.

        "Miltä tuntuisi uhrista havahtua yhtäkkiä tajuamaan olevansa narsisti"

        Todellinen narsistin uhri ei ole itse narsisti. Ollakseen narsisitin uhri täytyy ihmisen olla kiltti luonteeltaan, pystyä ajattelemaan toisen ihmisen parasta, pystyä tuntemaan empatiaa (jota narsisti käyttää hyväkseen) jopa asettamaan toisen ihmisen tarpeet omiensa edelle ja narsisti ei tällaiseen pysty.

        Ja itse asiassa, mitenköhän tuo liittyy kirjoittamaani? Sitenkö, että pitää mainipuloida ihmiset täällä uskomaan, että narsisti on vain harmiton pikku veijari, ettei vain narsistille tulisi paha mieli?

        Psykopatia on narsismin pahin ääripää. Narsistisesti persoonallisuushäiriöisellä ja psykopaatilla on hyvin paljon samanlaisia piirteitä ja toimintatapoja ihmissuhteissaan.


      • henna...
        temppuilija kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        Kuule, enpä tiiä, kun ei tiiä viisaammatkaan kun ei niille oo keksitty toimivaa hoitoa. Eikä ole mitään syytä miksi juuri minun pitäisi tuota edes pohtia.

        Etkä muuten sinäkään tiedä.

        Mutta sen tiedän, ettei asiaa auta yhtään se että kieltää narsistin tuhoavuuden suhteessa toisiin ihmisiin. Lakaisee ongelman maton alle ettei vain narsisti pahoittaisi mieltään.


      • d.i.c.e
        henna... kirjoitti:

        "Miltä tuntuisi uhrista havahtua yhtäkkiä tajuamaan olevansa narsisti"

        Todellinen narsistin uhri ei ole itse narsisti. Ollakseen narsisitin uhri täytyy ihmisen olla kiltti luonteeltaan, pystyä ajattelemaan toisen ihmisen parasta, pystyä tuntemaan empatiaa (jota narsisti käyttää hyväkseen) jopa asettamaan toisen ihmisen tarpeet omiensa edelle ja narsisti ei tällaiseen pysty.

        Ja itse asiassa, mitenköhän tuo liittyy kirjoittamaani? Sitenkö, että pitää mainipuloida ihmiset täällä uskomaan, että narsisti on vain harmiton pikku veijari, ettei vain narsistille tulisi paha mieli?

        Psykopatia on narsismin pahin ääripää. Narsistisesti persoonallisuushäiriöisellä ja psykopaatilla on hyvin paljon samanlaisia piirteitä ja toimintatapoja ihmissuhteissaan.

        "Sitenkö, että pitää mainipuloida ihmiset täällä uskomaan, että narsisti on vain harmiton pikku veijari, ettei vain narsistille tulisi paha mieli?"

        Miksei narskuihin voisi suhtautua vähän samaan tapaan, kuin lapsiin? :)
        Jos lapsi sanoo rumasti, taputellaan vain päähän, hymyillään, todetaan ehkä, että hyi hyi...Kun narsku tekee saman otetaan kaikki itseensä, vaikka ei olisi todellakaan tarvetta. Haukutaan kusipääksi, pahaksi. Molemmilla sama motiivi, ja ymmärtämättömyys...

        "Harmiton pikku veijari"...Tuli aivan eksä mieleen.


      • M.B.
        d.i.c.e kirjoitti:

        "Sitenkö, että pitää mainipuloida ihmiset täällä uskomaan, että narsisti on vain harmiton pikku veijari, ettei vain narsistille tulisi paha mieli?"

        Miksei narskuihin voisi suhtautua vähän samaan tapaan, kuin lapsiin? :)
        Jos lapsi sanoo rumasti, taputellaan vain päähän, hymyillään, todetaan ehkä, että hyi hyi...Kun narsku tekee saman otetaan kaikki itseensä, vaikka ei olisi todellakaan tarvetta. Haukutaan kusipääksi, pahaksi. Molemmilla sama motiivi, ja ymmärtämättömyys...

        "Harmiton pikku veijari"...Tuli aivan eksä mieleen.

        Olen törmännyt ihmiseen, joka hyvin hyvin hyvin suorasukaisesti käytti hyväkseen sitä, että aina oli valmis ensisijaisesti ottamaan toiset huomioon. Kaikki tapahtui aina jotenkin sen kautta, että miten muut mahdollisesti suhtautuvat asiaan ku asiaan. Ajatteli aina toisten parasta ja oli äärimmäisen kiltti luonteeltaan, ainakin omasta mielestään.. Se ero muitten ja muitten välillä tuppas vaan menemään minussa :) Joten normaalin parisuhteellisen huomion perään haikailu puoleltani oli ylimitoitettua "sä vaan haluut, että koko universumi pyörii sun navan ympärillä" - soopaa.

        Joo, uhrit ovat nimenomaan niitä: toisen asemaan itsensä sujuvasti asettavia, toiset aina huomioon ottavia ja kovinkin kilttejä erityisesti parisuhteellisessa ulosannissa, jos ei muussa.

        Se joka käyttää sanaa manipulointi usein on itse todennäköisimmin se, joka yrittää saada manipuloitua epämääräisen massan kääntymään samaan suuntaan kallelleen kuin mihin itse nojaa.

        Sano mun sanoneen ja manipuloineen :)

        *Keinot ne on kissallakin vaikka ei suihkussa käykään*


      • M.B.
        temppuilija kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        Mikä merkitys koululla tai luokalla ja opettajan suhtautumisella on häirikköön?


      • A
        d.i.c.e kirjoitti:

        "Sitenkö, että pitää mainipuloida ihmiset täällä uskomaan, että narsisti on vain harmiton pikku veijari, ettei vain narsistille tulisi paha mieli?"

        Miksei narskuihin voisi suhtautua vähän samaan tapaan, kuin lapsiin? :)
        Jos lapsi sanoo rumasti, taputellaan vain päähän, hymyillään, todetaan ehkä, että hyi hyi...Kun narsku tekee saman otetaan kaikki itseensä, vaikka ei olisi todellakaan tarvetta. Haukutaan kusipääksi, pahaksi. Molemmilla sama motiivi, ja ymmärtämättömyys...

        "Harmiton pikku veijari"...Tuli aivan eksä mieleen.

        > Miksei narskuihin voisi suhtautua vähän samaan tapaan, kuin lapsiin? :)

        Lapsia kasvatetaan vastuullisiksi aikuisiksi. Siksi heihin suhtaudutaan niin kuin suhtaudutaan.


      • yxex
        M.B. kirjoitti:

        Mikä merkitys koululla tai luokalla ja opettajan suhtautumisella on häirikköön?

        Entä sen merkitys että kouluissa on kiusaajia niin kauan kunnes vanhemmat puuttuvat asiaan(?) ;)

        Vastuu, kellä se on, vaiko ei kellään.


      • A
        yxex kirjoitti:

        Entä sen merkitys että kouluissa on kiusaajia niin kauan kunnes vanhemmat puuttuvat asiaan(?) ;)

        Vastuu, kellä se on, vaiko ei kellään.

        > Entä sen merkitys että kouluissa on kiusaajia niin kauan kunnes vanhemmat puuttuvat asiaan(?) ;)

        Voi olla kauemminkin. Poliisiakin toisinaan tarvitaan. Ja viime kädessä kuolema kuittaa univelat.

        (Mutta kommenttisi oli siis erittäin oikeaan osunut. Toin vain aste-erot lähestymistavoissa esiin.)


      • yxex
        A kirjoitti:

        > Entä sen merkitys että kouluissa on kiusaajia niin kauan kunnes vanhemmat puuttuvat asiaan(?) ;)

        Voi olla kauemminkin. Poliisiakin toisinaan tarvitaan. Ja viime kädessä kuolema kuittaa univelat.

        (Mutta kommenttisi oli siis erittäin oikeaan osunut. Toin vain aste-erot lähestymistavoissa esiin.)

        Totta, poliisiakin pahimmissa tapauksissa. Mutta lapsille suotakoon lasten vastuu, ja isoisille ympärillään aikuisten vastuu. Opettajat saattavat mieltää vastuun lasten käyttäytymisestä olevan vanhemmilla, vanhemmat taas koululla, jolloin syntyy tyhjiö missä lapsen moraali ja vastuu jääkin lapselle. ja lapset ovat kekseliäitä koettelemaan rajoja. :)


    • pimeyden enkeli

      En tiedä mitä narksun tai psykon päässä tapahtuu, en toivoni mukaan ole kumpikaan. Mutta kyllähän narskunkin tavoite on projisoida omat pahat olonsa toiseen, jolloin se on täysin tietoista toimintaa, siis siinä on tavoite saada itselle jotain. Ja en tiedä sitäkään kuinka moni narsku tietää tai uskoo tai haluaa tietää olevansa narsku, silloinhan me voimme antaa heille kaiken anteeksi, koska he eivät tiedä mitä he tekevät, toivomme vain ettemme itse joudu koskaan uhriksi. Jos narsku tietää olevansa narsku, haluaisiko hän mahdollisesti apua siihen, vai haluaako hän tietoisesti käyttää edelleen hyväksi toisia ihmisiä ja mahdollisesti kärsiä sisimmässään, epäilen. Jotenkin luulen, ettei narsku kärsi tekojensa seurauksia.... Ja kyllä, tunnen syvää myötätuntoa esim. omaa exnarskuani kohtaan, todellisuudessa hän oli hyvin vajavainen ja rikkonainen ihminen, mutta se ei oikeuta kuitenkaan rikkomaan muita ihmisiä. Hän saa olla se oma ihana persoonansa ja kärsiä tai nauttia olotilastaan, mutta toivoisin ettei hän ajaisi hulluuden partaalle toisia ihmisiä. Itse siellä partaalla kävin, mutta onneksi pelastuin, uusi uhri on vielä vihreänä ja rakkauden huumassa opettelemassa exnarskuni tapoja, toivon hänelle voimia ja vahvuutta.

      • d.i.c.e

        Viisas kirjoitus. :)

        Nämä on vähän kaksipiippuisia juttuja...Jokaisen pitää pärjätä niillä eväillä mitä on saanut. Joidenkin osa on hankala, ja edellyttää oman pahan olotilan purkamista toisiin, toiset pärjäävät ilman tätä, toiset eivät tiedä, mitä heidän pitäisi elämällään tehdä, kun eivät saa oikein mistään iloa, eivätkä täytettä tyhjään elämäänsä...Tuntuu samantekevältä jatkaa samaan tapaan.

        Itse harrastin joskus tuota oman olotilani purkamista muihin...Lopulta tiedostin, että kaivoin vain omaa kuoppaani, ja sen mitä tein, joten sain valita.
        Jatkanko tietoisesti samaan tapaan, vai keksinkö muita tapoja tehdä elämästäni siedettävää...Keikun yhä mukavasti ääripäästä toiseen.

        Tavoitteena olisi, että käytän tietoani ymmärryksen lisäämiseen, ja odottelen sitä päivää, kun nämä "hyvä" "paha" ihminen käsitteet heivata helvettiin ja aletaan oikeasti tehdä jotain yhteisen hyvän lisäämiseksi...Ilman ymmärrystä asiasta, ei synny halua muuttaa tilannetta, mutta en usko, että asiat ainakaan voivottelemalla paranee.
        Ihmisten "pahuus" on aina kiehtonut, ja se mikä kenetkin siihen ajaa...Nimenomaan sellainen tiedostamaton pahuus. Tietoisia ihmisiä voi aivan vapaasti kutsua, vaikka kusipäiksi. Toisaalta heilläkin on syynsä...He ovat valintansa tehneet.

        Ehkä kanavoin tulevaisuudessa oman aggressioni taiteeseen, ja laitan ihmiset sitä kautta ajattelemaan asioiden eri puolia, mikäli sinne asti joskus pääsen. Toivottavasti...Muutamankin ihmisen saaminen ajattelemaan asiaa laajemmalti on jo voitto sinänsä.
        Täytyy vielä tyytyä tähän pieneen palstanurkkaukseen. :)


      • d.i.c.e
        d.i.c.e kirjoitti:

        Viisas kirjoitus. :)

        Nämä on vähän kaksipiippuisia juttuja...Jokaisen pitää pärjätä niillä eväillä mitä on saanut. Joidenkin osa on hankala, ja edellyttää oman pahan olotilan purkamista toisiin, toiset pärjäävät ilman tätä, toiset eivät tiedä, mitä heidän pitäisi elämällään tehdä, kun eivät saa oikein mistään iloa, eivätkä täytettä tyhjään elämäänsä...Tuntuu samantekevältä jatkaa samaan tapaan.

        Itse harrastin joskus tuota oman olotilani purkamista muihin...Lopulta tiedostin, että kaivoin vain omaa kuoppaani, ja sen mitä tein, joten sain valita.
        Jatkanko tietoisesti samaan tapaan, vai keksinkö muita tapoja tehdä elämästäni siedettävää...Keikun yhä mukavasti ääripäästä toiseen.

        Tavoitteena olisi, että käytän tietoani ymmärryksen lisäämiseen, ja odottelen sitä päivää, kun nämä "hyvä" "paha" ihminen käsitteet heivata helvettiin ja aletaan oikeasti tehdä jotain yhteisen hyvän lisäämiseksi...Ilman ymmärrystä asiasta, ei synny halua muuttaa tilannetta, mutta en usko, että asiat ainakaan voivottelemalla paranee.
        Ihmisten "pahuus" on aina kiehtonut, ja se mikä kenetkin siihen ajaa...Nimenomaan sellainen tiedostamaton pahuus. Tietoisia ihmisiä voi aivan vapaasti kutsua, vaikka kusipäiksi. Toisaalta heilläkin on syynsä...He ovat valintansa tehneet.

        Ehkä kanavoin tulevaisuudessa oman aggressioni taiteeseen, ja laitan ihmiset sitä kautta ajattelemaan asioiden eri puolia, mikäli sinne asti joskus pääsen. Toivottavasti...Muutamankin ihmisen saaminen ajattelemaan asiaa laajemmalti on jo voitto sinänsä.
        Täytyy vielä tyytyä tähän pieneen palstanurkkaukseen. :)

        "Pahimpien" ihmisten suurin ongelma elämässään on se, ettei heillä ole mitään mihin uskoa...


    • pimeyden enkeli

      Mielenkiintoista, itse ajattelin aiemmin, niinkuin tuossa edellisessä kommentissani kirjoitinkin, että antakaamme anteeksi heille, koska he eivät ymmärrä mitä he tekevät. Ajatuskuvioni oli, että pahallakin on syynsä tapahtua ja vaikka ymmärtäisikin mitä tekee, jokin syy ajaa tekemään asioita, jotka eivät ehkä ole toista kohtaan oikein. Onhan tavallaan ratkaisukeskeisessä terapiassakin lähtökohtana se, että teon tarkoituksen lähtökohta on ollut hyvä.
      Mutta ja kyllä vieläkin perusajatukseni on tuo, toisaalta vain on vaikea hyväksyä sitä, että viattomuutta käytetään hyväksi pahuudessa, vaikkakin tietoisessakin pahuudessa taustalla on jokin syy, mikä vaikuttaa tekoon.
      Mutta tässä ns. narskun uhrina, hulluuden partaalta pelastuneena, vielä hieman heikoilla jäillä elämän arjessa, en uskalla kuitenkaan heittäytyä vielä armahtamaan narskuja, ehkä se on minun itsekkyyttäni.
      Taide on hyvä kanavointikeino, oli se sitten mikä taiteen laji tahansa. Itse elämäntaiteilijana, monen helvetin läpikäyneenä, ehkä joskus kirjoitan kirjan, materiaalia on jo ensimmäiseen teokseen enemmän kuin liikaa ;-).

      • d.i.c.e

        Sellainen lopullinen anteeksianto jokaisen kohdalla lähtee aina ihmisestä itsestään...En nyt sano, että ymmärrys vaatisi asioiden totaalista mitätöimistä, kieltämistä.
        Kannan itsekin yhä vihaa joitain ihmisiä kohtaan, vaikka pyrinkin aina miettimään, miksi toinen toimii, kuin toimii...Vanhoista asioista saatan kantaa kaunaa, vaikka annankin sen haihtua itsestään ajan kanssa. Uudet "tapaukset" ohitan olankohautuksella...Jos en kyseistä ihmistä siedä, esim. jatkuvan päänaukomisen vuoksi, en sellaisen seurassa sitten olekaan. Siis jos tilanne alkaa tuntumaan mahdottomalta...
        Olen silti kuunnellut myös monen "pahan" ihmisen huolia...Koittanut antaa toisenlaisia näkökantoja, ilman kiitosta, mutta en kiitoksella mitään tekisikään. Pääasia on saada vaikuttaa...

        Jokaiselle teolle on syynsä...Sormella osoittelemisella emme tee muuta, kuin hallaa kaikille.
        Kuten tuossa aiemmin sanoin, ""Pahimpien" ihmisten suurin ongelma elämässään on se, ettei heillä ole mitään mihin uskoa... " Tätä ongelmaa ei ainakaan auta se, että viemme heiltä sen viimeisenkin ihmisarvon ja toivon.

        Se vain ainoastaan pahentaa ongelmaa entisestään...Syntyy lumipalloefekti, jonka seuraukset voivat kantaa yllättävän kauas tulevaisuuteen...
        Hyvällä ja pahalla on tarkoituksensa ja paikkansa tässä maailmassa...Voimme vain miettiä kumpaa itse aiheutamme. Suoraan, tai epäsuoraan. Annammeko asioiden olla, vai laitammeko pahan kiertämään, sen sijaan että keskittyisimme elämiimme, ja lopettaisimme rikkaruohojen kastelun, antamatta niiden kuitenkaan kuihtua. Rikkaruohokin on kaunis kasvi itsessään. ;) Muiden ympäröimänä, siitä tulee vasta todellinen riesa...Riippuen mistä suunnasta asiaa haluaa tarkastella. Rikkaruohon, vai vieressä kasvavien kukkien...

        Kirjan kirjoittaminen itselläkin suunnitteilla joku kaunis päivä. :) Jokainen päivä on uusi luku tulevaan tarinaan, joka on vielä mulle tuntematon...


      • d.i.c.e kirjoitti:

        Sellainen lopullinen anteeksianto jokaisen kohdalla lähtee aina ihmisestä itsestään...En nyt sano, että ymmärrys vaatisi asioiden totaalista mitätöimistä, kieltämistä.
        Kannan itsekin yhä vihaa joitain ihmisiä kohtaan, vaikka pyrinkin aina miettimään, miksi toinen toimii, kuin toimii...Vanhoista asioista saatan kantaa kaunaa, vaikka annankin sen haihtua itsestään ajan kanssa. Uudet "tapaukset" ohitan olankohautuksella...Jos en kyseistä ihmistä siedä, esim. jatkuvan päänaukomisen vuoksi, en sellaisen seurassa sitten olekaan. Siis jos tilanne alkaa tuntumaan mahdottomalta...
        Olen silti kuunnellut myös monen "pahan" ihmisen huolia...Koittanut antaa toisenlaisia näkökantoja, ilman kiitosta, mutta en kiitoksella mitään tekisikään. Pääasia on saada vaikuttaa...

        Jokaiselle teolle on syynsä...Sormella osoittelemisella emme tee muuta, kuin hallaa kaikille.
        Kuten tuossa aiemmin sanoin, ""Pahimpien" ihmisten suurin ongelma elämässään on se, ettei heillä ole mitään mihin uskoa... " Tätä ongelmaa ei ainakaan auta se, että viemme heiltä sen viimeisenkin ihmisarvon ja toivon.

        Se vain ainoastaan pahentaa ongelmaa entisestään...Syntyy lumipalloefekti, jonka seuraukset voivat kantaa yllättävän kauas tulevaisuuteen...
        Hyvällä ja pahalla on tarkoituksensa ja paikkansa tässä maailmassa...Voimme vain miettiä kumpaa itse aiheutamme. Suoraan, tai epäsuoraan. Annammeko asioiden olla, vai laitammeko pahan kiertämään, sen sijaan että keskittyisimme elämiimme, ja lopettaisimme rikkaruohojen kastelun, antamatta niiden kuitenkaan kuihtua. Rikkaruohokin on kaunis kasvi itsessään. ;) Muiden ympäröimänä, siitä tulee vasta todellinen riesa...Riippuen mistä suunnasta asiaa haluaa tarkastella. Rikkaruohon, vai vieressä kasvavien kukkien...

        Kirjan kirjoittaminen itselläkin suunnitteilla joku kaunis päivä. :) Jokainen päivä on uusi luku tulevaan tarinaan, joka on vielä mulle tuntematon...

        d.i.c.e : hieno tuo sinun edellinen kirjoituksesi, tässä ketjussa oli monta hyvää. Mitenkä tämän sanoisin...

        Minä komppaan sun ajatuksiasi ja näkemyksiäsi. Siis itsehän olen antanut anteeksi. Antanut heidän olla. En lähde sen enempää syyllistämään, kuin mitä tosiasioita, tapahtumia tuon esille. Taakse jätettyjä.

        Minä en oikeastaan ole koskaan välittänyt kivittämisestä, olkoon vaikka miten syyllinen. Minä myönnän että olen vihannut, syvästikin ja muutaman kerran olen halunnut tappaa jonkun. Niin pahalle on tuntunut jossain vaiheessa. Mutta niin sitä siitäkin on aina selvitty. En silti nauti siitä että ihminen laitetaan jalkapuuksi. Enkä haluakaan itsekään siihen jalkapuuhun omien toimien tähden.

        Minuakin kiinnostaa nimenomaan se ihmisen toiminta. Miksi, mikä ajaa hänet siihen? Minusta olisi mielenkiintoista kuulla oikean saapasjalan tarina. Jos siis hän osaisi sen kertoa.

        Sinulla olisi mahdollisuus vaikuttaa d.i.c.e. Mutta kuuljakunta saattaa kivittää sinut. Kai sinä sen olet huomannut, että keskiajalla tietämättömyydessä elämme? Siksi suosittelen kirjaa ennemmin kuin seminaareja. Mutta kun pidät kirjasi esittelytilaisuutta, tulen etupenkkiin taputtamaan. Helevetin äänekkäästi.


    • pimeyden enkeli

      Anteeksiantamus on eräällä tapaa jonkinmoinen kristillinen ajattelutapa, anteeksianto, mitä se lopulta onkaan. Hyväksyminen, ehkä itse käyttäisin mieluummin tuota sanaa, hyväksyä asiat niinkuin ne ovat. Antaa anteeksi pahantekijälleen, en tiedä kuinka moni sen voi tehdä puhtaalla omallatunnolla, itse voin sanoa hyväksyväni tosiasiat, ja todeta, että näin kävi ja jatkan matkaani. Ajan saatossa, huomaan että hyväksyn ihmisen teon tai unohdan ja elän elämääni. Anteeksiantaminen on minun moraalikäsitykseni mukaan sitä, että myös toinen on valmis sitä pyytämään, ehkä olen väärässä. Mutta en ole valmis ns. anteeksiantamaan ihmiselle joka kuitenkin koko ajan potkii päähän, mielestäni silloin olisin masokisti.
      Mutta jos hyvää ja pahaa ei tässä maailmassa olisi, kuinka tietäisimme mitä on hyvä ja paha. Henkilökohtaisesti olen todella onnellinenkin siitä, että elämä tuo eteeni erilaisia persoonia, koska jokainen heistä opettaa minua, vaikkakin toisaalta en haluaisi näin kovasti oppia, vähempikin riittäisi...;-)

      • d.i.c.e

        Mielenkiintoisia ajatuksia...Harvinaisia tällä palstalla. :)
        Mielestäni suurinta anteeksiantoa on se, ettei odota mitään takaisin...Ja myös suurinta hyvyyttä. Antaa, vaikka ei saisi mitään vastalahjaksi...
        Jokainen antaa ja vastaanottaa omien kykyjensä mukaan. Pitäisi hyväksyä, että on olemassa erilaisia ihmisiä. Elää sen mukaan...

        Ihmisillä on kai luontainen tarve piilottaa ikävät asiat, leimata ne pahoiksi...Mutta se ei niitä poista, päinvastoin. Ehkä ne satuttavat liikaa...Mutta ennenkuin näitä satuttavia asioita alkaa tuomaan julki, ruokkia pahaa pahalla, kannattaisi tehdä itsestään vahva, ja ajatella että selviän tästä...Ja lopulta, antaa myös sille "pahalle" mahdollisuus valita omat polkunsa...Jos tuo polku vie tuhoon, voi olla vain pahoillaan toisen puolesta, tai sitten ei. Miten itsestä sillä hetkellä tuntuu.
        Mutta ihminen itse on silti hengissä ja päättämässä, mitä tekee...Omalla elämällään.


      • d.i.c.e
        d.i.c.e kirjoitti:

        Mielenkiintoisia ajatuksia...Harvinaisia tällä palstalla. :)
        Mielestäni suurinta anteeksiantoa on se, ettei odota mitään takaisin...Ja myös suurinta hyvyyttä. Antaa, vaikka ei saisi mitään vastalahjaksi...
        Jokainen antaa ja vastaanottaa omien kykyjensä mukaan. Pitäisi hyväksyä, että on olemassa erilaisia ihmisiä. Elää sen mukaan...

        Ihmisillä on kai luontainen tarve piilottaa ikävät asiat, leimata ne pahoiksi...Mutta se ei niitä poista, päinvastoin. Ehkä ne satuttavat liikaa...Mutta ennenkuin näitä satuttavia asioita alkaa tuomaan julki, ruokkia pahaa pahalla, kannattaisi tehdä itsestään vahva, ja ajatella että selviän tästä...Ja lopulta, antaa myös sille "pahalle" mahdollisuus valita omat polkunsa...Jos tuo polku vie tuhoon, voi olla vain pahoillaan toisen puolesta, tai sitten ei. Miten itsestä sillä hetkellä tuntuu.
        Mutta ihminen itse on silti hengissä ja päättämässä, mitä tekee...Omalla elämällään.

        Ja itse olen myös kiitollinen siitä, että elämä tuo monenlaista ihmisiä eteeni...Jokaiselta opin jotain uutta. :)
        Harvoin annan kiitosta...Olen ihminen, joka pitää asiat sisällään, omana tietonaan. Ylpeys ei anna periksi. Toisaalta tämänkin asian myöntäminen taisi olla melkoinen harppaus eteenpäin... ;)


      • elämän kevät
        temppuilija kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        Juuri niin taas temppu. Oma elämä on kuitenkin tärkein ja sisimmässään voi olla ihan onnellinen ja tyytyväinen vaikka maailma kuinka murjoisi. Sitä onnea ei vain saa kitkettyä pois, vaikka siltä saattaa välillä vaikuttaakin.


    • Mitenmissä

      aivan kaikki ihmiset ovat narsisteja sillä narsistisuudella viitataan usein ihmisen itsekkyyteen. Ja jos vielä tällä linjalla mennään niin menipä minkälainen ihminen tahansa psykologille tai lääkärille kaikkien luonteenpiirteistä keksitään joku diagnoosi. Eli tällä logiikalla me kaikki olemme potilaita joilla pitäisi antaa paperille diagnoosi luonteenpiirteeseen vedoten ja näin olleen olemmekin sitten sairaita. Entäs psykiatri sitten? Hän sanoo sinua vaikka masentuneeksi ja sinä omaksut sen. eikö hänkin ole silloin narsisti. Kaikki ihmiset ovat jotain diagnoosi tai persoonallisuushäiriöitä jos oikein halutaan ronklata. Se on vain kiinni siitä miten ihmien omaksuu itselleen jonkun diagnoosin.

      • elämän kevät

        Kyllä, diagnooseja itsestään voi tehdä vaikka pilvin pimein, mutta kysymys onkin haluaako määritellä itsensä niiden kautta.


      • 5

        Kyllä, ja ihminen on kokonaisuus eikä jokainen päivä ja aika ole ihmisen elämässä yhtä samaa viivaa vaan niitä ylä-ja alamäkiä tulee ja menee. Ihmisen persoonallisuus vaihtelee elämäntilanteiden mukana. Hyvänä ajanjaksona jaksat olla kaikille Isä Aurinkoinen ja syleillä maailmaa ja kaikki rakastavat sinua ja pyörivät ympärilläsi, mutta huonosti kun menee niin kappas vaan oletkin yksin ja kaikilla on yhtäkkiä kovasti muuta tekemistä. Et saakaan olla sinä vaan joku jonka pitää olla aina valmis miellyttämään muita.


    • Esk näppäin

      "Narsku ei anna mahdollisuutta keskustelulle, mistään normaalista parisuhteeseen liityvästä asiasta ei voi keskustella ja osittain tämäkin on narskun yksi keino hallita toista, koska ainakin itse olin hulluuden partaalla"

      Aivan samallainen kokemus minulla. Pari vuotta yritin ja sitten kyllästyin yrittämiseen.
      Etsin tilaisuutta kyllä, mutta sitä ei koskaan tullut. Musiikin kuuntelu oli tärkeämpää.

      Kerran keskusteltiin - ihan oikeasti - puhelimessa, kuukausi sitten. Taisi olla ainut kerta kun hän kuunteli. Silti hän kuunteli vasta kun oli pienen uhan alla. Uhka ei ollut kummoinen vain kuva hänestä ja eräästa kuuluisasta motoristista. Oli ottanut sen kolmevuotta sitten ja sen laitoin omille netti sivuilleni. Hän halusi että poistan sen; luuli että kiltisti se poistan, mutten suostunut. Hän suutahti kun en totelutkaan narsisti kuningasta noin vain. Suutahtaminen saa narsisti kuninkaan kuuntelemaan minunkin tunteitani. Ymmärsikö hän, - ei toki - mutta kaikkea ei voi saada. Hän kuuli kyllä mutta sydämeen ne sanat eivät vieneet. Sanotaan että ruoka vie miehen sydämeen, mutta mitä narsistille pitäisi syöttää jotta hän itse kuuntelisi omaa sydäntään ???

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      257
      4147
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3387
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1765
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1623
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1403
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      906
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      850
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      806
    9. anna hänen mennä

      Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.
      Ikävä
      54
      769
    Aihe