Masentunut lukiolainen

No mutta jos sinulla ON se lukihäiriö, kai vanhempasi ja sukusi ymmärtävät, että suorituksesi eivät ehkä ole huipputasoa. Itse voit tietenkin olla ylpeä, jos pystyt suoriutumaan SINULLE tyypillisellä tavalla tai ylittää sen.

Suvullesi tuskin on keskeinen asia, miten sinä yo-kirjoituksissa pärjäät. Itsellesihän se on tärkeä asia, kuten pitääkin olla, jos ylioppilaaksi tähtäät.

Itselläni oli lyhyt matikka enkä panostanut siihen ollenkaan. Putosin jossain vaiheessa kärryiltä matikassa yläasteella. En lainkaan ymmärtänyt matikkaa, en tajunnut, mitä järkeä siinä on, tai mitä se on. Se oli ihan jotain pakkopullaa ja ufo-asiaa koko aine. Muiden ihmisten oli oikeastaan vaikeata ymmärtää, miten joku voi olla niin onnettoman surkea matematiikassa... Mutta minä vain jotenkin putosin kärryiltä ja kun se kerran tapahtuu, vaikeata on enää saada kiinni (ainakaan ellei aukkoja paikata tukiopetuksella)...

Silti kirjoitin kuuden laudaturin ylioppilaaksi panostaen niihin aineisiin, joista pidin ja jotka hallitsin (ja joissa olisin toivonut jopa korkeampaa vaatimustasoa).

Onnea opintoihisi! Eivät kirjoitukset niin iso mörkö ole kuin usein etukäteen tuntuu. Opiskele johdonmukaisesti ja tee parhaasi - se riittää.

Moi!

Yksi nelonen ei merkitse mitään. Minulla oli pitkä matikka akselilla 5-7. Kaikkien aineiden keskiarvo oli 7.8. YO-todistukseen tuli E, M, M,C,C ja B eli hyvin keskinkertaisesti.

Voin lohduttaa sinua sillä, ettei YO-todistus ole mikään tulevaisuuden lopullinen määrittäjä, vaikka toki hyvästä todistuksesta on hyötyä jatko-opintoja ajatellessa. Huonoillakin papereilla voi saada hyvän opintopaikan.

Lukihäiriö on varmasti haaste sinulle. Mutta monilla muillakin on omia haasteitaan. Tee parhaasi ja katso mihin se riittää, enempää et voi tehdä.

Aina kannattaa yrittää ja tehdä parhaansa. Itse esimerkiksi pyrin kolme kertaa samaan opiskelupaikkaan (valtiotieteellinen tiedekunta) ja lopulta pääsin. Söi luontoa pettyä kahteen kertaan, mutta onnistumisen tunne oli valtaisa kun työ lopulta palkittiin. Nyt opiskelen ja olen töissä, valmistuminen häämöttää reilun vuoden päässä.

Älä ota turhia paineita muista. Aina on olemassa huippuja, jotka vähällä lukemisella saavat aikaan huipputuloksia, mutta sitten on sellaisia, jotka kaikkensa antaneena joutuvat tyytymään keskinkertaisiin tuloksiin. Olet varmasti riittävän hyvä, kunhan teet parhaasi.

amis kutsuu

Älä huolehdi! Mulla ei ole lukihäiriötä, mutta vetäsin laajasta matematiikasta imbrobaturin eli ei mennyt läpi. Sen sijaan sain magnan reaalista, joten pääsin ylioppilaaksi, yksi laudaturkin tuli.

Kaikilla on "hyviä" ja "huonoja" puolia. Kannattaa panostaa niihin hyviin puoliin (mitkä on sun hyvät puolet= joissa pärjäät hyvin?) ja kehittää niitä huonoja puolia sen verran että pärjää jotenkin.

Harva on jokaisessa aineessa mestari.

Tsemppiä!!!!!!

Kävin yo-kirjoitukset itse läpi pahasti masentuneena. Paperit oli ihan ok (2 x E, 2 x M, 1 x C), vaikka olisivat varmaan olleet paremmat terveenä. En muista kenenkään koskaan kysyneen mitkä arvosanat sain. Eikä arvosanani ole sen kummemmin ole olleet missään näkösällä. Olen käynyt sekä ammattikorkeakoulun että yliopiston.

Siis älä stressaa yo-kirjoituksista ainakaan muiden takia. Jos joku on niin moukka, että heille sinun parhaasi ei kelpaa niin on heidän häpeänsä. Lukihäiriö on yleisesti tunnettu joten pitäisi jokaisen tietää, että sinulle se tuottaa lisähaastetta. Lue niin hyvin kuin pystyt mutta älä piiskaa itseäsi. Itselläni meni yliopistossa useampi erittäin tärkeä tentti ihan pipariksi, kun olin niin hirveän ahdistuksen kourissa. Muistin kaiken ennen kotoa lähtöä ja sitten menin ihan lukkoon tenttitilanteessa. Pieni jännitys auttaa, mutta älä murehdi liikaa.

Tsemppiä!