Narsisti ja ulkonäkö

Minä en ainakaan paljonkaan välitä, ei ole ihmeellisiä aineita hiuksiin "naisellista", ajan kyllä parran jotta ei näytä partajurrille..

Kyllä voin allekirjoittaa tuon ulkonäöstä huolehtimisen. Aluksi olin hieman hämmentynyt kun hän lapsen äänellä kyseli, onko hän jo liian laiha tai onko hänellä upeat lihakset, mutta totesin myöhemmin, että noihin kysymyksiin täytyi vastata ihan oikeasti. Kuntosalitreeneistä tuli hänelle pakkomielle ja hän kävi mielessään ja myös ääneen läpi liikesarjoja joita hän salilla teki. Myös terveellinen ruoka tuli aika ajoin pakkomielteisenä hetkellisesti, niitä narskun suureellisia suunnitelmia, jotka ovat vain puheita. Ulkonäköä tuli kehua, hän osasi ovelasti esittää asian niin, että olisi ollut tosi tyhmää olla kehumatta.
Minun ulkonäköäni hän arvosteli täysin omatunnottomasti, joskus olin lihonut, vaikka en itse edes ollut sitä huomannut, joskus taas pukeuduin täysin asiattomasti.

Niin, samankaltaisiahan nämä narskut ovat käyttäytymiseltään aika pitkälle. Päätavoitteena on tuhota kumppaninsa keinoja kaihtamatta. Kun törmää siihen ensimmäiseensä ja yrittää ymmärtää hänen epäloogista logiikkaansa tietämättä mistä on kysymys, joutuu kyllä käymään monet helvetit läpi. Tietoisuus asiasta hieman helpottaa, koska silloin voi vapauttaa itsensä hulluudesta. Itse olin joskus lukenut narsismista, ja tiesin aiheesta, mutta koskaan en kuvitellut sen osuvan omalle kohdalleni. Ja siitäkin huolimatta vaikka teoriassa tiesin mitä narsismi tarkoittaa, olin jo täysin verkossa ennenkuin oikeasti ymmärsin mistä on kysymys.
Mutta mielenkiintoinen matka, mielenkiintoinen kokemus ja hyvin opettavainen retki ihmismielen rakenteeseen.

Ihmettelen usein, enkä osaa asiaa psykologisoida, mutta aluksihan narsku on ihmeellinen, ihana, suorastaan enemmän kuin rakastettava yksilö. Jossakin vaiheessa hän muuttuu läheiselleen suorastaan tyranniksi ja syö kumppaninsa tyhjiin. Tosin tuo rakastettavuushan ei ole totta, mutta varmaankin rasittavaa ja kuluttavaa itse narskulle, esittää jotain mitä ei todellisuudessa ole. Mitä hän sillä saavuttaa? Etsiessään taas uuden uhrin, hän aloittaa saman rakastettavan käyttäytymisen, joka johtaa jälleen samaan tuhoon kumppanin kohdalla. Mitä narsku todellisuudessa etsii???

Pakkomielle? No eksääni, kun alan miettimään niin eipä oikeastaan... ( Onneksi. Mikään ei ole vastenmielisempää, kuin mies keikistelemässä peilin edessä... )

Ei siis mitenkään "laittanut" itseään, mutta oli silti kiinnostunut ulkonäöstään, samaan tapaan, kuin kaikesta muustakin itsessään ja kyseli siihen liittyviä kysymyksiä silloin tällöin...

Itselleni se on sen sijaan ollut jonkinlainen pakkomielle niin kauan kuin jaksan muistaa...Vaikka on kyllä päiviä, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näyttää...

Ulkonäkö oli narskulle tosi tärkeä. Muistan, kun mies asetteli peilin edessä pipoa päähänsä, ja hymyili peilikuvalleen. Silloin tuntui aika oudolta ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun ajattelin, että onpas itserakas tyyppi. Mies treenaa kotonaan kuntosalilaitteilla tuntikausia päivittäin. Hän pitää tiukkoja housuja, ja sekin hassua, kun ikää on sentään jo 54 v. Hän on naisten mieleen ja saa kenet tahansa (ainakin melkein), kun sattuu olemaan erinomainen tanssija. Narsistille tanssipaikat ovat erinomaisia iskupaikkoja, naista kaatuu..

Tuli tästä viestiketjusta mieleeni tuntemani miespuolisen henkilön (jolla mielestäni paljon narsistisia piirteitä) eräs minua kummastuttanut piirre. Eli hänen minulle (ja joskus jopa omille lapsilleni) välittämänsä kuvat. Hänellä oli tuttavuutemme aikana valtava tarve lähettää tekstiviestein ja s-posteissa jatkuvasti kuvia itsestään tai esim saavutuksistaan rakennuslalla ym tekemisestään tai eri tilanteista tai lapsistaan. Mutta siis ennen kaikkea itsestään. Milloin missäkin asennossa ja tilanteessa. Tämä oli outoa ja rasittavaa. Aina en kerta kaikkiaan 'jaksanut' reakoida tai kiinnostua kuvista. Ja välillä niitä tuli tilanteissa, joissa mielestäni hänen tilannetajunsa petti täysin. Esim kuva hänestä itsestään tilanteessa, jossa olin muista syistä loukkaantunut hänen käytöksestään. Kuuluukohan tämänkaltainen käytös narsisimiin? Vai jotain muuta huomionhakuisuutta? Vai normaalia? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?

Edelliseen viitaten, voisiko tuollainenkin siis liittyä huonoon itsetuntoon? Itselläni koen että itsetuntoni on heikohko. Ja että juuri sen takia en ole lapsuusvuosien jälkeen sietänyt että minusta otetataan valokuvia saati sitten lähettänyt niitä jatkuvalla syötöllä eteenpäin 'ihailtavaksi', kuten kuvailemani henkilö teki.

1. Empatian puute, 2 itsensä korostaminen, 3. toisten alentaminen(ennenkaikkea puolison), 4. tosikkomaisuus joissakin tilanteissa, 5. valehtelu, 6. ei tunnusta koskaan virheitään jos ei ole aivan seinää vasten. 7. muut manipuloinnit .

Noista kohdat 1, 3, 5, 6 täyttyy aina narsistin kohdalla, muut tapauskohtaisia.
Toki tuota listaa voisi vielä jatkaa, mutta näistä käy jo ilmi pääasiat.

Mistä näitä narskuja tulee? Onko se perinnöllistä vai luoko yhteiskunta lisää narskuja? Lopulta kaikki on narskuja? Narsku kuulostaa melko söpöltä.

En tiedä perinnöllisyydestä mutta usein kuitenkin vanhemmalta "opittua". Jos SuperNarsku olisi joskus narsistin pauloihin joutunut niin mikään siihen liittyvä ei kuulostaisi söpöltä. Uskomattoman kamala ja täysin turha olisivat parempia ilmauksia.

Minun kokemus, kehui itseään keskustelupalstoilla kuinka on kaunis ;) ja kuinka häntä ihaillaan, lähetti exälleen viestejä kuinka häntä sanotaan kauniiksi, ei kestänyt exän uutta onnea ja peitenimillä tai keinoilla haukkui exän uutta "rumaksi". Täysin kypsymätön yksilö joka ei kestänyt että HÄNET on joku jättänyt.

Juuri näin. Minut haukkui erossa läskiks,huoraks yms.

Muuten. Ketjun aloittaja on 80v mies ja isoisä. Tunnen hänet ulkönäöltään.
Hänen vaimonsa tunnen paremmin kun hän oli kansanopistolla töissä. Ihan mallikansalaisen oloinen nainen. Suunnilleen samanikäinen miehensä kanssa.

Jonkinlainen narsisti ex-vaimoni oli, syyllisti, uhriutui, huijasi ja valehteli päin naamaa, mustamaalasi, käytti hyväkseen, ei empatiaa, eli kaksoiselämää, petti ja jätti, hyppäsi lennosta uuteen suhteeseen, hylkäsi lapsemme henkisesti koska uusi elämä toisaalla.

Ulkonäkö. Ei pitänyt ulkonäöstään juuri huolta, ei juuri meikannut, urheili toki hulluna. Vaatteet mitä sattuu, rähjäisiä, eripareja, ei niin tarkkaa mitä yllään. Jos lähdettiin juhliin, niin hänen laittautumisensa kesti muutaman minuutin ja valmis. Suihkussa kävi harvakseltaan, haisi usein hielle eikä piitannut vaikka oli likainen. Henkilökohtainen hygienia ei ollut hänen juttunsa. Toki siihen totuin, eikä siinä mitään, jokainen tavallaan. Jos nyt kouluarvosana ulkonäöstä pitäisi antaa, niin ehkä 6 , tyhmää tietty esittää asia näin, mutta kuvaa ehkä sitä ettei hän ollut ulkonäöllisesti mikään porukan tavoitelluin nainen. Mutta hän korvasi tämän ulkonäkö puutteen oikein hyvin sosiaalisuudellaan. Hän sanoikin joskus, ettei ole koskaan tuntenut itseään kauniiksi, ja että kouluaikoina jotkut sanoi häntä rumaksi. Itsekin koin että ihastuin aikoinaan enemmänkin hänen persoonaansa, joka oli kuin huumetta minulle. Hän vaikutti alussa sellaiselta, että tuntui kuin olisin löytänyt elämäni naisen, hän täytti kaikki toiveeni. Toki myöhemmin kaikki paljastui vain teatteriksi.

Luonne ylisosiaalinen, yliaktiivinen, herskyvä, puhuttelee ihmisiä mielellään etunimellä, ja taitaa sosiaaliset tilanteet muutenkin hyvin. Ei näytä oikeita tunteitaan, vaan nauraa vaikka tuntisi vihaa. Todella kaksinaamainen henkilö. Luo vaikutelman johon ihmiset tykästyy ja lyöttäytyy. Hänellä on satoja tuttuja ja kavereita. Hänellä on tapana pelata sosiaalisia pelejä ihmissuhteissa jotka muodostuvat läheisemmäksi. Tavallaan tuntuu kuin hänessä olisi kaksi eri persoonaa, hyvä ja paha, jotka vaihteli kummallisesti.

Hän on kaverina mitä mainioin, mutta lähisuhteessa aivan mahdoton. Se kieroilu, ja kun sitä ei aluksi halua uskoa rakkaimmastaan. Ja sitten kun se paljastuu, ja tajuaa että selän takana on tehty juttuja jo vuosia, ja puhuttu pahaa selän takana muille, mustamaalattu jne. Putoaa niin kuin pohja kaikelta.

Toki en minä nyt täysin toista syytä, itsekin on tullut välillä toimittua lapsellisesti ja suututtua ja provosoiduttua. Rumasti olen välillä sanonut, mutta en sentään valehdellut ja pelannut selän takana mitään kieroiluja.

Mielestäni ulkonäöstä ei voi suoraan päätellä narsistia. Silmät hänellä on sellaiset viirumaiset, kuin sudella tms pedolla. Välillä hänen silmissään näin sellaisen pedon katseen. Muistan kuinka hän suuttui valehtelusta kiinni jäädessään, ja näytti minulle hampaita, kuin joku häiriintynyt koira. Muistan myös, kuinka yritin olla fiksu ja olla provosoitumatta hänen provokaatiostaan, ja heitin jonkin kommentin joka osoitti hänen lapsellisuutensa, niin hän löi minua nyrkillä kylkikaareen.

Mutta se on yleistä, että narsisti nostaa ensin jalustalle, kunnes pudottaa sieltä pois, pettää ja jättää. Koskaan et myöskään narsistilta saa sitä mitä haluat. Toki narsisti aluksi antaa ymmärtää, että hän on vastaus kaikkiin toiveisiisi. Aluksi näin onkin, mutta pikku hiljaa alat huomaamaan, että narsisti oppii mielihalusi, ja antaa edelleen ymmärtää että saavutat ne hänen kanssaan, mutta todellisuudessa hän sabotoi niitä koko ajan. Huomaat ajan kuluessa, että koskaan ne yhteiset suunnitelmat ei onnistu, vaan aina tulee mutkia matkaan, turhaudut ja voit huonosti, etkä tiedä miksi. No, toinen tekee selän takana koko ajan manipulaatiota ja myyräntyötä... Siksi.

Aluksi jätetyksi tuleminen on suuri järkytys. Ajan kuluessa suuri helpotus, kun ei tarvitse enää miettiä miksi palapelin palaset ei sovi yhteen vaikka kuinka yrittää. Ja varsinkin kun tajuaa miksi ne palaset ei sopineet yhteen.

Älkää tuomitko jottei teitäkin tuomittaisi

Suri ikääntymistä, kertoi innoissaan kun oli ikä arvattu viisi vuotta alakanttiin. Pukeutui liian pieniin vaatteisiin, oli dieetillä, mutta kiskoi pullaa ja limua. Leuhki nahkatakilla. Usein rasvaiset hiukset, hampaat huonossa kunnossa, peitti parralla kaksoisleukaa, haisi pahalle. Oli silti soturi, lonely rider, vertasi itseään historian sankareihin.

Monikohan näitä kuvauksia antavista ovat narsisteja?