Olen huolissani

Ai miekö? Kiitos kysymästä, mutta kuule ihan rehellisesti sanottuna pitää sanoa, että Kela taisi pelastaa päivän julkaisemalla uusimman vitsinsä. Nyt ei voi kuin nauraa, mutta ehkä ne kyyneleetkin vielä joskus taas tulee.

Ei liikaa eikä liian vähän on sopiva suhde surua, mutta sano sinä tuntematon minne laittaa ne kaikki ylimenokyyneleet, joita ei haluaisi inhimillisyyden nimissä itsestään vuodattaa?

sinun ehkä kantaa hänestä huolta tuolla irl??

Minä en ole enää kovin surullinen. Tai nyt on kaikki hyvin.

En ole itkenyt viime aikoina ja olen useimmin iloinen tai hyväntuulinen kuin surullinen. Minä olen kyllä huolissani sinusta. Ei minulla kaikki suju tanssien, mutta suunta mitä nyt elät ja miten se sinuun vaikuttaa... no, itse tiedät parhaiten.

Hyvää äitienpäivää.

; ;

älä ole, luota siihen että elämä kantaa ja kuljettaa. Elämä pitää ottaa vastaan niinkuin se annetaan.....

Suru? Se tulee kaipauksen seurauksena.
Mitä kaipaan? Rakkautta tottakai.
Mistä saisin sitä? On useita kohteita josta saisin,
mutta haluan vain sinut ja ainoastaan vain sinut.
Uskotko jo minua?

Saatkin olla huolissasi minusta, sillä olen surullinen tietystä asiasta, jos siitäkin, että me emme ikinä saa aloitettua mitään privatelämän suhdetta, emme koskaan.

Samaa tasaista laskua. Mukava, että joku huolehtii (ehkä juuri) minusta.:) Lakkaa kuitenkin huolehtimasta tyttökulta. Kyllä minä pärjään. Kiitos paljon.

todella holissas, kun täälä kyselet...

Älä turhaan ole. Minulla on kaikki hyvin niinkuin kerroin. Elämä vienyt mukavasti eteenpäin eikä suuria ole suuria murheita.

Ei ne murheet suremalla parane. Omiapa murheeni on, en usko ett ketään kiinnostaa mun asiat pätkän vertaa. Eikä mun olemassa olokaan.

Kovin suuri ei huoli oikeasti ole silloin kun sitä kyselee nimettömänä ei keneltäkään.

todellinen huoli ole aika paljon jotakin muuta ...

Iso MIINUS sinulle idiootille, joka kysyt tuollaisen kysymyksen täällä nimettömänä netissä laumalta täysin tuntemattomia ihmisiä, etkä siltä ihmiseltä, jonka surullisuudesta olet muka olevinasi huolissasi. Todella törkeää, itsekästä ja raukkamaista touhua, miettisit vähän!

Olen surullinen ,itken joka yö uneen,että elämän pitää olla surkeeta ,ilman sua :(

Kyllä se suru on näköjään muuttanut sydämeeni asumaan.
Oli aika jolloin oli iloa enemmän kuin surua, sille vaan ei silloin osannut
antaa arvoa. Aivan kaikki on erilailla kuin ennen ja se ei oo hyvä asia.
Mutta älä sinä muiden murheita mieti, nauti omastas, jos sulla on mistä nauttia.
Koska tahansa voi kaikki muuttua, elä sen mukaan. Nauti hetkestä.

:´( Joka päivä vie kauemmas sinusta mies, kuin olisit minut hylännyt kokonaan ajatuksistasikin. Tähän auttaa enää se, että tulet luokseni ja näytät, että välität.

Nämä täälä olevat huoliviestit eivät ikävä kyllä ole kovin uskottavia.

Kieltämättä elämässä on ollut surua. Olen läpikäynyt elämääni, tehnyt ratkaisuja jotka ovat tehneet kipeää, mutta olleet välttämättömiä. Välillä olin jo huolissanikin omasta jaksamisestani. Tällä hetkellä tuntuu, että ehkä olen jo voiton puolella. Kesä ja valoisuus ehkä myös edesauttaa. Sisälläni on ollut helvetinmoinen tunnemyräkkä. Kaikenlaista murhetta myös lähipiirissä. Toivo elää kuitenkin. Tuokoon elämä mitä tuo.

näkisit asian omasta vinkkelistäni, ymmärtäisit varmasti. Olen surullinen, yhä edelleen ja syystä. Kuinka kauan elämä näyttää vain negatiivisia puoliaan? Usko ja toivo alkaa mennä. Luottamus.. se meni jo aikoja sitten.