Kasvaako mies isyyteen?

En ole mies,mutta meillä kävi niin että mies kasvoi isyyteen.

Meillä kävi vahinko ja mies kirjaimellisesti pakeni. Kertoi miten ei ole valmis isäksi eikä ottamaan toisesta vastuuta.

Pidin lapsen ja olin jollain tapaa isään yhteydessä odotusaikana.

Lapsi syntyi,eikä mies ole sen jälkeen lapsesta erossa ollut. Kertoi että odotusaikana vain mietti asioita ja elämäänsä ja ennen kaikkea lasta.
Nyt tekee lapsen eteen kaikkensa ja on hänen elämässään ykkösasia.

Eli kyllä,kyllä mies voi kasvaa isyyteen ihan niin kuin nainenkin äitiyteen. Itse en myöskään vahingon sattuessa tiennyt olenko valmis tähän. Mutta päätin että kun vahinko kävi,lapsi pidetään. Enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Ja tuskinpa isäkään on. Vaikka alussa pelko vei voiton.

Meille siis kävi kaiken kaikkiaan hyvin. Ja olemme onnellisia lapsestamme. Kumpikin.

Ei kasva.

Olet vaan yksi katkera jolle kävi huonosti. Onneksi kaikille ei käy huonosti.

Meillä oli/on juuri tuo tilanne. Kännissä mieheni sanoi ettei voi rakastaa lastamme koska ei ole edes varmaa onko se hänen. Eräs ilta hän sanoi jättävänsä minut kun lapsi syntyy. Kaikesta huolimatta olemme nyt kihloissa ja lapsi syntyy vuoden alussa. Ja mieheni käy tässä vieressä välillä paijaamassa massua ^^

moikka.. meillä kävi just niin että ukko ei halunnut vielä lapsia sano aina että ootetaa muutama vuosi.. no lopetin pillerit koska oli nii kauheet pääkivut. eli ukon kans yhes päätettii että ne lopetetaan.. meni 2 kk ku olin raskaana eli nyt rv 16 ja ollaan iki onnellisia kummatki että tulee pikku käärö.. siinä se ukonki pää käänty ku on vauva tulossa ja näki sen eka kertaa ultrassa.. että kyllä niillä miehilläki se pääkääntyy ku se vauva oikeesti tulossa..

Aloittajalle: Mitenkähän usein te oikein olette humalassa, kun se oikein pitää mainita. Tietysti, jos on vaiktyö, ja sen hoitaa, niin sitten varmaan hoitaa perheen. Mutta ei pidä sitten vaatia lapsen syntymän jälkeen mieheltä raittiutta. Itseltäsi kyllä, ettei lapsi jää heitteille.

muutema tuttu on ja 50-50 mennyt kyllä. Jotkut vaan kasvaa ja oppivat että lapsi on maailmassa tärkeintä, toiset taas eivät koe näin ja silloin voi olla vaikeampaa suhtautua lapseen, varsinkin jos se tulee yllätyksenä. Itse olin sikarenttu vielä vuosi sitten, mutta nyt on oma maailma mennyt päälaelleen kun kuulin tulevasta lapsesta. En malta odottaa, että pääsen hoivaamaan pikkuista, joka tulee olemaan minulle aina numero 1 syntymästään lähtien :) Tuohon kysymykseen et valitettavasti täältä kylläkään voi löytää oikeaa vastausta, mutta muista tehdä lapsi harkiten jos miehesi ei ole ilmaissut haluaan, ja varaudu, ettei hän ole yhtä innoissaan asiasta kuin minä olen.

Kiva kuulla hyviäkin kokemuksia, vaikka toki tiedän ettei kukaan täällä voi tietää miten juuri meillä kävisi :) Mietityttää välillä vaan se, että onko miehellä joku pelko siitä, miten elämä muuttuu jne., onhan lapsi toki iso asia - myös minulle. Enkä halua, että mieheni kokee tulevansa ikään kuin pakotetuksi isäksi.

Ja ei, emme ole mitenkään työksemme humalassa, vaikka asiasta mainitsinkin. Ihan normaalisti mielestäni juhlimme, kerran pari kuukaudessa.