Vastustajat ihmetyttävät

Ihan mielenkiinnolla jäin lukemaan näitä keskusteluita ja huomasin heti miten lapsia ja elämää haukuttiin sydämensä kyllyydestä. Ymmärrän myös abortin edistäjien kannan, koska jokaisella on oma näkemyksensä, mutta en ymmärrrä toisten kimppuun hyökkäämistä. Näettekö tosiaan lapsesta jo äitinsä kohdussa milloin hän on tehnyt ansainnut hylkäyksen ja kuoleman?

Esim. 21-vuotias 2 lapsen opiskeleva äiti teki mukavuusabortin kolmannen kohdalla, koska ei enää "tahtonut" lapsia ja tahtoi tehdä elämässäni muutakin kuin vaihtaa vain vaippoja. Tämä turha ja väärä teko oli myös viattoman lapsen kannalta tuhoisa.

Aborttiväki syyllistyy omien tekosiensa kuvauksesta ja tietysti projisoi tekojensa arvion itsensä ulkopuolelle ja näkee itseään syyllistettävän. Syyllistäjä on kuitenkin tekijä itse omatuntoineen. Ihmisen tuomitseva ja vapauttavat omat teot. Siinä on ulkopuolisilla tai vihaamisilla vähän osuutta.

Onko väärin puhua tekemästään abortista? Sen tehneet naiset saavat myös täällä anonyymisti keskustella aborteistaan ja niihin liittyvistä tunteista. Pitäisikö aborttia hävetä ja salata, jos se on ollut itselle oikea ratkaisu? Minä tosiaan tein abortin kolmannen raskauteni kohdalla raskausviikoilla 5 3, kannamme vastuumme siitä ja pystymme elämään sen asian kanssa. Emme lasta tahtotoneet ja ehkäisy nyt sattui pettämään.

Ymmärrän kyllä, että se voi joistakin tuntua raa'alta ja väärältä, mutta arvonsa kullakin. Kuten joku jo sanoi tällä palstalla etteivät lapset ole maailman napa, eikä naisten tarvitse toimia synnytyskoneina elleivät he itse sitä tahdo. Omat lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja olen onnekas kahden terveen tytön äiti, se riittää minulle.

Mikään ei ole sen hienompaa kuin olla raskaana ja synnyttää toivottu ja rakastettu lapsi. Ja olen iloinen kaikkien niiden naisten puolesta, jotka päättävät etteivät tee aborttia vaan synnyttävät, mutta olen myös niiden naisten puolella, jotka päätyvät siihen etteivät tahdo jatkaa raskautta. Suomi on vapaa maa ja lain puitteissa tälläkin palstalla keskustelevat ihmiset elävät. Minulle laki on suurin taho ei uskonto tai etikka.

No..minä olen jotain siltä väliltä, eli minusta naisella tulee olla laillillinen oikeus aborttiin terveydenhuollon piirissä tietyin edellytyksin. Abortti ei kuitenkaan saa olla ehkäisykeino muiden joukossa varsinkaan jos kyseessä on terve nuori nainen joka olisi elämänsä kunnossa huolehtimaan lapsesta. Yhteiskunnasta puuttuu nuorten äitien kunnollinen tukeminen äitiytyeen. Päinvastoin, on trendikästä tehdä lapset vasta nelikymppisenä mikä on sekin osaltaan luonnonvastaista. Onhan se hienoa jos on tarjota lapselle auto, omakotitalo, kissa ja koira sekä kaikki mahdollinen, mutta on sitä ennenkin pärjätty ilman että on ollut kaikkea.

Jollakin lailla nykyinen yhteiskunta on vääristynyt ja itseasiassa siinä mielessä naisvihamielinen, että esimerkiksi nuorena kotiäitiydestä haaveilevan on hyvin vaikea saada tukea ympäristöstään ellei satu kuulumaan johonkin uskonlahkoon. Kotiäitiys ja ätinä oleminen katsotaan soveliaaksi vasta niissä tilanteissa kun täyttää nuo edellä mainitut kriteerit. Kaikki meistä eivät halua tehdä komeaa uraa vaan jotkut meistä ovat niin lapsirakkaita, että haluaisivat enimmäkseen tehdä jotakin tavallista työtä äitiyslomien välillä ja hoitaa lapsia ja saada ison perheen. Tajusin itse vasta liian vanhana, ettei muiden mielipiteillä/suvun tai omien vanhempien odotuksilla ole mitään väliä. Onneksi omalla kohdallani ei ollut liian myöhäistä perustaa perhettä vaikken ehdikään enää kovin suurta tällä iällä saada.

Osa tänne kirjoittavista dramatisoi näitä asioita liikaa ja nimittelee muita kirjoittajia lapsellisesti. En itse ymmärrä tällaista ollenkaan vaan haluaisin vain keskustella asiallisesti aiheesta vaikka välillä väittely saattaa mennä tiukaksikkin. En myöskään tykkää jos mennään henkilökohtaisuuksiin enkä hyväksy muilta abortin vastustajilta sellaista käytöstä. En tuomitse ketään abortin tehnyttä enkä itseänikään kun sellaisen tein, mutta ei se asia nyt ihan niin yksinkertainenkaan ole. Itse kun tunsin heti raskaaksi tultuani äidinrakkautta ja tunsin toisessakin raskaudessani niin tuntuu jotenkin oudolta miten jollain ei sitä tunnetta synny ja edelleen en tuomitse ketään, olemme erilaisia kaikki. Kaikilla ei kai sitten vain ole äidinvaistoja olemassa.

nyt täällä tarvis 'nähdä' mistään kun ne kertoo sen ihan itse? Kyllä se aika paljon persoonasta ja tietynlaisesta kylmästä luonteesta jos kykenee surmaamaan oman lapsensa jollain hepposilla (ei hengenvaarallisilla terveydellisillä) syillä.
Ei sunkaan 'koko elämä' ois siihen kolmannen vaippoihin kaatunu. Eihän keskiverto lapsi käytä niitä kun pari vuotta, ja sekö on joku hirveekin uhraus jonkun vuoskymmenten elämästä?! Ja ainahan sä oisit voinu antaa vaippahommat jollekin toiselle mutta mukavuudenhalu ajoi lapsesi koko ihmiselämän yli..