Todentuntuinen identiteettivarkaus

Sen, mikä on mun tokassa kässärissä (ekaakaan ei ole vielä julkaistu).

Tosin en ole vielä päättänyt, onko siitä identiteettivarkaudesta seurauksia. Se kun ei ole siinä olennaista ollenkaan, sivujuonne, voi jäädä kässärin ulkopuolelle.

haluat siis että keksimme kirjasi juonen sinun puolestasi? ei kiitos!

"Minkälaisen identiteettivarkausrikoksen sinä keksisit?"

Identiteettivaras varastaa Suomi24-tunnuksen, jonka tuloksena identiteetin omistaja ajautuu vaikeuksiin ja tekee lopulta itsemurhan. Tästä seurauksena identiteetin omistajan yritys kaatuu, joka vaikuttaa lumivyörynomaisesti muihin yrityksiin ja lopulta koko Suomen talouteen. Suomi ajautuu lamaan ja tilanne eskaloituu lisää ja lopulta lama on maailmanlaajuinen. Tarina päättyy identiteettivarkaan repliikkiin: "Hups."

Ei, ei, ei. Nyt on oikein kunnolla ymmärretty väärin. On täälläkin porukkaa kun emme osaa kirjoittaa niin että toiset tai itse ymmärtäisimme kirjoituksistamme yhtään mitään.

Ei kirjan juoneen nyt vaikuta ollenkaan. Se on jo olemassa. En vain osannut keksiä miten käytännössä laaja identiteettivarkaus tapahtuu. Onko se nyt sitten vaan niin yksinkertaista, joku alkaa käyttää toisen nimeä ja häärätä sen varjolla yhtä sun toista?

Jos on jonkun työnantajan palveluksessa, niin tämähän pääsee helpolla toisen tietoihin käsiksi ja senkus alkaa hänkin vain häärätä niin kuin olisi tuo jolta identiteetti on varastettu. Työnantajallahan on kaikki hänen tietokonekoodinsa ja henkilötietonsa.

Mutta kun tähän pitäisi liittää jokin vakavampi juttu. Vähän takkuilee fantasia. Ehkä sitä tarttis ruveta ajattelemaan jotenkin paremmin. Ei pää vain funkkaa.

Helpoimpia vaihtoehtoja löytää realismia on tutkia ihan oikeita tapauksia. Googlettaa (mielellään englanniksi) aiheeseen liittyen ja ottaa uutisten perusteella selvää miten asia voisi tapahtua. Ja tämähän tietty pätee muuhunkin kuin identiteettivarkauksiin.

Monet kirjailijat myös tukeutuvat ammattilaisten apuun. Jos yrittää kirjoittaa poliiseista, pyytää sähköpostitse poliisia kertomaan miten homma toimii, jos historiasta, ottaa yhteyttä yliopistoon. Vaikkei kirjailijan ehkä tarvitsekaan olla lukenut, lukeneet kaverit ovat aina tarinankertojan aarreaitta.

Ja mistähän vielä mitään julkaisematon kirjoittaja tämmöisiä lähteitä (siis entuudestaan itselle tuntemattomia henkilöitä) löytäisi? Niin että he myös vastaisivat vaikkapa sähköpostiviestiin, jonka heille lähettää.

Uskoisin, että ellei ihan luentoa pyydä, vaan lyhyesti yksityiskohtia, monet voivat hyvinkin ystävällisyyttään vastata. Uskoisin vastausprosentin olevan korkeampi julkisissa viroissa, kuten esimerkiksi poliisissa.