Mä olen kypsä tähän touhuun. Se, että mun piti mennä siihen mukaan, tai paremmin kuvattuna mun piti _tulla_ siihen touhuun mukaan, koska _hän_ oli se joka mut valitsi, joka teki ensimmäisen liikkeen, joka kiinnitti mun huomion, joka johti yhdestä asiasta toiseen, joka tapahtui kahdesti, joka aiheutti sen että musta tuntuu että mua on huijattu, joka sai mut tuntemaan oloni pelkäksi ajanvietteeksi ja tyhjänpäiväiseksi nukkeolennoksi.
Ja että miten voi toinen ihminen tuntua niin sopivalta että suudellessa lähtee jalat alta, ja miten niin suuri syli voi olla kuin kotisatama tässä ihmeellisessä mutta niin vaikeasti ymmärrettävässä maailmassa. Ja miksi se osoittautui kaikeksi muuksi kuin mitä olisin halunnut, ei ollut mitään muuta kuin pieni hymynkare poskellaan ja hämmästystä, ja että mä olen tehnyt tyhmiä asioita elämässäni mutta tätä ei voi verrata mihinkään niistä. Sellaisiin miehiin ei vain ihastuta. Hälytyskellot soivat kyllä, mutta vaimensin ne liian tehokkaasti.
Ja hän ei voi olla niin tyhmä ja sokea ettei tajuaisi miten vahvasti veti mua puoleensa jopa paikassa missä niin ei saisi tehdä, josta syystä en tehnytkään sitten mitään, eikä hänkään ole tehnyt, joka saa mut vihaiseksi ja surulliseksi, koska miehet ei saa leikkiä mun kanssa ilman että itse tiedän siitä myös.
Ja ei se tietenkään ollut hänen vikansa että tämä "tyttö" ihastui korviaan myöten, joka ei saa tiukan paikan tullen sanaa suustansa, joka ei edelleenkään saa sanaa suustansa, joka voisi aivan hyvin ottaa yhteyttä normaalien asioiden puitteissa, joka ei kuitenkaan sitä tee, koska on niin pulassa pienen, mutta tärkeän ja ainoan sydämensä kanssa. Ja joka sanoo nyt kiitos, niiaa ja katoaa takaisin oman elämänsä lavoille, sädehtimään jollekin toiselle joka ottaa kevyetkin asiat tosissaan, joka ei heitä hukkaan sekuntiakaan mistään tärkeästä, merkityksellisestä kohtaamisesta.
Ja että miten voi toinen ihminen tuntua niin sopivalta että suudellessa lähtee jalat alta, ja miten niin suuri syli voi olla kuin kotisatama tässä ihmeellisessä mutta niin vaikeasti ymmärrettävässä maailmassa. Ja miksi se osoittautui kaikeksi muuksi kuin mitä olisin halunnut, ei ollut mitään muuta kuin pieni hymynkare poskellaan ja hämmästystä, ja että mä olen tehnyt tyhmiä asioita elämässäni mutta tätä ei voi verrata mihinkään niistä. Sellaisiin miehiin ei vain ihastuta. Hälytyskellot soivat kyllä, mutta vaimensin ne liian tehokkaasti.
Ja hän ei voi olla niin tyhmä ja sokea ettei tajuaisi miten vahvasti veti mua puoleensa jopa paikassa missä niin ei saisi tehdä, josta syystä en tehnytkään sitten mitään, eikä hänkään ole tehnyt, joka saa mut vihaiseksi ja surulliseksi, koska miehet ei saa leikkiä mun kanssa ilman että itse tiedän siitä myös.
Ja ei se tietenkään ollut hänen vikansa että tämä "tyttö" ihastui korviaan myöten, joka ei saa tiukan paikan tullen sanaa suustansa, joka ei edelleenkään saa sanaa suustansa, joka voisi aivan hyvin ottaa yhteyttä normaalien asioiden puitteissa, joka ei kuitenkaan sitä tee, koska on niin pulassa pienen, mutta tärkeän ja ainoan sydämensä kanssa. Ja joka sanoo nyt kiitos, niiaa ja katoaa takaisin oman elämänsä lavoille, sädehtimään jollekin toiselle joka ottaa kevyetkin asiat tosissaan, joka ei heitä hukkaan sekuntiakaan mistään tärkeästä, merkityksellisestä kohtaamisesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kontrollin. Ei mitään muuta. Käykö sullekin joskus niin?
Mitä luulet? Kontrollin saa menettää kunhan ottaa sen taas haltuunsa.