Tällä palstalla tuntuu pyörivän kauheasti täysin syrjäytynyttä negatiivista porukkaa, jotka näkevät oikeudekseen tuomita muiden tunteet olemattomiksi. Miksi te ette vaan pyydä omaa palstaa jossa voitte sitten porukalla olla negatiivisiä? Onko liian häpeällistä myöntää olevansa syrjäytynyt, eikä pelkästään yksinäinen?
http://mielenterveys.info/ongelma_syrjaytyminen.html
http://mielenterveys.info/ongelma_syrjaytyminen.html
Vastaukset 58
Vanhimmat
Hyvä ehdotus. Jätin ylläpidolle pyynnön syrjäytyneiden palstan perustamisesta, ja toivoisin että muutkin "ainoiden oikeiden yksinäisten" palstaterrorisointiin kyllästyneet ilmaisisi kannattavansa ehdotustani Palstaehdotukset-foorumilla: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9857999 Ylläpito on luvannut lukea kaikki sinne kirjoitetut viestit, ja mitä useampi puoltaa palstan tarpeellisuutta, sitä todennäköisemmin asian eteen tehdään jotain. Menkää siis sinne kirjoittamaan joku lyhyt kommentti, niin ehkä tämän palstan ilmapiiri paranee.
Lopuksi suosittelen näille "ainoille oikeille yksinäisille" jo olemassa olevia Viha, Kateus ja Katkeruus -palstoja:
Viha: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5114
Kateus: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5115
Katkeruus: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5639
Ahaa, joku on antanut viestilleni miinuksen. Miksiköhän? Koitan vaan tehdä jotain sen eteen, ettei pieni mutta äänekäs joukko "ainoita oikeita yksinäisiä" jäisi pilaamaan tätä palstaa lopullisesti.
Olen samaa mieltä, kuka on se taho joka voi sanella kuka on yksinäinen ? Itse olen perheellinen, eli mies ja lapset, mutta silti olen yksinäinen, kun ei ystäviä eikä edes kavereita ole, ainut perheen ulkopuolinen "juttelu kaveri" on lähikaupan kassa. Mutta on täällä väitetty, etten ole yksinäinen, kun on perhe. Joo, on se lapset ovat jos isompia eli heillä on omat menonsa, miehellä on työnsä ja omat kaverinsa, minulla on kaupan kassa.
Tässä teille hyvä paikka jatkaa hedelmällistä keskusteluanne virtuaali-ympäristössä valitsemassanne ominaisuudessa, vampyyrina tai goottina.
http://bit.ly/3D-Chat
Kävin kannattamassa ehdotustasi, vaikken usko että uusi palsta ratkaisisi ongelmaa.
Kantaa käydä katsomassa ja ehkäpä liittymässä www.pulinaboxi.fi palveluun. Siellä voi aidosti jutella muiden ihmisten kanssa ja jos ei sopivaa porukaa siellä ole tarjolla voit itse luoda sen ja saada toisia mukaan. Pulinaboxissa on vielä se kiva asia että sinne pääsee mukaan puhelimella jos ei ole tietokonetta
"Lopuksi suosittelen näille "ainoille oikeille yksinäisille" jo olemassa olevia Viha, Kateus ja Katkeruus -palstoja:
Viha: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5114
Kateus: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5115
Katkeruus: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5639"
Itse ehdottaisin muita palstoja:
Parisuhdeyksinäiset
Yksinäiden ihmisten joukossa
Entä jos ei ole syrjäytynt, mutta on yksinäinen eikä pidä niistä viesteistä, joissa parisuhteessa elävät voivottelevat muka-yksinäisyyttään?
Sitten on syytä miettiä, vastaako oma käsitys yksinäisyydestä todellisuutta. Kuka tahansahan voi olla välillä yksinäinen, koska yksinäisyys on tunne. Ihmiset on erilaisia, joten se määrä sosiaalisia kontakteja johon yksi on oikein tyytyväinen voi olla jollekin muulle täysin riittämätön. Yritä ymmärtää se ja hyväksyä, ettei paraskaan parisuhde riitä poistamaan kaikilta yksinäisyyttä.
Yksinäisyys ei ole tunne, vaan se tarkoittaa sitä, että on yksin. Ei ole ketään, tajuatkos? Jokainen voi tietenkin tuntea olonsa yksinäiseksi, mutta se ei tarkoita sitä, että olisi yksinäinen.
Ne, joilla on oma kulta kainalossa ja kavereitakin, mutta kun tuntevat olonsa niin yksinäiseksi, voisivat lukita itsensä jonnekin kellariin ja viettää siellä muutaman vuoden ilman yhtäkään keskustelukaveria, ilman fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen ja ilman minkäänlaista kontaktia kehenkään ylipäätään. Se voikin olla kovin vittumainen fiilis, kun tekisi mieli, että joku pitäisi kiinni ja välittäisi, tai kuuntelisi edes, mitä sanottavaa itsellä on, mutta ei ole ketään, eikä kuvittelu paranna oloa kovinkaan kummoisesti. Tietäisi ainakin, mitä on oikea yksinäisyys, sen sijaan että pyörii kamujensa kanssa ja leikkii yksinäistä. Katsos, nälkäisen nälkä ei lähde kuvittelemalla ruokaa, ja ne, jotka syövät kaiken aikaa ja valittelevat nälkäänsä, ei todellista nälkää ole nähnytkään.
Et voi päättää, mitä suomen sanat tarkoittavat, koska niillä on yleisesti hyväksytty merkitys. Esim. Wikipedian artikkeli yksinäisyydestä alkaa näin: "Yksinäisyys on tietoisuuden tila ja yksilön tuntemus. Yksinäisyyden kokemus liittyy yksilön sosiaalisten suhteiden odotuksiin." Koska jotkut ihmiset odottavat sosiaalisilta suhteilta enemmän kuin toiset, he voivat olla yksinäisiä sellaisissakin olosuhteissa, joissa moni muu ei olisi. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
Juurikin noin! Mikä tuossa oikeasti on niin vaikea ymmärtää?
Syrjäytyneet ihmiset todella näyttävät tarvitsevan oman leikkitilansa näihin provoihin.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos olet yksin, eli sinulla ei ole ketään, niin tilanne on himpun verran yksinäisempi, kuin ihmisellä, joka saa puhua toisen kanssa, tai saa tuntea toisen ihmisen kosketuksen, tai saa jopa hässiä tämän kanssa? Edelleenkin, ihminen, jolla on kavereita, ei ole yksinäinen, hänhän ei ole yksin, eikö? Hän voi toki tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta hän ei ole yksinäinen. Aivan sama kuin, jos sanoisin, että tunnen itseni kuolleeksi. Voin kyllä tuntea niin, mutten sitä ole, kässäätkö? Tai nämä plaseboilla parannettavat ihmiset. He ovat olevinaan kovin kipeitä ja menevät valittamaan jatkuvasti sitä lääkärille ja lääkäri toteaa, etteivät he ole kipeitä. He ehkä tuntevat itsensä kipeiksi, mutteivät sitä ole. Meneekö jakeluun?
puhua jo syrjäytymisestä, pelkkä yksinäisyyden tunne ei ole enää valloillaan sinullakaan.
Käsitän kyllä että ihminen joka on ilman parisuhdetta on hyvin yksinäinen ja enkä halua sinun tilannettasi ehdotuksellani pahentaa. Päinvastoin jotta teidän tuhansien syrjäytyneiden eteen voitaisiin tehdä jotain olisi pakko pystyä keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä!
Yksinäisyys ei myöskään ole synonyymi parisuhteen puuttumiselle.
Aivan oikein. Minulla ei ole ainoastaan yksinäisyyden tunne, vaan olen myöskin yksinäinen. Jos minulla olisi kaveri, silloinhan en olisi yksinäinen, vaan kaksinainen. Siinä sinulle oikeita nimiä.
"Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos olet yksin, eli sinulla ei ole ketään, niin tilanne on himpun verran yksinäisempi, kuin ihmisellä, joka saa puhua toisen kanssa, tai saa tuntea toisen ihmisen kosketuksen, tai saa jopa hässiä tämän kanssa?"
Olenko muka väittänyt, että kaikki yksinäiset kärsii yksinäisyydestään yhtä pahasti? En todellakaan! Miksi siis oletat asian olevan niin? Etkö ymmärrä, että jos joku kärsii yksinäisyydestä ja jopa kertoo siitä muille, se ei tarkoita sitä että hän kuvittelisi olevansa maailman yksinäisin ihminen?
"Edelleenkin, ihminen, jolla on kavereita, ei ole yksinäinen, hänhän ei ole yksin, eikö? Hän voi toki tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta hän ei ole yksinäinen."
Miten niin? Kuten jo totesin, mm. Wikipedia esittää asian täysin päin vastoin: "Yksinäisyys on tietoisuuden tila ja yksilön tuntemus. Yksinäisyyden kokemus liittyy yksilön sosiaalisten suhteiden odotuksiin." Kerro nyt joku lähde, jonka mukaan yksinäisyys on synonyymi kaverien puutteelle tai yksin olemiselle, jos tahdot muiden ottavan väitteesi vakavasti.
"Aivan sama kuin, jos sanoisin, että tunnen itseni kuolleeksi. Voin kyllä tuntea niin, mutten sitä ole, kässäätkö? Tai nämä plaseboilla parannettavat ihmiset. He ovat olevinaan kovin kipeitä ja menevät valittamaan jatkuvasti sitä lääkärille ja lääkäri toteaa, etteivät he ole kipeitä. He ehkä tuntevat itsensä kipeiksi, mutteivät sitä ole. Meneekö jakeluun?"
Vertauksesi osoittaa vain sen, ettet selvästikään ole ymmärtänyt, mitä yksinäisyys tarkoittaa. Kyse on tunteesta, joten itsensä yksinäiseksi kokeva ihminen on yksinäinen, vaikka hän olisi kymmenen hyvän ystävän ympäröimänä - ja jos hänen sosiaaliset tarpeensa eivät täyty ilman kahtatoista hyvää ystävää, hän voi kärsiä yksinäisyydetä jopa enemmän kuin joku kaveriton, jolle riittäisi yksi ainoa ystävä.
Ja ennen kuin taas syytät siitä, että vähättelen täysin kaverittomien yksinäisyyttä, mieti onko saamaasi vaikutelma aiheellinen. Kerro tarkka kohta, jossa mielestäsi syyllistyn siihen, tai myönnä erehtyneesi.
Ne, jotka eivät kärsi yksinäisyydestä, ovat erakkoluonteita. Erakko on yksinäinen ihminen, joka on sitä omasta halustaan. Ne, jotka eivät ole erakoita, mutta ovat silti yksin, ovat pahemmassa jamassa.
Wikipediaan kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa. Tuossakaan ei näy minkäänlaisia virallisia lähteitä. Ajattelepa sanaa yksinäisyys. Se johdetaan sanasta "yksin". Mitä tarkoittaa sana "yksin"? Jos yksinäisyys ei tarkoita yksinoloa, niin sille täytyy keksiä uusi sana, joka tarkoittaa juuri sitä, mitä sinä väität. Tässä on käynyt sama juttu, kuin sanan "urheilu" kanssa. Urheilu johdetaan sanasta "urheus". Urheilu tarkoittaa siis urheuden osoittamista. Porukat katsovat, kuka on urhein. Ihmisille urheilu kumminkin tarkoittaa sitä, että hien pitää lentää. Esim. trampoliinihyppelyä ihmiset eivät miellä urheiluksi, koska se ei tunnu olevan tarpeeksi fyysistä. Silti urheutta voidaan mitata vaikka sillä, että kuka uskaltaa työntää päänsä leijonan kitaan. Kyllähän siinäkin tietysti hiki voi lentää, muttei rasituksesta. Urheilu tarkoittaa oikeasti jotain muuta, kuin minä sitä nykyään pidetään. Pitäisi puhua asioista oikeilla nimillä.
Et itse ole ymmärtänyt, mitä sana yksinäisyys tarkoittaa. Jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, hän vain tuntee, muttei kumminkaan ole yksinäinen. Se, miksi ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi johtuu luultavasti siitä, että hän on ihmisten suhteen vaativa. Nämä hänen kaverinsa eivät anna hänelle mitään. Hänellä on siis kamuja, mutta he eivät merkitse hänelle mitään. He eivät ole sellaisia, kuin hän haluaisi. Vähän kuin ihminen, joka vaittaa nälkäänsä täyden ruokapöydän edessä, kun ei tykkää tarjottavasta safkasta. Samaan aikaan muualla nähdään todellista nälkää, kun ei ole yhtään ruokaa.
"Wikipediaan kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa."
Niinpä, mutta lainaamani kohta on ollut siellä jo kauan eikä kukaan ole muuttanut sitä mihinkään. Kyllä se kertoo jo jotain. Ja Wikipedia on ainakin paljon luotettavampi lähde kuin jonkun anonyymin nimimerkin omat järkeilyt täällä Suomi24:ssä, joita käsittelen lyhyesti alla:
"Ajattelepa sanaa yksinäisyys. Se johdetaan sanasta "yksin". Mitä tarkoittaa sana "yksin"? Jos yksinäisyys ei tarkoita yksinoloa, niin sille täytyy keksiä uusi sana, joka tarkoittaa juuri sitä, mitä sinä väität."
Määrittelit siis yksinäisyyden tarkoittamaan yksinoloa. Jos yksinäisyys todella tarkoittaa pelkkää yksin olemista, eikö se poistu sillä, että yksinäinen menee mihin tahansa paikkaan jossa on joku muukin ihminen? Jos pelkkä fyysinen samassa paikassa oleminen ei riitä, kyllä kai yksinäisyys poistuu viimeistään silloin kun yksinäinen avaa suunsa ja alkaa jutella vaikka säästä? Jos ei, yksinäisyys on jotain muutakin kuin yksin oloa, jolloin järkeilysi menettää kaiken mielekkyytensä.
Et voi päättää päässäsi järkeilemällä, mitä mikäkin suomen kielen sana tarkoittaa. Sanoilla on yleisesti hyväksytty merkitys, joka täytyy hyväksyä vaikkei sen järkevyyttä pystyisi ymmärtämään. Esim. shakki on urheilua, koska se määritellään sellaiseksi, eikä se muutu muuksi vaikka kaikki eivät mielläkään sitä urheiluksi. Samalla tavalla myös parisuhteessa elävä ihminen, jolla on hyviä ystäviä, voi olla yksinäinen, koska yksinäisyydessä on määritelmällisesti kyse yksilön omasta kokemuksesta. Sinun ei tarvitse ymmärtää, miksi asia voi olla niin, mutta kun puhutaan suomea suomenkielisellä keskustelupalstalla, et voi vaatia muita hyväksymään sanoille tavallisesta poikkeavia merkityksiä.
"Et itse ole ymmärtänyt, mitä sana yksinäisyys tarkoittaa. Jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, hän vain tuntee, muttei kumminkaan ole yksinäinen. Se, miksi ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi johtuu luultavasti siitä, että hän on ihmisten suhteen vaativa. Nämä hänen kaverinsa eivät anna hänelle mitään. Hänellä on siis kamuja, mutta he eivät merkitse hänelle mitään. He eivät ole sellaisia, kuin hän haluaisi. Vähän kuin ihminen, joka vaittaa nälkäänsä täyden ruokapöydän edessä, kun ei tykkää tarjottavasta safkasta. Samaan aikaan muualla nähdään todellista nälkää, kun ei ole yhtään ruokaa."
Eli jos joku tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka hän istuu puiston penkillä jonkun kännisen alkkiksen vierellä juttelemassa säästä, hän on ihmisten suhteen vaativa? Hänellä on siis juttuseuraa, mutta se ei merkitse hänelle mitään. Känninen alkkis ei ole sellainen, kuin hän haluaisi. Vähän kuin ihminen, valittaa nälkäänsä täyden ruokapöydän edessä, kun ei tykkää tarjottavasta safkasta. Samaan aikaan muualla nähdään todellista nälkää, kun ei ole yhtään ruokaa. Ja koetaan todellista yksinäisyyttä, kun ei ole edes sitä kännistä alkkista jonka kanssa jutella.
En tarkoittanut yksinololla sitä, että täytyisi olla ainut ihminen maailmassa, kuten kyllä ymmärsit, vaan juuri sitä, ettei yksilöllä ole minkäänlaista, sanotaanko, lämmintä kontaktia kehenkään. Sitä, että joutuu jatkuvasti olemaan ulkopuolella ja yksin niiden muiden ihmisten piireistä. Se, että sanoo mekaanisesti pakolliset kiitokset, ole hyvät ja moikat kaupan kassalla, ei muodosta ihmisten välille sitä lämmintä sidettä. Kukaan ei välitä oikeasti, vaan olet se yksi puu siellä metsässä, johon monet ovat törmänneet, mutta ketään ei kiinnosta sen olemassaolo, tai sen mahdollinen kaataminen.
Edelleenkin, ihminen voi TUNTEA itsensä yksinäiseksi, muttei välttämättä ole sitä. Tunne on vain tunne. Minäkin voin tuntea itseni maailman uljaimmaksi otukseksi, mutta tekeekö tunteeni minusta sellaisen?
No, kuuluuko se alkkis tämän ihmisen elämään, vai onko hän vain satunnainen juttukaveri, joka on poissa tuon hetken jälkeen? Se, että keskustelet turhanpäiväisiä ihmisen kanssa, jota et tunne, ei poista yksinäisyyttä. Se on vain kylmää keskustelua. Jos taas se alkkis on tämän ihmisen kaveri, niin eihän hän ole yksinäinen, hänellähän on kaveri. Hän voi kyllä TUNTEA olonsa yksinäiseksi, muttei ole kumminkaan sellainen.
Niinkö ? Mies ajaa rekkaa, on aika paljon pois kotoa, mutta enhän minä oikeasti yksin ole, kun lapsetkin jotka ovat kavereidensa kanssa menossa. Vai et kai kuvittele, että rekkamiehet ovat joka ilta kotonaan ?
Yksinäisyys on kuin hajonnut kappale. Ei enää tiedä missä ja miten on. Oma yksinäisyyteni alkoi rakkaani mentyä selittämättä mitään ja vähän sen jälkeen äitini sairastui 4 asteen syöpään josta ei parannuta. En toki sääliä kaipaa, mutta ymmärrän hyvin mitä yksinäisyys on ja mitä se tuo tullessaan. Olenkin lähettänyt Kainuun maistraattiin koko nimeni muutoksen, koska minua ei kukaan muista. Mutta olen iloinen siitä, että minulla on valinnanvapaus tehdä loppu elämälleni mitä haluan. Ehkä joku joskus...
Kyllä parisuhteessa elävä voi, olla yksinäinen...
"Ne, joilla on oma kulta kainalossa ja kavereitakin, mutta kun tuntevat olonsa niin yksinäiseksi, voisivat lukita itsensä jonnekin kellariin ja viettää siellä muutaman vuoden ilman yhtäkään keskustelukaveria, ilman fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen ja ilman minkäänlaista kontaktia kehenkään ylipäätään. Se voikin olla kovin vittumainen fiilis, kun tekisi mieli, että joku pitäisi kiinni ja välittäisi, tai kuuntelisi edes, mitä sanottavaa itsellä on, mutta ei ole ketään, eikä kuvittelu paranna oloa kovinkaan kummoisesti. "
Parisuhde kun ei aina takaa sitä, että kokisi toisen kuuntelevan tai ymmärtävän.
Se ei edes takaa sitä että pääsisi pois kotoa, ihmisten elämät, tunteet ja kokemukset ovat kovin erilaisia.
Pitkään jatkuessaan yksinäisyys tuo mukanaan enemmän tai vähemmän myös syrjäytyneisyyttä. Nytkö ollaan häätämässä osa yksinäisistä jollekin loosereiden palstalle? Ja tästä tehdään ihqujen positiivisten ihmisten ihquilupalsta, joka muuttuu samanlaiseksi kuin ennen niin hauska viinapalsta. Nyt siellä jotkut ihquilijat spämmää lähes päivittäin palstan täyteen raittiina tänäänkin-viestejä, joissa ei ole minkäänlaista sisältöä.
On se rankkaa, että yksinäisillekin laitetaan standardit, että sun pitää olla toooosi positiivinen, ennen kuin saat edes kirjoittaa.
"Nytkö ollaan häätämässä osa yksinäisistä jollekin loosereiden palstalle?"
Mielenkiintoinen kysymys, koska ne syrjäytyneet toisten vähättelijäthän täällä on häätämässä osan yksinäisistä jollekin "muka-yksinäisten" palstalle.
"On se rankkaa, että yksinäisillekin laitetaan standardit, että sun pitää olla toooosi positiivinen, ennen kuin saat edes kirjoittaa."
Olkiukko, eikä edes hauska sellainen.
Ei häätämässä, vaan jakamassa keskustelua. Täällä suomi24:ssä on se hyvä, että täällä on tarkat aihealueet joissa keskustella. Mielestäni syrjäytymisestä keskustelu tarvitsee oman tilansa.
Itseäni kiinnostaisi jutella syrjäytymisestä ilmiönä enemmänkin, mutta tämä palsta täyttyy itselleni myös ei kiinnostavasta materiaalista tuon tuosta. Osaan etsiä seuraa siihen tarkoitetuista palveluista. ;)
Tuskin mitään uusia yksinäisyys- tai syrjäytyneetpalstoja tulee
Pitäs vaan yrittää hyväksyä tai sietää erilaisia yksinäisiä
jopa syrjäytyneitä yksinäisiä
Niinpä, mutta enemmän täällä syrjitään tavallisia yksinäisiä kuin syrjäytyneitä yksinäisiä.
...
Fiksu ehdotus, tällä saataisiin siivottua keskustelua tälläkin palstalla. Ei sillä että syrjäytyneet eivät olisi tervetulleita tänne, vaan että keskustelu olisi ehkä vähän pidemmälle menevää...
No, ettekö te voisi pyytää omaa palstaa ihmisille, jotka TUNTEVAT olonsa yksinäiseksi, olematta kumminkaan yksinäisiä? Palstaa ihmisille, joille mikään ei riitä. Onko itsellesi liian häpeällistä myöntää, ettei oma kultsu olekaan ihan sitä, mitä haluat ja siksi haikailet muita kultsuja? Kaverisikin ovat niin vitun perseestä, että koko legioonan ympäröimänäkin tunnet olosi niin yksinäiseksi, että kuvittelet jo olevasikin sellainen.
"Palstaa ihmisille, joille mikään ei riitä."
Et todellakaan tiedä mitään mitä olen saanut ja mitä en, joten tuollaiset paskapuheet voit jättää kompostoitumaan pääsi sisään.
Saan parisuhteessani aivan vapaasti haikailla muiden "kultsujen" perään, jos en saisi en olisi parisuhteessa.
No, jos olet parisuhteessa, niin luultavasti olet saanut pimppaa/kikulia, sekä pusuja ja haleja. Näitä juttujahan yksinäiset eivät voi saada.
Jos haikailet muiden kultsujen perään, niin miksi olet parisuhteessa? Olisiko niin, että oletkin saanut sattuman kaupalla jämän kainaloosi ja nyt haikailet niiden perään, joita oikeasti olisit halunnut?
No onhan parisuhteessa oleville oma palsta
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3397
Tämä onkin vaikea juttu. Itse en ole syrjäytynyt mutta ymmärrän erittäin hyvin miten olla totaalisen yksin. Sen vuoksi ymmärrän niitä jotka aidosti ovat yksinäisiä. Tottakai se ottaa päähän kun joillakin yksinäisllä on työ, elämänkumppani ja tuntee itsensä yksinäiseksi. Mutatasitten on oikeasti yksinäisiä vaikka syrjäytyneiksi haukutaan Nyt niinku vähän realiteetit kuntoon Jilqakin on paljon mutta mikään ei riitä. Siihen oon kyllä joskus sortunut itsekin. Elämässäni on ollut erilaisia tilanteita..
Miksi sitä ei muka voi ymmärtää? En ymmärrä. Ei kavereita..no tietysti sillekin voi tehdä jotain mutta ei aina niin helppoa. Elämänkumppani..Jos mulla olisi kaikki olisi ihan himputin hyvin. Ei tarttis turhastaa valittaa. No tää on tätä kaiki mulle heti..eikä siltikään mikään riitä.
joo tuo on just niin vittumaista, ku jotku tääl sanoo, et ei oo tarpeeksi yksinäinen et voi kertoo tääl omasta tilanteestaan :O jos ihminen tulee suomi24 yksinäisyys palstalle kirjottamaan omasta yksinäisyydestään, niin se ON yksinäinen.
Ai, vaikka palstalle kirjoittaessaan kaveri panisi samalla perseeseen hääpäivän kunniaksi, kavereiden kuvatessa koko paskan muistoksi?
Et sinä voi sanoa kuka on eniten oikeutettu puhumaan yksinäisyydestään. Se on ihan sama kuin verrataan Suomen köyhyyttä Afrikan köyhyyteen: niitä ei voi verrata, koska kummassakin maassa esimerkiksi ilmasto on aivan erilainen. Silti taatusti suomalaisella vuosiansiot ovat moninkertaiset, kuin mitä afrikkalaisella tulee ikinä olemaan eläessään varallisuutta. Köyhyys on suhteellista, myös yksinäisyys. Yksinäisyys ei aina tarkoita yksin olemista, eikä yksin oleminen tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Tästä jo jossain aikasemminkin olen maininnut. Sama jos jollain tutulla kuolee rakas lemmikki, en minä kehtaisi mennä hänelle huutelemaan että "HV MUN PAPPA KUOLI JOSKUS VUONNA PERUNA SE ON ISOMPI JUTTU". Se nyt olisi vaan yksinkertaisesti törkeän loukkaavaa eikä osottaisi hitustakaan empatiakykyä.
Miettikää nyt vähän, mitä paskaa suustanne suallatte.
Mitä muuta se yksinäisyys on, kuin yksin olemista? Se ei ole suhteellista. Jos olet yksin, niin silloin olet yksin ja olet yksinäinen. Jos olet sadan kaverin piirittämä, niin et ole yksinäinen, sinullahan on sata kaveria ympärilläsi. En voi mitenkään tajuta, kuinka ihminen, jolla on kavereita ja joiden kanssa hän pääsee ihmiskontaktiin ja jotka ovat aina valmiina jeesaamaan, olisi samassa jamassa sellaisen ihmisen kanssa, joka joutuu jatkuvasti olemaan yksin ilman ihmiskontakteja ja joka palaa halusta päästä keskustelemaan jonkun kanssa, taikka tekemään juttuja, joita ei yksin voi tehdä, mutta ei vain voi, koska ei ole ketään?
Enkä ymmärrä tuota kuolema -vertaustasi. Molemmilta on kuollut joku. Silloin molemmilta on kuollut joku. Mutta, jos jommalta kummalta ei olisikaan kuollut ketään ja hän väittäisi, että häneltä on kuollut joku, niin hänhän puhuisi paskaa, ja tämä on juuri homman nimi siinä, kun joku väittää olevansa yksinäinen, vaikkei olekaan yksin.
"Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos olet yksin, eli sinulla ei ole ketään, niin tilanne on himpun verran yksinäisempi, kuin ihmisellä, joka saa puhua toisen kanssa, tai saa tuntea toisen ihmisen kosketuksen, tai saa jopa hässiä tämän kanssa?"
Olenko muka väittänyt, että kaikki yksinäiset kärsii yksinäisyydestään yhtä pahasti? En todellakaan! Miksi siis oletat asian olevan niin? Etkö ymmärrä, että jos joku kärsii yksinäisyydestä ja jopa kertoo siitä muille, se ei tarkoita sitä että hän kuvittelisi olevansa maailman yksinäisin ihminen?
"Edelleenkin, ihminen, jolla on kavereita, ei ole yksinäinen, hänhän ei ole yksin, eikö? Hän voi toki tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta hän ei ole yksinäinen."
Miten niin? Kuten jo totesin, mm. Wikipedia esittää asian täysin päin vastoin: "Yksinäisyys on tietoisuuden tila ja yksilön tuntemus. Yksinäisyyden kokemus liittyy yksilön sosiaalisten suhteiden odotuksiin." Kerro nyt joku lähde, jonka mukaan yksinäisyys on synonyymi kaverien puutteelle tai yksin olemiselle, jos tahdot muiden ottavan väitteesi vakavasti.
"Aivan sama kuin, jos sanoisin, että tunnen itseni kuolleeksi. Voin kyllä tuntea niin, mutten sitä ole, kässäätkö? Tai nämä plaseboilla parannettavat ihmiset. He ovat olevinaan kovin kipeitä ja menevät valittamaan jatkuvasti sitä lääkärille ja lääkäri toteaa, etteivät he ole kipeitä. He ehkä tuntevat itsensä kipeiksi, mutteivät sitä ole. Meneekö jakeluun?"
Vertauksesi osoittaa vain sen, ettet selvästikään ole ymmärtänyt, mitä yksinäisyys tarkoittaa. Kyse on tunteesta, joten itsensä yksinäiseksi kokeva ihminen on yksinäinen, vaikka hän olisi kymmenen hyvän ystävän ympäröimänä - ja jos hänen sosiaaliset tarpeensa eivät täyty ilman kahtatoista hyvää ystävää, hän voi kärsiä yksinäisyydetä jopa enemmän kuin joku kaveriton, jolle riittäisi yksi ainoa ystävä.
Mielenkiintoinen palsta tämäkin, kun viestejä poistetaan mielivaltaisesti. En jaksa vastata uudelleen, koska sekin lähtisi liitämään.
Ja mistähän vitusta nuo miinukset ovat tulleet? Kirjoitin viestin, joka poistettiin, vaikka siinä ei ollut mitään sääntöjen vastaista. Hihhulipalstoilla on samanlainen meininki. Jos mainitset epämiellyttäviä tosiasioita uskonnoista, viestit lähtevät liitämään. Tälläkin palstalla taidetaan poistaa viestit, jos ne eivät miellytä, tai ole yleisen mielipiteen mukaisia. Voisi sanoa, että tuo on jo pahemman luokan argumentointivirhe, perkele, kun hävitetään toisen sana.
Wikipedia sanoo... Eikös siinä ole sitä argumentointivirhettä tarpeeksi?
Wikipedia ja sen syrjäytyneet ylläpitäjänörtit liittyvät kyllä vahvasti tähän aiheeseen, mutta miksi menet provoihin? Joku Tonttu siitä tuolla alkuun sanoikin...
Mitä väliä sillä on kuinka yksinäinen kukakin on. On se hitto ihmeellistä ettei osata tukea toinen toisiaan yhtään vaan päädytään vertailemaan toinen toistaan. Olisiko sen asian myöntäminen niin vaikeaa että kaikki kokevat yksinäisyyden erilailla. Ja on ihan sama kuka on yksinäisempi kuin toinen vaan voidaan auttaa toinen toisiamme.
Siis mulla on kyllä kavereita ja suhde, koska en ole katkeroitunut muita kohtaan ja koen ongelmani olevan lähtöisin sisältäpäin enkä muista ihmisistä. Masentuneena en vain koe juuri minkäänlaista yhteyttä toisiin ihmisiin, mikä tuottaa yksinäisyyden tunteen. Vaikken koe yhteyttä, olen silti ystävällinen muille ja siksi mulla kamuja vaikka en olekaan "all there". Mulle on ihan sama olenko top 50 yksinäisyyslistalla. Tärkeää mulle on löytää keinoja tuntea oloni vähemmän yksinäiseksi.
Live and let live!
"Wikipediaan kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa."
Kyllä tuo wikipedia tuosta yksnäisyydestä on ihan oikeassa. Sanakirjat väittää ihan samaa ja niin sanoo mielenterveyslääkäritkin.
Onpa kummallista tämä keskustelu siitä, saako jotkut luokitella itsensä yksinäisiksi. Yksinäisyys on kyllä eri asia kuin yksin oleminen. Yksinäisyys on epämiellyttävä tunnetila kun taas joku voi olla yksin ihan onnellinen oloonsa. Minullakin on mies, mutta olen silti yksinäinen. Älkää silti väittäkö minulle, etten saa sanoa itseäni yksinäiseksi. Olen myös ollut vuosia yksinäinen myös tuolla toisella tavalla, eli minulla ei ollut sitä miestäkään.
Yksinäisyys voidaan kokea monella tavalla ja monessa eri muodossa. Jotkut tuntevat itsensä yksinäisiksi vaikka heillä olisi paljonkin ystäviä. Toiset taas eivät pidä itseään yksinäisinä vaikka olisikin vain yksi ainoa ystävä. Minä ainakin olen yksinäinen ja saan sitä ollakin. Silti en sanoisi yksin olevia yksinäisiä syrjäytyneiksi. Mielestäni syrjäytyneisyys on paljon muutakin kuin ystävien puutetta.
Niin, että eiköhän tänne mahdu kaikenlaiset yksinäiset, yksinäisyyden muodosta ja voimakkuudesta riippumatta! Se on kaikissa tapauksissa kuitenkin todella ikävä olotila... Ymmärrän kyllä, että todella yksin olevista tuntuu pahalta, että sellaiset valittavat yksinäisyydestä joilla asiat on paljon paremmin. Se ei silti tarkoita, etteikö heilläkin olisi oikeutta valittaa...
Pitää varmaan mainostaa ajatusta tuolla sinkut palstalla kanssa. Siellä olen toki kehottanut pariin kertaan kaikkia kusipäisimpiä yksilöitä siirtymään tänne, naisten elävältä polttamis juttuineen. Sori. Eivät tosin ole valitettavasti siirtyneet.
Toinen hyvä palsta olisi muuten "Tapan itseni" palsta. Sitä Suomi24 tosin tuskin perustaa, mutta se ois tosi hyvä idea. Voisivat siellä julistella sitä. Tosin, jos tuo syrjäytyneisyys palsta ottaisi tuulta siipiensä alle, niin se olisi se itsemurhajulistus paikka varmaan sitten.
Ei jaksa aina kokea myötätuntoa noita julkisia itsemurhajulistuksia kohtaan. Niitä tulee paljon ja niin kylmältä kuin se kuulostaa, niin menee siinä oma päivä huonommaksi aina niihin törmätessä.
Tehkää se, älkää iniskö. Ja jos oikeasti haluatte että joku auttaa, niin soittakaa 112, älkääkä tänne kirjoittako, siinä toivossa että jotain kautta sinut jäljitettään ja apu tulee ovelle.
Älkää tappako itseänne, siitä ei ole meille muille samaan tilanteeseen ajetuille mitään hyötyä.
Kun/jos lähden oman käden kautta, lähden kuta kuinkin näin:
http://www.youtube.com/watch?v=Pkw8Nb7s6pA
Jos ei sisua löydy niin ottakaa SSRI-lääkkeitä.
Miksiköhän SUPO pitää meitä syrjäytyneitä suurimpana turvallisuusuhkana Suomelle?
Täältä on hyvä aloittaa: http://ylilauta.fi/hikky
Olen käyttänyt köyhyys-vertausta aikaisemmin tästä asiasta eli toisella ei ollut varaa uuteen bemariin ja toisella ei ruokaan, kummatkin kokivat olevansa köyhiä. Sama se on yksinäisyyden kanssa eli voi tyytyä yhteen ihmiseen tai sitten voi tarvita kymmenen ihmistä.
Mutta kyllä minä ymmärrän että ei siinä saata olla tunteet sillä ruoan tarvitsijalla sen paremmat kuin sillä joka on täysin yksin ilman ketään. Varsinkin jos bemaria hamuava tyyppi valittaa köyhyyttään samalla lailla kuin kumppanin ja ystäviä omaavat henkilöt tälläkin palstalla.
Sinänsä tuommoinen palsta olisi ihan hyvä asia koska eivät nämä ryhmät voi kuitenkaan olla toistensa kanssa tekemisissä.
Valtaosa täysin yksinäisistä henkilöistä on miehiä ja parisuhteissa yksinäisyyttä kokevista henkilöistä naisia. Parisuhteissa olevat naiset eivät tunnetusta syystä halua tutustua näihin miehiin ja miehet taas kaipaisivat vapaata naista.
Tuo bemari-ruoka-tarve ei ole rinnastettavissa yksinäisyyden eri muotojen vakavuuden vertailuun. Ihmisen tarpeilla on hierarkia, tärkeimmät tietenkin on fyysiset tarpeet (ruoka, lämpö, suoja). Bemari ja ruoka on selkeesti tarvehierarkian eri tasoilla, kun taas yksinäisyyden eri muodot ovat samalla tasolla.
Yksinäisyys voidaan jakaa emotionaaliseksi ja sosiaaliseksi. Emotionaalisessa yksinäisyydessä kysymys on tunteesta, sosiaalinen yksinäisyys ilmenee muista erossa olemisena, ihmiskontaktien puuttumisena. Sosiaalisesti yksinäinen ei välttämättä koe emotionaalista yksinäisyyttä, vaan yksin oleminen voi olla myös valinta.
Ei ole kehitetty vielä mittaria, joilla voitaisiin mitata henkistä kärsimystä, vertailu noiden yksinäisyyden muotojen vakavuuden välillä on mahdotonta, eikä johda mihinkään.
Monet täällä super-yksinäisyydestä kertovat vaikuttavat siltä, ettei heidän ainoa ongelma ole yksinäissyys, vaan eristäytymisen mukanaan tuomat ongelmat, kuten puutteet sosiaalisen kanssakäymisen taidoissa, tunne-elämän ongelmat jne. Heidän tilaansa ei yksistään korjaisi yksinäisyydestä pääseminen, vaikka he niin luulevat, vaan heidän muutkin ongelmat vaatisivat paneutumista.
"Bemari ja ruoka on selkeesti tarvehierarkian eri tasoilla, kun taas yksinäisyyden eri muodot ovat samalla tasolla."
Yksinäisyyden eri muodot eivät ole tosiaankaan samalla tasolla.
Niin kauan kuin yksinäinen voi valita seuransa, niin lähtösuhteet ovat jo täysin erilaiset.
Mitä useampi ihminen on niin sitä varmemmin voi puhua asiasta jonkun kanssa jos vain itse haluaa. Ei ole sen takia mitenkään yllättävää että henkilö, joka kärsii tälläisestä "osapäiväyksinäisyydestä" unohtaa yksinäisyytensä siinä silmän räpäyksessä kun tuleekin se kumppani yms. kotiin tai on sitä mielekästä seuraa, vaikka tuo tunne palaisikin taas myöhemmin.
On vaikeaa kuvitella että siinä "osapäiväyksinäisyydessä" kukaan ihminen voisi täyttää sitä "tyhjää aukkoa" jos sitä ei kerran läheiset ja rakkaat ihmisetkään pysty täyttämään (jos niitä kerran on).
Totaaliyksinäisillä ei ole mitään lähtökohtaa mihin palata. On vain ainoastaan se yksinäisyyden tunne ja tila, josta ei voi paeta mihinkään.
Tuo bemari ja ruokavertaus on aika lailla kärjistetty esimerkki, mutta pidän sitä ihan sopivana verrattaessa erilaisia tilanteita. Toisilla tilanne on erittäin hyvä, mutta he eivät ole siihen tyytyväisiä koska hamuavat parempaa ja toiset taas haluaisivat tilanteensa edes sille hyvälle tasolle.
"Yksinäisyys voidaan jakaa emotionaaliseksi ja sosiaaliseksi. Emotionaalisessa yksinäisyydessä kysymys on tunteesta, sosiaalinen yksinäisyys ilmenee muista erossa olemisena, ihmiskontaktien puuttumisena. Sosiaalisesti yksinäinen ei välttämättä koe emotionaalista yksinäisyyttä, vaan yksin oleminen voi olla myös valinta. "
Yksin oleminen voi olla omakin valinta, mutta en puhu tälläisistä "yksinäisistä". He eivät valita asian puolesta suuntaan tai toiseen jos ovat sinut sen kanssa.
"Ei ole kehitetty vielä mittaria, joilla voitaisiin mitata henkistä kärsimystä, vertailu noiden yksinäisyyden muotojen vakavuuden välillä on mahdotonta, eikä johda mihinkään."
Jos olisi läheisiä ihmisiä niin kumppani kuin ystäviäkin ja olisi heihin tyytyväinen, niin kyllä itse lähtisin miettimään että mikä siinä omassa tilanteessa sitten niin paljon haittaa ja puhuisin näille ihmisille. Voisi riittää mahdollisesti sekin että miettisi minkälainen tilanne olisi jos ei olisi näitä ihmisiä.
Joskus on ihan hyväkin asia muistuttaa siitä olemisen toisesta puolesta eli jos ei olisikaan ketään verrattuna siihen jos on vaikka se kumppani ja muita läheisiä ihmisiä.
"Monet täällä super-yksinäisyydestä kertovat vaikuttavat siltä, ettei heidän ainoa ongelma ole yksinäissyys, vaan eristäytymisen mukanaan tuomat ongelmat, kuten puutteet sosiaalisen kanssakäymisen taidoissa, tunne-elämän ongelmat jne. Heidän tilaansa ei yksistään korjaisi yksinäisyydestä pääseminen, vaikka he niin luulevat, vaan heidän muutkin ongelmat vaatisivat paneutumista. ""
Valtaosalla totaaliyksinäisistä tilanne parantuisi huomattavasti jos olisi joku ihminen jonka kanssa olla ja tehdä asioita. Todennäköisesti se auttaisi myös pääsemään yli niistä muista ongelmista, jotka helposti juontuvat juuri siitä ettei pysty olemaan kenenkään kanssa tekemisissä (paljolti nuo mainitut ongelmat joista kerroit).
Eipä täällä taida olla kuin kourallinen sellaisia, jotka oikeasti uskovat yksinäisyydestä pääsemisen korjaavan kaikki ongelmat, ja ne ovat nämä palstan "äänekkäimmät" seuran ja- huomion hakijat.
Moni tarpeeksi pitkään yksin elänyt ei ehkä jaksa tähän mahdollisuuteen enää uskoa. Ellei yksinäisyyden tunteisiin jotenkin totu tai opi kuolettamaan niitä, niin ei yksin elävä syrjäytynyt lopulta jaksa pitää yllä toivoa paremmasta ja hiljalleen vaipuu syvään päättämättömyyden ja tahdottomuuden tilaan, josta ei koe enää haluavansa pois.
"Eipä täällä taida olla kuin kourallinen sellaisia, jotka oikeasti uskovat yksinäisyydestä pääsemisen korjaavan kaikki ongelmat, ja ne ovat nämä palstan "äänekkäimmät" seuran ja- huomion hakijat."
Ei taida kukaan uskoa että ystävän tai kumppanin löytäminen ratkaisisi kaikkia ihmisen ongelmia, mutta kyllä se toisi valtavasti lisää iloa siihen olemiseen ja elämiseen mukaan.
Seuran hakeminen on ainoastaan järkevää, mutta on toki todettava ettei liikaa kannattaisi sitäkään hakea pelkästään tältä palstalta vaan myös muualta.
Monilta tämän palstan käyttäjiltä kun puuttuu oma-aloitteisuus ja halu seuran saamiseen vaikka siitä valitettaisiinkin.
"Moni tarpeeksi pitkään yksin elänyt ei ehkä jaksa tähän mahdollisuuteen enää uskoa. Ellei yksinäisyyden tunteisiin jotenkin totu tai opi kuolettamaan niitä, niin ei yksin elävä syrjäytynyt lopulta jaksa pitää yllä toivoa paremmasta ja hiljalleen vaipuu syvään päättämättömyyden ja tahdottomuuden tilaan, josta ei koe enää haluavansa pois. "
Ei monilla ihmisillä usein olekkaan muuta kuin tuo toivo paremmasta. Jos se menetetään, niin sitten menetään kaikki asiat.
Onhan se tietysti järkevää oppia elämään tilanteensa kanssa, mutta vielä typerämpää on jos ei yritäkkään saada tilannetta paremmaksi koska on jo luovuttanut asian suhteen.
Kuten tämänkin ketjun keskusteluista voi hyvin päätellä yksinäisyys on tunnetila, joka välttämättä ei ole kenenkään ulkopuolisen arvioitavissa vaan jokaisen oma käsitys siitä miten hän yksinäisyyden käsittää ja kokee. Parisuhteessa elävä ei ole samalla tavalla yksinäinen kuin yksin elävä, mutta molempien kokema yksinäisyys on heille se tyytymättömyyden tila, joka ei vastaa heidän tarpeitaan tulla huomatuksi, kokonaisvaltaisesti tuntea itsensä jollekin tärkeäksi ja rakkaaksi ihmiseksi. Yksinäisyys on rakkauden ja toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta, emotionaalisten tarpeiden täyttymisen halua ja sen jokainen kokee omalla tavallaan riippuen siitä miten paljon hänelle toiset ihmiset, rakkaus, huolenpito ja kaikkinainen yhteisöllisyys merkitsee.
itse olen ollut parisuhteessa, jossa oli väkivaltaa, eikä mulla ollut ketään kelle kertoa siitä. Tunsin äärettömän syvää yksinäisyyden tunnetta. jotkut tuttavat "ohittivat" minut täysin, vaikka tiesivät tilanteestani.
Nyt olen yksin, pitkiä aikoja erossa muista ihmisistä. Tunnen aika ajoin yksinäisyyttä, mutta en niin syvää ja kipeää kuin silloin parisuhteessa, tuttavapiirin keskellä..
itse olen ollut parisuhteessa, jossa oli väkivaltaa, eikä mulla ollut ketään kelle kertoa siitä. Tunsin äärettömän syvää yksinäisyyden tunnetta. jotkut tuttavat "ohittivat" minut täysin, vaikka tiesivät tilanteestani.
Nyt olen yksin, pitkiä aikoja erossa muista ihmisistä. Tunnen aika ajoin yksinäisyyttä, mutta en niin syvää ja kipeää kuin silloin parisuhteessa, tuttavapiirin keskellä..
"Kuten tämänkin ketjun keskusteluista voi hyvin päätellä yksinäisyys on tunnetila, joka välttämättä ei ole kenenkään ulkopuolisen arvioitavissa vaan jokaisen oma käsitys siitä miten hän yksinäisyyden käsittää ja kokee. Parisuhteessa elävä ei ole samalla tavalla yksinäinen kuin yksin elävä, mutta molempien kokema yksinäisyys on heille se tyytymättömyyden tila, joka ei vastaa heidän tarpeitaan tulla huomatuksi, "
Niin no se yksin elävä ei voi asioista kenenkään kanssa jutella tai puhua ylipäätään tilanteesta, toisin kuin se parisuhteessa oleva.
Eikä parisuhteeseen mennä useinkaan suin päin, vaan on tutustuttu kuukausista vuosiin yhtäjaksoisesti ja koettu paljonkin sellaista mitä yksin oleva ja elävä ei kokisi tilanteessaan ollenkaan.
Vaikka asioista kuinka jauhaisi, niin eivät nuo tilanteet ole verrattavissa toisiinsa.