Kirkonkyliä kehittämään
A A 06:08
Kari Virranta
Maaseudun kehittymisen tukiranka ovat elinvoimaiset kirkonkylät. Kuntapolitiikassa haja-asutusalueiden ja kirkonkylien vastakkainasettelulta on aika ohi, samaten maakuntapolitiikassa maakuntakeskuksen ja kirkonkylien osalta. Keskukset tarvitsevat toisiaan ja maaseutu keskuksia. Ja päinvastoin.
Suuri riski on siinä, että kirkonkylien kehittäminen lyödään laimin. Valtakunnan tasolla ollaan huolissaan enemmän maaseudun ja toisaalta seutu- ja maakuntakeskusten kehittymisestä. Ihmisten jokapäiväisen elämän kannalta kirkonkylillä on kuitenkin suuri merkitys.
Kunnissa on aika herätä huomaamaan kirkonkylien näivettyminen. Erilaisten ohjelmien turvin pitää panostaa niiden kehittämiseen, kaupallisten palvelujen turvaamiseen, puitteiden luomiseen yritystoiminnalle, ihmisten viihtyvyydelle, yhteisöllisyyden ja hyvän ympäristön kehittämiseen. Myös julkiset palvelut tulee kyetä takaamaan kaikissa kirkonkylissä, olipa kysymys päiväkodeista, peruskouluista, perusterveydenhoidosta tai muista lähipalveluista.
Maaseudun ja kirkonkylien ihmiset tarvitsevat valinnanvapauden hankkia palvelunsa omalta kirkonkylältään. Tarvitaan erillisiä kirkonkylien kehittämissuunnitelmia, joissa paikallinen liike-elämä, asukkaat, järjestöt ja kunta luovat yhteistä tahtoa. Kun on yhteinen näkemys, se yleensä voidaan myös toteuttaa. Nyt ei vielä ainakaan kaikkialla ole liian myöhäistä vaikuttaa kehitykseen.
Maankäytön hyvä suunnittelu ja ympäristö, kuntalaisten osallisuus ja yritystoiminnan edellytysten luominen yhdessä, saattavat osoittautua "koviksi" vahvuuksiksi tulevaisuudessa. Jos kirkonkylistä menetetään erikoiskaupan palvelut, niitä on vaikea saada takaisin.
Keskusten kehittäminen edellyttää verkostojen kehittämistä olipa kysymys liikenteestä tai tietoliikenteestä. Vahvistuva luonnonvaratalous yhdistettynä yläsavolaiseen vahvaan maitotalouteen asettaa suuria haasteita erityisesti pientieverkon kehittämiselle. Itäisen Suomen alueella maanteitä on vajaat 16 000 kilometriä, josta 7 400 kilometriä on sorateitä, osuus koko maan sorateistä on 20 prosenttia, kun väestöstä alueella asuu 11 prosenttia.
Viime vuoden osalta Pohjois-Savon ELY-keskuksella oli käytössään Itä-Suomen tienpitoon 70 milj. euroa. Tällä rahalla pystytään vain välttämättömään päivittäiseen hoitoon ja ylläpitoon. Tiestön rakenteelliseen parantamiseen ei ole mahdollisuuksia. Järjestyneiden yksityistiekuntien teitä Itä-Suomessa on 15 000 kilometriä ja niitä avustetaan 7 milj. eurolla vuosittain. Lisäksi on hyvä metsäautoteiden verkosto. Ylä-Savon kunnat ovat pinta-alaltaan laajoja kuntia Sonkajärvi ja Kiuruvesi esimerkkeinä. Ylä-Savolle pientiestöllä on erityisen suuri merkitys.
Liikennevirasto on ohjelmassaan Liikenne 2035 nimennyt pientiestön strategiseksi painopistealueeksi. Valinnan merkitys ratkeaa kuitenkin vasta silloin kun tienpitoon lisätään rahaa.
Pohjois-Savon ELY-keskus ostaa joukkoliikennepalveluja 9 milj. eurolla vuosittain. Tarve palvelujen ostoon on selkeästi määrärahaa isompi. ELY-keskukselle on jäänyt epäkiitollinen liikennevuorojen karsijan tehtävä.
Jatkossakin liikennevuorot tulevat vähentymään, ellei määrärahoja lisätä. Kutsuliikenne korvannee jatkossa maaseudun ostetut linjavuorot. Jatkossa vastuu kutsuliikenteestä tulee jäämään kuntien kontolle, ELY-keskukselle jää kuntakeskusten välinen liikenne.
Kirkonkylät tarvitsevat maaseutua ja muita keskuksia kehittyäkseen.
Kirjoittaja on Pohjois-Savon Ely-keskuksen ylijohtaja.
A A 06:08
Kari Virranta
Maaseudun kehittymisen tukiranka ovat elinvoimaiset kirkonkylät. Kuntapolitiikassa haja-asutusalueiden ja kirkonkylien vastakkainasettelulta on aika ohi, samaten maakuntapolitiikassa maakuntakeskuksen ja kirkonkylien osalta. Keskukset tarvitsevat toisiaan ja maaseutu keskuksia. Ja päinvastoin.
Suuri riski on siinä, että kirkonkylien kehittäminen lyödään laimin. Valtakunnan tasolla ollaan huolissaan enemmän maaseudun ja toisaalta seutu- ja maakuntakeskusten kehittymisestä. Ihmisten jokapäiväisen elämän kannalta kirkonkylillä on kuitenkin suuri merkitys.
Kunnissa on aika herätä huomaamaan kirkonkylien näivettyminen. Erilaisten ohjelmien turvin pitää panostaa niiden kehittämiseen, kaupallisten palvelujen turvaamiseen, puitteiden luomiseen yritystoiminnalle, ihmisten viihtyvyydelle, yhteisöllisyyden ja hyvän ympäristön kehittämiseen. Myös julkiset palvelut tulee kyetä takaamaan kaikissa kirkonkylissä, olipa kysymys päiväkodeista, peruskouluista, perusterveydenhoidosta tai muista lähipalveluista.
Maaseudun ja kirkonkylien ihmiset tarvitsevat valinnanvapauden hankkia palvelunsa omalta kirkonkylältään. Tarvitaan erillisiä kirkonkylien kehittämissuunnitelmia, joissa paikallinen liike-elämä, asukkaat, järjestöt ja kunta luovat yhteistä tahtoa. Kun on yhteinen näkemys, se yleensä voidaan myös toteuttaa. Nyt ei vielä ainakaan kaikkialla ole liian myöhäistä vaikuttaa kehitykseen.
Maankäytön hyvä suunnittelu ja ympäristö, kuntalaisten osallisuus ja yritystoiminnan edellytysten luominen yhdessä, saattavat osoittautua "koviksi" vahvuuksiksi tulevaisuudessa. Jos kirkonkylistä menetetään erikoiskaupan palvelut, niitä on vaikea saada takaisin.
Keskusten kehittäminen edellyttää verkostojen kehittämistä olipa kysymys liikenteestä tai tietoliikenteestä. Vahvistuva luonnonvaratalous yhdistettynä yläsavolaiseen vahvaan maitotalouteen asettaa suuria haasteita erityisesti pientieverkon kehittämiselle. Itäisen Suomen alueella maanteitä on vajaat 16 000 kilometriä, josta 7 400 kilometriä on sorateitä, osuus koko maan sorateistä on 20 prosenttia, kun väestöstä alueella asuu 11 prosenttia.
Viime vuoden osalta Pohjois-Savon ELY-keskuksella oli käytössään Itä-Suomen tienpitoon 70 milj. euroa. Tällä rahalla pystytään vain välttämättömään päivittäiseen hoitoon ja ylläpitoon. Tiestön rakenteelliseen parantamiseen ei ole mahdollisuuksia. Järjestyneiden yksityistiekuntien teitä Itä-Suomessa on 15 000 kilometriä ja niitä avustetaan 7 milj. eurolla vuosittain. Lisäksi on hyvä metsäautoteiden verkosto. Ylä-Savon kunnat ovat pinta-alaltaan laajoja kuntia Sonkajärvi ja Kiuruvesi esimerkkeinä. Ylä-Savolle pientiestöllä on erityisen suuri merkitys.
Liikennevirasto on ohjelmassaan Liikenne 2035 nimennyt pientiestön strategiseksi painopistealueeksi. Valinnan merkitys ratkeaa kuitenkin vasta silloin kun tienpitoon lisätään rahaa.
Pohjois-Savon ELY-keskus ostaa joukkoliikennepalveluja 9 milj. eurolla vuosittain. Tarve palvelujen ostoon on selkeästi määrärahaa isompi. ELY-keskukselle on jäänyt epäkiitollinen liikennevuorojen karsijan tehtävä.
Jatkossakin liikennevuorot tulevat vähentymään, ellei määrärahoja lisätä. Kutsuliikenne korvannee jatkossa maaseudun ostetut linjavuorot. Jatkossa vastuu kutsuliikenteestä tulee jäämään kuntien kontolle, ELY-keskukselle jää kuntakeskusten välinen liikenne.
Kirkonkylät tarvitsevat maaseutua ja muita keskuksia kehittyäkseen.
Kirjoittaja on Pohjois-Savon Ely-keskuksen ylijohtaja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vai elävä pyhäsalmi kaikkee sitä kuulee ja lehteen vielä kirjoitellaan joku tolkku pitäisi kuitenkin olla mitä julkaistaan.Siitä paikasta ei elävää millään opilla tämä on fakta tietoo!!!
Kimmo elä joka ketjuun itke tuota samaa virttä! Kyllä uskotaan jo että te hoopojärvisette ette muuhun pysty.
Sinä tunnut olevan hyvin nekatiivinen.Pyhäjärvi on kehittynyt paljon vuosikymmenten aikana ja kehittyy varmasti tulevaisuudessakin.Kirkonkylä on vireä ja toimelias paikka.Paljon leiri toimintaa,Korhosenniemen kuntopolku,Uusi kylätalo,johon uskon tulevan kaikenlaista toimintaa kunhan alkuun pääsee,Pappilanrannan makkaranpaistopaikka,venevalkama,paljon uusia taloja ja lapsiperheitä,Museo ja mukavia immeisiä ja lyhyt matka keskustaan,siis mitäpä tässä on valittamista.Kesäteatterissakin voi käydä,joten ollanpa tyytyväisiä.
eläpä kehtoo, olen nähnyt paikkakunnan kehityksen viimeiseltä viideltä vuosikymmeneltä ja ylikin. paikka on hiljentynyt pahasti.
Menoksi vaan! Sinulle mene heti peiton alle nuku pääs selväksi. Kirkonkylä on yhtä pyhäjärveä ei mitään kyläpahasta joka käyttää pitäjän rahoja. Mutta kylä käyttäköön omia rahoja menoihin ja kuluihin kun pitää rikasta näytellä.
Otappa tuostakin kirjoituksesta jotakin selvää,meni kyllä yli ymmärryksen.