Jaksatteko siivota

Silloin kun olin nuori 20-40 vuotias oli ihme, että työpäivien jälkeen jaksoi siivota, hoitaa lapset ja tehdä ruokaa. Silloin minulla oli tietty rutiini ja aikataulu pitää paikat kotona kunnossa. Jostain vain riitti energiaa ja tarmoa saada työt tehdyksi.

Nyt oon eläkkeellä, eikä työt tahdo sujua kotona, kuten ennen. Talomme on iso ja joskus imurointiväli on 2 viikkoa. En jaksa käydä itse pesullakaan kuin 1 kerran viikossa. Silloinkin istun muovituolissa suihkun alla. Ikkunat tulee kyllä pestyksi nyt keväällä 1 kerran vuodessa. Ikkunan pesuun olen varannut 1 viikon aikaa. Nuorena pesin 1:ssä päivässä kaikki ikkunat kerralla.
On helppoa puhua masennuksesta ... jää vain kysymys, ketä ihmisiä ne laiskat olikaan ?
Suosittelen, että suunnittelet kotisi hoidon helpoksi, niin selviät vähemmällä työllä.

Ja toiset sitten siivoavat siivoamasta päästyäänikin masentuneina. Tunnen uttaman masentuneen jotka masentuvat siitäkin kun huuusholli on kuin sikolätti ja tavarat sikin sokin. Itse en ole masentunut sairaaloisesti, mutta kyllä mieliala näkyy siisteydessäni. Juuri sen vuoksi en pyydä tai toivo ketään yllätysvierailulle ja siivoaminen on asia josta tingin kun on kiireitä.
Toisaalata en viihdy jos asunto on liian tiptop - se alkaa masentaa. Kyllä kotona saa näkyä elmä ja arki!

En jaksa siivota ja ikää on 46 vuotta.

jaksan siivota, onpahan jotain tekemistä. Tosin ei täällä koskaan mikään urakka siivoaminen ole, kun aika mini kämppä eikä tiskiäkään yms kerry

No viikolla tahtoo vähän sekaantua paikat, mutta ainakin viikonlopuksi siivoan

silloin kun olin oikein masentunut, niin kyllä se siivoaminen oli ihan viimeisenä mielessä tai ei sitten ollenkaan. Piti keskittyä siihen, että sai pidettyä itsensä koossa. TAi järjissään ylipäätänsä. Kun ei aamulla olisi jaksanut nousta, ja unta olisi riittänyt viikkokausiksi, niin ei todellakaan siivoaminen tullut mieleen. Joitain pakollisia sai oikein pinnistää itsensä tekemään, ja sen jälkeen sitä olikin niin uuvuksissa, että ei jaksanut yhtään mitään. Edes syödä. Unta oli saatava heti. Pakollisiin kuului kissanhiekan siivous, biojätteiden vieminen ja tiskaus. Luoja, että se oli silloin vaikeaa!

Tuosta "saamattomuudesta" oli todellakin huono omatunto, kun ei jaksanut ei jaksanut. Saamattomuus aiheutti lisää itsesyytöksiä, stressiä jne. Mutta sieltäkin suosta noustiin, vaikka aikansa se vei. Yksin ei sieltä noustu.

Mutta todellakin, siivous on kyllä sellainen juttu, että se ei ole prioriteeteissä ylimpänä nykyäänkään, vaikka ei koti mikään sikolätti ole.

Silloin tälllöin joku tuttava ilmoittaa olevansa tulossa käymään, jos sattuvat tarvitsemaan jotain mitä minulla on tms.

Sitten alan kiireellä siivoomaan sen verran mitä kerkeän siivota siihen mennessä kunnes hän tulee, ettei tarttis niin helvetisti hävetä.

Muuten ei oikein tuu siivottua.

En jaksa juurikaan siivota, joitakin harvoja kertoja lukuun ottamatta.
Omasta siisteydestäni ja hygieniasta pidän kylläkin hyvää huolta.

että lattiat, siistit lattiat pyyhitään joka päivä. 5 - 10 min
mutta kaapit ? ja mitä sielä on ??

Koti kertoo ihmisestä. Sekaisessa huushollissa on asukkikin sekaisin.
Tämä oli nyt näin karkeasti esitettynä, mutta tässä on totuuden siemen. Jos on kovasti masentunut tai kärsii mt-ongelmista niin se tuppaa näkymään myös kodin epäsiisteytenä.

Syvästi masentunut voi olla myös ylisiisti. Itse olin psykoottisesti masentunut ja imuroin 2 kertaa päivässä, koska aina oli liian likaista. Tavaroiden piti olla tiptop paikoillaan ja pölyjen poissa. Muuten kaikki tuntui ahdistavammalle. Kaikki siitäkin huolimatta, että olin kotona itkuisen vauvan kanssa. Liekkö sitten ollut kyseessä pakko-oire.

Että näinkin voi olla.

En jaksa siivota. Miksi siivota, kun kohta on taas sotkuista? Se olisi loputon projekti. On niin paljon tärkeämpääkin tekemistä, joilla on kiireisempi dead line - kuten opiskelu, työnhaku ja sossulle liitteiden hoitaminen. Opinnot ovat venyneet niin paljon, etten saa enää opintotukea. Töistäkin tuli potkut aikoja sitten, vaikka siellä olin sentään hoitanut asiat mielestäni hyvin. Mutta tänä päivänähän ei riitä 100 % työpanos, vaan pitäisi olla 150 %.

Siivoan vain, kun odotan vieraita, tai kun muutan. Vieraita en viitsi kutsua, koska on sotkuista, eikä ole aikaa siivota. Ehkä kuukauden välein vähän imuroin, kun ulkoa tulee niin paljon pölyä ja hiekkaa, että ne tarttuvat vaatteisiinkin. Tiskaan vähän kerrallaan ja aina on kattiloita usean viikon takaa odottamassa. Sitten, kun joskus saan kaikki astiat pestyä, voin siirtyä seuraavaan siivousvaiheeseen: pöytien pyyhkimiseen. Ikkunoita en ole koskaan pessyt, mutta olenkin muuttanut niin tiuhaan, etteivät ikkunat kovin likaisiksi ole ehtineet.

Suihkussa käyn joka päivä ja hampaat pesen kahdesti päivässä. Meikkaan joka päivä ja mietin, mitä laitan päälleni.

En ole koskaan oppinutkaan siivousrutiineita, koska yksinhuoltajaäitikin oli sairas ja masentunut eikä jaksanut siivota. Masentuneisuus kuulemma periytyy, ei pelkästään geneettisesti vaan ympäristönkin kautta.

en siivoa usein, on se aika normaalia ettei siivoa, riippuu iästä ja elämäntilanteesta tietenkin.

Psykoottinen masennus on, mutta kyllä pyrin siivoamaan kerran viikossa! Muuten koen suurta syyllisyyttä! Ja kyllä puhtaassa viihtyy paremmin kun mielialakin niin synkkä.

Edellisessä ahtaassa ja ränsistyneessä opiskelijaboksissani en todellakaan kyennyt masentuneena siivoamaan. Onneksi sain muutettua, ja nyt on sen verran tilava asunto, sisustukseltaan ja tavaramäärältä jopa minimalistinen, että siistinä pito on helpompaa. No, masentuneena en myöskään sotke, koska en käytännössä tee mitään. Tyhjät kaljatölkit jaksaa jotenkuten kerätä pussiin ja heittää parvekkeelle. Imuroida jaksaa kerran viikossa kun imuri on valmiiksi esillä. Suihkun alla jaksaa käydä jumittamassa pari kertaa viikossa, mutta ei se mitään varsinaista peseytymistä ole. Roskia tai tiskiä ei pahemmin tule, kun en juurikaan syö. Jos tulee, ne jäävät kyllä tiskaamatta ja roskat viemättä. Mutta ei näin pahaa masennusta yleensä kestä kuin pari-kolme kuukautta kerrallaan.

Ei tosiaankaan jaksaisi kiinnostaa joku siivoaminen, mutta ikävä kyllä olen niin helkkarin pakkomielteinen puhtauden suhteen, että paikkoja tulee putsailtua tiuhaan tahtiin melkein kaikkein kurjimmissakin olotiloissa. Ikinä ei ole hyvä olla. Jos jätän siivoamatta, alkaa ahdistamaan, ja jos taas siivoan, alkaa ahdistamaan sekin, sillä siivoan pakkomielteisesti ja pikkutarkasti uupumukseen saakka.

Vihaan siivoamista mutta tykkään raikkaudesta, siinäpä vasta pulma.

Minulla masennus, aloitekyvyttömyys, motivaation puute, laiskuus vähitellen alkoi teettää tosi tukalaa oloa kotonani. Siivoukset kertyivät, ahdistus ja stressi paheni siitäkin. Minun on ollut vaikea tehdä päätöksiä esimerkiksi poisheitettävien juttujen suhteen sekä toisaalta välillä ihan turhia osteluja olen tehnyt. Tällaista on ollut vuosia, mutta nyt olen tässä asiassa selkeämmillä vesillä, sillä jo vuosien ajan minulla on käynyt siivooja kerran kuussa. Hän tekee tärkeimmät, kuten imuroinnin ja kaikenlaiset märällä pyyhkimiset plus jotakin muutakin me siinä sitten yhdessä ehditään, sellaista mikä on mieltäni painanut. Tämä on ollut minulle erittäin suurta hyvää mielenterveyteni hoitoa ja elämäni hallinnassa pitoa! Minulla kun aiemmin alkoi mennä siihen, että aloitin siivouksen välillä kyllä jostakin, mutta se jäi aina kesken. En pystynyt jatkamaan jämptisti urakoitani muutaman päivän peräkkäin. Lamaannuin aina välissä ja stressi kasvoi. Tästä tilanteesta siivoojan käynnit minut on vapauttanut. Se ei tule kalliiksi, kun on kotitalousvähennyskin. Mt-syistä tämän kodin palvelun ehdottomasti tarvitsen, niin jumissa usein olen itsekseni.

Minulla tämän siivouksen lisäksi on muitakin huonosti sujuvia juttuja kotini suhteen, mutta aina joskus saan voimaa tai päätän hampaat irvissä että esim. nyt mun on työskenneltävä vaikka kaksi tuntia, laitella tavaroita paikoilleen, tehdä vaatehuoltoa, arkistointia asioistani. Tällaiset tekemättömät painavat mieltä, kun asioita löydä paikoiltaan. Tuskaista on tämä kotona puuhaaminen ja toisaalta laiskana ollessani en kuitenkaan rentoutuakaan osaa esimerkiksi lukemiseen, on jatkuvaa ahdistustakin. Kaikista kurjin asia, mihin masis ja laiskuus tahtoo heijastua, on oma hygienia, sillä on hyvä jos sentäs kerran viikossa käyn kokosuihkussa, joka neljäs päivä olisi mulle sopiva. Kurjin oire jumittumisestani on hampaiden pesemättä jättäminen vuorokaudeksikin, mutta silloin menee jo hyvin jos sen teen kerran päivässä, jolloin kyllä teen huolella hammaskiveä poistaen. Joskus harvoin joku tänne tulee ja silloin saan vauhtia stressin kanssa hoitaa näitä juttuja ihmismäiseen kuntoon. Syyllisyyttä ja kehnoudentunnetta pukkaa, kun vertaan helposti muihin, reippaisiin ja ahkeriin ihmisiin.

Tämä ketjunaloitus onkin jo vanha, mutta hyvä aihe tämä on.