Jäätyminen ihmissuhteissa

Menkää yhdessä vaikka saunaan niin kumpikaan ei ole jäässä

Täällä on nainen ja kyllä ollaan jäätyilty puolin ja toisin mun ihastukseni kanssa. Hyviä keskustelujahan siitä syntyy, kun kumpikin vaan änkyttää jotain täytesanoja posket kirjavina.

Joskus yritän olla tosi coolisti ja normaalisti hänen edessään, ja sitten se lipsahtaa tylyn puolelle ja huomioinkin häntä kaikista vähiten porukassa. :( Sitten harmittaa.

Olen mies ja jäädyn yleensä tietyn tyyppisten naisten kanssa, kun koskettavat sisintä. Sitä yrittää pelastaa itsensä, mutta sitten löytää itsensä kyliltä pörräämästä...

Joo, olen jäätynyt ja se toinen osapuoli myös, jonka tiedän olevan ihastunut minuun.. Olen N.
Mutta mieti vähän, eihän siitä mitään tule, jos ihastuneet karttavat toisiaan!! On rentouduttava, jos haluaa kontaktia ja vaikka menisi viikkokaupalla aikaa, niin pikkuhiljaa on vain rauhoituttava ja osoitettava ystävällisyyttä sille ihastuksen kohteelle. Jos hänkin on ihastunut, hän on hyvin onnellinen siitä, että saa hymyn tai kauniin sanan ihastuksensa kohteelta :D

Jäätyminen johtuu uskoakseni hyvin vahvasta seksuaalisesta vetovoimasta/jännitteestä. Se pistää kehon sekaisin, sydän pomppii, tulee hiki, ei pysty tekemään mitään jne.

Minusta on hyvä tarkkailla sitä toista osapuolta tarkasti. Jos hän on ihastunut, niin huomaat hänessä samat reaktiot, kuin itsessäsi. Ja jos huomaat niin olevan, niin ei kun olalle taputtamaan :D Sellaiset "jännitysreaktiot" ovat suloisia, kun niitä miettii!! Kaksi ihastunutta, varastamassa katseita toisiltaan, tärisemässä :) Se on söpöä!

Itse ihastuin aika pahasti naiseen, joka käyttäytyi vastaavalla tavalla. Aluksi ajattelin että hän olisi ollut ihastunut, mutta nykyään epäilen, että taisi olla omassa päässä kuviteltu koko episodi. Asiahan voi olla aivan hyvin niinkin ettei hän halunnut tutustua paremmin, ja siksi halusi olla etäinen, joka johti vastaavaan käytökseen. Tuollainen käyttäytyminen ainakin itsellä pistää jarruja päälle, kun muutenkin lähestyn naisia harvoin. Jotenkin jäin odottamaan että ehkä juttu rupeaa ajan kuluessa luistamaan paremmin, mitä sitten ei koskaan tapahtunutkaan.
Mutta siinä naisessa oli kyllä todella sitä "vahvaa seksuaalista vetovoimaa" mistä aikaisempi vastaaja puhui. Jotenkin ujostelu vielä maksimoi sen. ;)

Keskiäkäinen nainen täällä on mietiskellyt ihan samaa. Miten tuntuu, ettei suusta tule yhtään järjellistä sanaa, kun ihastus on vieressä? Ja jos väkisin jotain koittaa jutella, hiljaisuus tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Kuitenkin toinenkin on selvästi kiinnostunut. Pieni yhteisö ei tietenkään helpota tilannetta. Ollaan kyllä vähän keskusteltu s-postin välityksellä tunteista, mutta sitten kun ollaan naamakkain, kumpikin on kuin seipäännielleitä. Tosin paikalla on yleensä myös muita ihmisiä. Joskus vaan tekis mieli kiipeillä seinille tämän epävarmuuden vuoksi.

Tutulta kuulostaa.
Olen antanut itsestäni todella idiootin vaikutelman ihastukseni silmissä puhumalla ihan sekavia ja yrittämällä esittää itseäni fiksumpaa.Lieköhän peli jo menetetty? Tarve antaa itsestä kiinnostavan ja mukavan ja osaavan tyttelin vaikutelma on johtanut selvään yliyrittämiseen ja juuri päinvastaiseen lopputulokseen.Jälkeenpäin olen kyllä keksinyt tuhansia älykkäämpiä vuorosanoja :D
Tosi on että fyysinen vetovoima sekoittaa pään.Olen huomannut välillä suorastaan ahmivani häntä silmilläni,toivottavasti ei ole ollut kovin näkyvää....

Parasta tietenkin olisi laskea kierroksia ja olla vain oma itsensä.Jos se ei sitten riitä herättämään toisessa kiinnostusta, niin ei voi mittään.Joo,helppo vaihtoehto hyväksyä,kun sydän räytyy jo valmiiksi ikävästä.