oikeasti on? Ystävän ei pitäisi jättää elämänpituista tuskaa, eihän. Ikävä painaa kaiken tuskan keskellä vaikka tietää ettei ystävyys kestä.
Mikä se sellainen ystävyys
turhaa vouhotustako?
21385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se on"sellasta ystävyyttä"
Luin täältä jostain lausahduksen joka meni kutakuinkin näin. En tullut elämääsi sanoakseni hyvästit vaan toivottamaan sinut tervetulleeksi. Pidän tästä lauseesta ja ajatuksesta. Näin toivoisin olevan eräänkin ystävän kohdilla. Ystävyyttäkin on monenlaista. Sitten kohdalle osuu niitä ihmisiä joista haluaisi todella pitää kiinni vaikka elämä heitteliskin välillä. Pelkkä ajatus luopumisesta sattuu. No, aika näyttää kuinka käy.
Tuo lausahdus on kultaa.
Mutta ystävyyden tulee olla kaksipuolista, eikä niin että ystävää tarvitaan vain omassa hädässä. Siis itsekkäästi hyväksi käyttäen silloin kuin itselle sopii.
Jotkut ajattelevat ystävän olevan ilmainen työnohjaaja, terapeutti ja psykiatri.
yksipuolisuus on omaa syytä.
Ei ystävä voi tietää milloin se toinen tarvitsee häntä, jos sitä ei kerrota.
Nimenomaan juuri näin, kaksipuolista toki, tuo unohtuikin laittaa aamulla.
Niin, no toki sitä avoimuutta pitäisi olla. Harva meistä on ajatusten lukija. Itse ajattelen, että hyvälle ystävälle voi kertoa asian kuin asian. Jakaa ja vaihtaa ajatuksia. Luottamusta.
Olen ottanut ja otan etäisyyttä. En halua, että minua pidetään riesana, purkkana tukassa tai koiran paskana kengän pohjassa. Minä en tunge enkä tuppaudu, enkä ole ottamassa edelleenkään kontaktia todellisessa elämässä. Jos jotain on sattunut tai sattuu niin se on puhtaasti täysin sattumaa ja on ollut! Jos hänellä on nimettömiä soittelijoita, viestittelijöitä ja muita häröjä pyörimässä kannoillaan niin minut voi poislukea siitä porukasta!
Sainpas sanotuksi. Poistun enkä lue näitä enää, joten tähän on turha vastata.
-> M
teeppä niin..
monenlaista kuin on ihmisiäkin. Osa arvostaa ystävyyttä ja sitä ihmistä, myöskin
osoittaen sen, osa taas ei anna kummallekaan vähäisintäkään arvoa.
Jokainen voi itse tykönään miettiä kumpaan kohtaan kuuluu ja paljonko on arvostanut vai onko ollenkaan.
ja kuinka antaa itse itseään kohdella? Oletko näyttänyt muuta tapaa kuin sen mihin olen oppinut/tottunut?
vaikeaa tietää...jos ei tiedä
kyllä tämä on aika ilkeää kun pitää olla ilkeä.
määritelmiä ystävyydestä mutta itse ajattelen aina niin että ystävä on ihminen
joka ei koskaan jätä toista hiljaisuuteen ja tietämättömyyteen vaan haluaa aina
olla oikeasti puheväleissä.
Ystävyydessä voidaan olla hiljaa ja se on hyvää, rauhoittavaa ja nautittavaa
hiljaisuutta mutta toisen unohtaminen hiljaisuuteen on täynnä pahaa mieltä
ja riitasointuja.
Se olisi ollut sellaista että hän olisi puhunut ja vastannut joskus minullekin eikä korvannut minua aina muilla ihmisillä.
Olisin arvostanut sitä mutta hän ei koskaan tehnyt niin.
Minua ei ollut olemassa hänelle millään tasolla.
pahalta.
Hän ei todellakaan ole ollut ystäväsi, hän on ollut kiusaajasi.
Eihän tämä mulle ollut, mutta vastaan ;) Näitä "kiusaajia" on omalla kohdallani ollut aika paljon, enkä usko sen muuksi muuttuvan. Luotto vieraisiin ihmisiin on siksi mennyt, mutta läheiset ja jo läheisiksi tulleet ovat ja pysyvät. Pidän tietyn etäisyyden ihmisiin, enkä todellakaan ole helppo ystävystymään kenenkään kanssa. Ehkä se on joskus jopa hyvä asia, mutta on sillä huonotkin puolensa. Jonkun ulkopuolisen silmissä saatan olla varsinainen paukapää, eikä se ole tietenkään mukavaa. Näen tai kuvittelen näkeväni liiankin hyvin, mitä joku toinen minusta milloinkin ajattelee. Minulla on hyvä vaisto. Toki vanhemmiten osaa ehkä vähän enemmän relata.
Silti toisen aiheuttaessa pientäkään epäilystä tai luoton menetystä, se on yleensä siinä. Ei ollutkaan ystävyyden arvoinen. Ja puhun nyt vain vilpittömästi ystävyydestä.
No, tulipahan tässä teekupposen yhteydessä poristua, ei sen kummempaa.
Turha on tätäkään kenenkään analysoida tai kamalasti miettiä.
ymmärtänyt sinun arvoasi eikä ystävyyden arvoa sitten.
Niin, tuo viimeinen lause pitää paikkansa myös minun kohdallani. Ollaankohan me niin väärinymmärrettyjä kaikesta huolimatta vai mistä lienee johtuu :(
mä en ainakaan kiusaa mutta en pysty jaksa kerkeä näitä lukemaan,välillä ahdistaa kun haistattelevat ja haukkuvat milloin miksikin. olis hyvä että ihan perus käytöstavat edes olis! täytyy väillä tarkistaa etten ole epähuomiossa mennyt viha sivuille!
ystävä ei ainakaan hauku eikä kiusaa tai sitten ei ole oikeaa ystävä. Tai ainakin osaa pyytää anteekis ja muuttaa tapojaan. Mieluumin yksin kuin ystäksi tekeytyvän ystävä.
Viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, mutta toivotaan että jokaisella on se joku siinä vierellä, joka ei jätä eikä hylkää vaikeinakaan aikoina.
http://www.youtube.com/watch?v=whuTUrkfTbI&feature=related
Ystäväksi kutsutaan hääppösin perustein ihmisiä. Haluaisin uskoa että ystävä on sellainen joka on rinnalla niin hyvinä kuin huonoina päivinä ja toimii molempiin suuntiin. Elämän tilanteet eivät niitä kaada vaikkei aina kerkeisi nähdäkään. Räjähtävän pysäyttävä tilanne on sellainen jolloin "paras ystävä" pettää ja päälle alkaa vielä vähättelemään ystävyyden merkitystä. Kyllä panee hiljaiseksi eikä sellaisen jälkeen ole enää helppoa päästää ihmisiä lähelleen.
MInullekin on käynyt näin. Kipu on ollut kova. Nykyään käyttäydyn lähestyviä ihmisiä kohtaan ystävällisesti, autan jos joku pyytää, mutta itse en äkkiseltään lähesty saati että päästäisin ketään enää viiltämään sydäntäni. Voin antaa anteeksi. Kuitenkin kivusta toipuminen vie joskus jopa eliniän. Eroamiset voisi halutessaan tehdä kauniimmin. Ainaisesti jään miettimään mitä olisi elämäntaipaleellamme voinut olla varsinkin kun ihminen jättää toisen yllyttämänä. Kannaattaako? Toiset ovat feenix lintuja ja pärjäävät. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja voi elämä miten pahaa jälkeä se voi tehdä.