Tämä on totuus. Ne henkilöt, joita kaipaamme, eivät kaipaa meitä. Näin se menee. Muuten olisimme heidän kanssaan yhdessä. Muuten asiat olisivat edistyneet itsestään. Huijaamme itseämme ja näemme toisessa ihastumista mitä ei ole. Järki sanoo, että toista ei kiinnosta, mutta tunteet sanovat muuta.
Meidän kanssamme on leikitty ja flirttailtu ja odotamme sen olevan jotain suurta ja ihmeellistä. Tunteet ovat yksipuolisia.
Ehkä asiaa auttaisi se, jos kysyisi mieheltä ihan suoraan asiaa. Voisi joutua kyllä vähän noloon tilanteeseen, mutta olisi ehkä helpompi jatkaa eteenpäin.
Meidän kanssamme on leikitty ja flirttailtu ja odotamme sen olevan jotain suurta ja ihmeellistä. Tunteet ovat yksipuolisia.
Ehkä asiaa auttaisi se, jos kysyisi mieheltä ihan suoraan asiaa. Voisi joutua kyllä vähän noloon tilanteeseen, mutta olisi ehkä helpompi jatkaa eteenpäin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
olet aivan iljettävän oikeassa, totuus sattuu. on täällä toki muutamia niitäkin tapausia jotka eivät uskalla puhua suoraan, muta itse olen juurikin näitä säälittäviä haikailijoita. Hyvä se on joskus tajuta ja yrittää selvitä etiäpäin!
Ehkä vähän säälittäviä, monet myös niin suloisia. Ja jokainen on säälittävä omalla tavallaan.
Omalla kohdallani ei ole paljonkaan väliä sillä, ajatteleeko tunteiluni kohde minua vai ei. Ei se kuitenkaan muuttaisi mitään.
I know, so pathetic! Oot .nainen. ihan oikeessa! Jokainen meistä "lukee" tekstejä, ja kuvittelee itsensä kohteeksi, niin teen minäkin.. :) onhan se surkeeta.. ja silti sitä toivoo..
hähää...minäpä en huijaakaan, kun pitkien puheiden jälkeen reippaalla hetkellä kysyin jälkikysymyksenä suoraan, että ei kai vai oisko pitänyt tarjota vieruspaikkaa omalta patjalta...
Ei, en suostu uskomaan. Kyllä hän on täällä.
Päivittäin tai ainakin viikottain näemme, hän kävelee samalla käytävällä töissä mutta ei aina katso minuun. Joskus istumme samassa kahvihuoneessa. Hän ei vain uskalla antaa tunteilleen valtaa. Mutta minä tunnen sen.
Käymme viikonloppuisin samassa ravintolassa, hän tulee kun pyydän täällä. Mutta emme kommunikoi siellä kuitenkaan. Kun tulen baarista humalassa kotiin, ja kirjoitan tänne niin silloin hän taas heti vastaa. Hän on vain niin ujo.
Kyllä sen täytyy olla molemminpuolista.
Vaikka hän ei vastaakkaan tekstiviesteihini eikä faceviesteihini. Eikä myöskään sähköpostiin.
Hän on minun sielunkumppani. Kyllä sellaisen tunnistaa. Ja tästä tunteesta aion pitää kiinni. Vaikka hän saikin juuri nykyisen kumppaninsa kanssa uuden lapsen.
Miinustelijat eivät tunnista ironiaa? :D
Tunnistivat vain itsensä...
aivan mahtava teksti!!!
Voihan se olla niinkin että molemmat ajattelee noin mutta kumpikaan joko ylpeydeltä tai muista syistä ei saa sanottua mitään.
And I've seen love
Make a fool of a man
He tried to make a loser win.
But I've got nothing to lose
I can't get back again.
Tai sitten on tapahtunut jotain mitä pitää sulatella, saada selviteltyä päätään, koittaa saada jotain kuvaa toisesta. Vai pitäiskö ottaa neuvostasi vaari. Se voi olla myös näin, jos se niin olisi, sitten olen ollut väärässä hänen suhteensa, tavallaan myös oikeassa. Irl ja palstat tuki toisiaan ja loppujenlopuksi ei kuitenkaan. Haluan uskoa silti siihen hyvään. Siihen, että salama voi iskeä äkkiarvaamattomasti, ilman varoitusta, pistää tajun kankaalle.
Itse henkilökohtaisesti en leiki koskaan
En ole sellaista seksuaalista latausta sillä voimalla kehossani tuntenut, tajunnan räjäyttävää. Ei kuitenkaan, missään nimessä mitään yhden illan hauskuutusta, ei sellaista halua päästää, se ei purkaudu yhdellä kerralla ja ole loppu parisuhteelle osa hyvää pohjaa sellainen lataus, varsinkin jos kummatkin tuntisi niin. Kuitenkin mukana oli voimakasta ihastumista, ei mitään arkipäiväistä!
Jos rakkautta voi eritellä eri tasoille, niin tässä tapauksessa olin esimerkiksi kolmannella tasolla, se poltteli nurkan takana... ja kun alkuvaikeuksien yli pääsee... tutustumaan, pääse jyvälle toisen ajatuksista ja elämästä, pääsee kosketus etäisyydelle, niin ei paljon vaadita kun rakkauden taso hyppää sille ensimäiselle tasolle... lujalle, vakaalle, hellälle, toisen huomioon ottavalle, välittävälle, ymärtäväiselle, listaa voio ja saa jatkaa.
Tämä nyt oli tälläinen näkemys.
Miten nämä nyt liittyy siihen, mistä aloituksessa puhuttiin? Että pitäisi tajuta sen olevan kuitenkin yksipuolista jos täällä tarvii olla. Vaikka joskus saattoikin olla molemminpuolista.
ei mitenkään, nimimerkki jo kertoo sen
Ei kai kukaan nyt pelkän flirtin tähden tänne tule ikävöimään :)
Mä järkiinnyin, tajusin vihdoin näin vanhempana ettei musta kukaan koskaan pitänyt tai tule pitämään. Olen niitä ihmisiä jotka ei merkitse yhtään mitään kellekään. Ei mua kukaan ikinä kaipaa tai muistele. Olen olemassa, mutta kuitenkaan mua ei ole olemassa kenellekään. Sellasta se elämä tuppaa olemaan, toisia kaipaa monetkin ja toisia,kuten mua, ei kaipaa kukaan. Ei siinä sen kummempaa.
Jos molemmat ihastuneet tahoillaan varattuja, eikä voi olla ihan satavarma, että onko toinen edes silleen kiinnostunut, vaikka itse oliskin, niin on melko riskaabelia mennä suoraan kysymään ihastukseltaan, että miten on, ootko silleen kiinnostunut puhumattakaan tilasta ja tilanteesta, jossa kohdataan.
Asiaa ei helpota edes läsnä oleva jokin kolmas henkilö.
Tunteet saattavat hyvinkin olla yksipuoliset, mutta minkäs teet, jos olet ihastunut, niin sitten olet, ei auta kuin kärvistellä ja luuhuta täällä lukuisten samankaltaistensa anonyymien palstoilla.