poiminta kotimaa24

hirveetä! kirjoitti:

Joo. Pedofilia ei ole ainoastaan tiukan uskonnollisuuden mukanaan tuoma ongelma - ehkä voisi yleistäen sanoa, että "vastalaidalla" eli holtittomimmissa sosiaalisissa kerrostumissa voisi löytyä melkein yhtä korkeita todennäköisyyksiä - ja siksi, että: kyse aina todellisen vastuu-vapaus - aikuisuuden puuttumisesta. Toisessa äärilaidassa ihmiseltä viedään itsekunnioitus ja itsehallinta valmiiksi määriteltyjen totuuksien verkossa (ja huh-huh, siinä riittää puuhaa kun elämää sillä tavalla koitetaan luodata, seurakuntailta jos toinenkin sopii pitää eikä puheenaiheet lopu, kun vaihtoehtoja tehdä väärin on niin p-leesti ja kaikki pitäisi ohjeellistaa ettei lauma vaan "maallistu") - , toisessa aikuisuuteen kasvaminen on estynyt joistain muista, ehkä periytyvistä ja traumaattisista syistä. No, joka tapauksessa, lapsi maksaa. Puhun omista kokemuksistani, nyt, nimimerkin suojissa myös siksi, etten halua kuitenkaan satuttaa perheenjäseniä ja joitain ystäviä jotka yhä kuuluvat rauhanyhdistykseen. Olen tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja lähennellyksi useita kertoja lapsuudessani, sekä sukulaisten että muutaman vanhemman lest. miehen taholta. Ja sitten myöhemmin, vielä pienenä ollessani, joutunut saarnaamaan tekijöille kaiken anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" - vihasin niitä tilanteita, ja yritin aina unohtaa sen kaikin voimin - että vielä tulee muistuttamaan tapahtunesta! (ja tunsin itseni syntiseksi tunteideni vuoksi..!) Varmasti tekijöidenkin tuska ja sielunhätä oli silloin todellinen. Minä olin joskus sellaisen jälkeen päiväkausia hulluksitulemisen partaalla, muistan istuneeni tuskaisena joukon keskellä, mutta yksin, ja hokeneeni itselleni, että "Täytyy kovettua, etten tule hulluksi". Jonkinlainen tunteettomuus ja itselleni "ulkopuolisuus" varmaankin pelasti pääkoppani nuoruuden yli, kunnes aikuisena hakeuduin terapiaan. Liikkeen jäsenet ovat myös itse uhreja: elämänpelon ja sosiaalisten paineiden vuoksi laumaan kuuluvia. Nuoren miehen (ja naisenkin) raju seksuaalinen herääminen ei löydä tervettä, normaalia kanavaa purkautumiseen - sama problematiikka siis kuin esim munkkiluostareissa. Seksuaaliset paineet ja asian painoarvo voivat olla jopa moninkertaiset verrattuna "normikansalaisen" vastaaviin. Kielletyt asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet. (Jotenkin tämä liittyy myös siihen että vastaavasti pornoteollisuus näyttää mielellään vetoavan asiakkaisiinsa "tuhmisteluilla" - ihan kuin paljas, inhimillinen, normaali, kohtuullinen, ihana seksuaalisuus ei olisi riittävää..).
Oma lukunsa tällaisissa uskonnollisissa piireissä on sitten ripittäytymisen kulttuurilla; "nimelliset" synnit täytyisi ripittää jollekin kanssasisarelle tai -veljelle ihan nimellisinä asioina. Rankkaa, ja nöyryyttävää, olkoonkin että rippisalaisuutta ei kyllä kovin moni rohkenisi edes piruuttaan murtaa. Ja mitä siitä voi seurata. Esimerkiksi tälläistä: minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle, vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti. Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään. Sitä jatkui useita vuosia.. Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoitikaan. Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi. Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri! Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat. Kirjoitan tämän myös sen vuoksi, että lukijana olisi joku sellainen henkilö siellä rauhanyhdistyksen piirissä, jolla olisi valtaa puhua asiaa eteenpäin, ohjeeksi seurakunnalle: rippiäitinä ei voi pitää alaikäistä lasta. Ja että: seksuaalisuus on Jumalan luomaa, tervettä, vaaratonta, kun mukana on vastuu ja rakkaus. Jos se ei saa olla olemassa terveesti, se kieroutuu. Tämä mielipide on niin vahvan omakohtaisen, eletyn ja kärsityn ja punnitun tulosta, että turha tulla enää lyömaan raamatulla päähän. Minua on kohdelta väärin, ja tajuan aikuisena asioiden syy-seuraussuhteet. Kaikki seksitä pidättäytyvät eivät kieroudu, mutta kun voimakasta elämänviettiä työnnetään sinne mustien kansien väliin, voi seurata esimerkiksi jotain tälläistä. Hei, älkää pelätkö: Jumala on rakkaus. Ihmiset ei.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä