Lehtolan satiiri

Nöpö se on. Nöpö, nöpö, nöpö. Ei sen oikea nimi edes Nöpö--Nöpö, vaan Nöpö-Nöpö. Nöpö se on. Voi kun se onkin nöpö!

Nöpö-Nöpö on nyt suutahtanut. Nostanut ne uniset silmänsä maailmaa kohti ja ollut ihan, että NöpöNöpöä itkettää, Nöpö-Nöpö ei ala.

Aamulehti oli julkaissut Nöpö-Nöpöstä valokuvia, joissa Nöpö-Nöpö ei näyttänyt mieleiseltään salskealta, nuorelta Robert de Nirolta, vaan – miten tämän sanoisi – aralta intellektuellilta, joka on juuri herännyt päiväuniltaan, kun se on taas nukahtanut omiin ajatuksiinsa, koska ne ovat vähän kuin lampaita laskisi, samaa rataa toistavat.

Yhdessä kuvassa Nöpö-Nöpö näyttää punaposkiselta kirjallisuudenopiskelijalta, jota jännittää, miten opettaja suhtautuu sen Terhi Kokkosen laululyriikoiden luontometaforia käsittelevään esseeseen – Nöpö-Nöpön mielestä se oli aika uskalias essee.

Toisessa kuvassa Nöpö-Nöpöllä on yllään villatakki.

Villuri! Ihanaa, Nöpö-Nöpö villurissa!

Kuvat eivät Nöpö-Nöpöä miellyttäneet. Se laittoi Aamulehden boikottiin. Siltä on turha kysyä mistään mitään niin kauan kuin Aamulehti julkaisee kuvia, joissa Nöpö-Nöpö ei näytä karismaattiselta bodari-väliviiva-ajattelijalta, joka juuri teurasti lampaan silmälaseillaan.

Täysnöpöä! Ja Nöpö-Nöpö täsmensi vielä kertomalla, että elämä on helpompaa, mitä enemmän toimittajia on ”shitlistillä”.

”Shitlist”! Kakkilista! Nöpö-Nöpöllä on oma kakkilista! Ihanaa!
Siis onko mitään herttaisempaa, ei ole.

on kova poika. Paitsi että luonnossa se näyttää tuhat kertaa hotimmalta kuin Aamulehden kuvissa, se kirjoittelee blogeihinsa niitä ajatuksiaan, joissa on pitkiä lauserakenteita ja vaikeita sanoja.

Yhdessä blogissaan se liikkui siellä, missä ihminen usein liikkuu, jos näyttää Nöpö-Nöpön kaltaiselta 200-senttiseltä komistukselta ja on hirmu älykäs. Se oli pohdiskellut ihmisarvon käsitettä ja ollut vähän sitä mieltä, että se ei ole kaikille sama.

Ei tietenkään ole. Jotkut yksinkertaisesti ovat toisia arvokkaampia, toiset ovat sitten sellaisia, että jaa-a, tekeekö kukaan tuollaisilla nyt varsinaisesti mitään. Näitä viimeisiä ovat ne, jotka käyttävät naurettavan näköisiä villureita. Villuri-ihmiset ovat ihan pohjasakkaa.

Nauruvillurin käytössä on nimittäin sellainen filosofinen perusta, että se on ihmisen henkilökohtainen valinta, joka kertoo ihmisen omasta maailmankuvasta ja siitä, mitä arvostaa: tässä tapauksessa nauruvillureita.

Sitten kun on itse valinnut nauruvillurin ylleen valokuvausta varten, tuon villuriarvomaailmansa on halunnut tuoda julkisuuteen. Ja jos sen jälkeen alkaa itkeä Aamulehdelle, että villuri on niiden vika, niin oma arvologiikka on kyllä, miten sen sanoisi, huomattavasti vähäarvoisempaa kuin niillä, jotka eivät pukeudu nauruvillureihin.

Nyt kun Nöpö-Nöpöstä on tullut ihan oikea kansanedustaja, täytyy kovasti toivoa, että tämä villuriepisodi oli vain hetkellinen repsahdus, ja muuten sen logiikka on sellaista kuin ihmisellä, joka ei näytä siltä, että mitä, vieläkö se pukeutuu rippipukuunsa, hankkisi toisen.