Sitähän tämä on. Luopumisen tuskaa. Luovun unelmista & haaveista koska en kelvannut hänelle. Hän ei välitä minusta.
En minä voi tehdä mitään muuta kuin itkeä ja surra ja sitten hyväksyä tosiasian.
Tänne joskus kirjoittelen, vähän helpottaa.
Minä olisin rakastanut häntä koko sydämestäni, mutta en kelvannut.
Sattuu kovasti.
En minä voi tehdä mitään muuta kuin itkeä ja surra ja sitten hyväksyä tosiasian.
Tänne joskus kirjoittelen, vähän helpottaa.
Minä olisin rakastanut häntä koko sydämestäni, mutta en kelvannut.
Sattuu kovasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se sattuu aikansa ja sitten pääset hänen yläpuolelle. Ihastumispuolella oli juuri kirjoitus, jossa kaksi ihmistä rakastavat toisiaan, mutta eivät voi saada toisiaan.
Se on vielä tuskaisampaa.
Hän sanoi rakastavansa mutta ei sitten kuitenkaan oikeasti halunnut olla mun kanssani. Se tässä sattuu. Jos tilanne olisikin ollut alun perin se ettei hän ole kiinnostunut niin mulla ei olisi näin tuskainen olo.
Ensin rakastaa ja sitten hylkää vaikenemalla.Se sattuu paljon.
Mä itse olin täysillä mukana ja tunteeni ovat vieläkin tosi vahvat.
Musertunut olo.
Niin minäkin sanoin rakastavani ja koska hän ei vastannut siihen, niin lähdin. Eli jätin rauhaan. Pidin vaikenemista torjuntana.
Miten sinä vastasit hänen tunnustukseen? Rakkaus on vaikea laji. Sattuu aina jossain vaiheessa. Voitko mennä vielä selvittämään asiaa, jos se kerran päättyi noin?
mä lähden aina siitä, että en kelpaa kenellekään, silloin en voi korkealta tippua ja jos jollekin sitten kelpaankin, on se aivan ihastuttava yllätys :D