Mä en oikeasti löydä itsestäni mitään hyvää. Aina sanotaan, että kyllä susta pidetään, sisin on tärkein jne. No mulla vaan on ihan paska luonne. Olen suunnattoman kateellinen ja tahdon pahaa muille ihmisille. En toivo hyvää edes parhaille kavereilleni, vaan nautin heidän vastoinkäymisistään. Olen myös todella tylsä, en pidä "kivoista" asioista puhumisesta, eniten saan irti siitä kun puhun paskaa muista ja kerron keitä kaikkia vihaan. Mulla ei ole harrastuksia, koska en pidä ihmisistä ja tykkään tehdä asioita yksin. Olen laiska ja saamaton, en tee mitään kotitöitä, kerjään vaan vanhemmilta rahaa. Nautin mm siitä puhumisesta että mä saan rahaa aika paljon ja pääsen matkoille monta kertaa vuodessa. Muut kun kertovat miten hyvin asiat heillä on, olen sanaton koska olen vihreä kateudesta. Olen myös kauhean ahdasmielinen. Inhoan homoja, maahanmuuttajia ja muuten vaan outoja ihmisiä. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten en sano sanaakaan muiden seurassa, kuin muutaman kaverini. Vihaan lähes kaikkia koulussani. Itseasiassa rakastan vihaa, enkä edes halua siitä eroon. Saan siitä energiaa. Huumorini on rasistista ja muiden kustannuksella nauramista.
Ulkonäössäni on kaikki pielessä. Pienet silmät, iso nenä ja finnejä. Olen lauta ja läski = ei hyvä yhdistelmä.
Toisaalta haluaisin muuttua, mutta tällä hetkellä haluaisin vainrypeä itsesäälissä. Kamala luonteeni ja ulkonäköni kuvottaa mua. Ikää mulla ei ole kun 15 ja tätä on jatkunu kohta kaks vuotta ja aina vaan viha, kateus, ujous jne kasvanut. Onko mulla mitään toivoa, oonko huono ihminen? Tää kaikki alkoi siitä kun yläasteelle tultua en saanutkaan kavereita vaan jäin muutaman kaverin kanssa ihan ulkopuolelle kaikesta.
Pienestä asti oon kyllä ollut ujo ja aika kateellinen, mutta en näin. Ihan pienenä mulla oli myös oikeasti ajatuksia, että koko yhteiskunta haluaa tappaa, mut ja on mua vastaan, koska mä oon jotenkin outo hirviö. Luulin, että ihmiset voi lukea mun ajatukset jotenki. Tällanen vaihe oli sillon joskus 4-5 vuotiaana.
Ulkonäössäni on kaikki pielessä. Pienet silmät, iso nenä ja finnejä. Olen lauta ja läski = ei hyvä yhdistelmä.
Toisaalta haluaisin muuttua, mutta tällä hetkellä haluaisin vainrypeä itsesäälissä. Kamala luonteeni ja ulkonäköni kuvottaa mua. Ikää mulla ei ole kun 15 ja tätä on jatkunu kohta kaks vuotta ja aina vaan viha, kateus, ujous jne kasvanut. Onko mulla mitään toivoa, oonko huono ihminen? Tää kaikki alkoi siitä kun yläasteelle tultua en saanutkaan kavereita vaan jäin muutaman kaverin kanssa ihan ulkopuolelle kaikesta.
Pienestä asti oon kyllä ollut ujo ja aika kateellinen, mutta en näin. Ihan pienenä mulla oli myös oikeasti ajatuksia, että koko yhteiskunta haluaa tappaa, mut ja on mua vastaan, koska mä oon jotenkin outo hirviö. Luulin, että ihmiset voi lukea mun ajatukset jotenki. Tällanen vaihe oli sillon joskus 4-5 vuotiaana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Inhoat homoja, maahanmuuttajia ja muuten vain outoja ihmisiä? Ja sinäkö muka et ole outo ihminen.
Tosin ei ole mitenkään ihme, että joku joka kokee itsensä noin vastenmieliseksi kuten sinä ja paljolti onkin sitä, suuntaa itseinhoaan syntipukkeihin jaksaakseen olla olemassa.
Mietipä sitä, mikäli vihalta ja kateudeltasi ehdit.
Mä nyt oon vaan ehkä herkempi kun muut, koulukiusaaminen ja yksinolo on tehny musta tällaisen ja sille en mitään mahda. Perheen sisäiset ongelmatkin kai vaikuttaneet. Tuskin se kellekkään hyvää tekee, kun itse ei tunnu onnistuvan missään, muilla on kavereita ja hauskaa. Yläasteen alussa kun yritin kavereita saada niin eihän kukaan halunnut olla kaukaa koulua käyvän friikin kanssa. Siitä lähtien oon vaan kadehtinut muita. Mä tiedä, oon huono ihminen ja paska jne, mutta mä en sille minkään voi. Siksi mä tänne tän kirjoitinkin.
Yleensä sitä saa mitä tilaa, ja jos itsepintaisesti ajattelet, että olet paska ja huono ihminen, varmaan alat muiden silmissä sitä ollakin. Turha valitella olevansa friikki, jos itse tekeytyy sellaiseksi. No, kai sekin on jonkinlainen heikko identiteetti - olla friikki ja paska. Mutta elämässä ei siten pitkälle pötkitä.
Herkempi kuin muut? Tuskin. Muiden pahansuopa vihaaminen, heidän vastoinkäymisistään nauttiminen ja kadehtiminen eivät kyllä täytä erityisen herkkyyden tuntomerkkejä. Päinvastoin.
Mutta tuskin sinä olet vielä psyykkisesti "valmis", joten voisit luopua päähänpinttymästäsi, että olet huono ja paska, ja nähdä pikemminkin, että sinulla on psyykkisiä ongelmia ja persoonallisuuden kypsymättömyyttä, joihin perheen sisäiset ongelmat ovat pääsyynä, mutta joiden armoilla sinä et kuitenkaan ole. Olet myös itsenäinen persoona, jota aikuisuus odottaa.
Jos haluat muuttua, pystyt kyllä muuttumaan. Se vaan ei ole parin päivän projekti. Päätä mitä haluat olla, aseta ne tavoitteeksi. Listaa vaikka paperille tai johonkin, ja laita talteen.
Tutki omia ajatuksiasi ja tunteitasi, myös alitajunnallisia ajatuksia ja tunteita, joista et ole niin tietoinen. Pyri pikku hiljaa muokkaamaan niitä, vaihda ne paremmiksi. Myös kannattaa miettiä miksi tuntee niin kuin tuntee? Onko järkevää tuntea niin kuin tuntee? Sama ajatuksista.
mulla oli samanlaisia ongelmia suunnilleen aloittajan iässä. olen aina vihannut itseäni, itsetunto aivan nollissa. sitten jotenkin tuli seinä vastaan. en enää kyennyt vihaamaan itseäni enempää. mikään itsensä mollaaminen tai satuttaminen ei enää hetkauttunut, olin turtunut siihen. aloin suunnata vihaani muiden suuntaan. en mitenkään aktiivisesti vaan lähinnä itsekseni vihasin koko maailmaan. erilaiset ihmiset saivat eniten vihaani päälleen, kaippa siksi että se oli helppoa.
sitten tuossakin vihassa tuli stoppi, en jaksanut enää. nykyään en vihaa oikein mitään enkä ketään, ainoastaan esim. erityisen törkeät rikolliset joista luen lehdistä ym saavat enää aikaan raivostumisen. olen aika turta tunnepuolella.
nyt kun ajattelen sitä vihavaihettani niin monia niitä ryhmiä en edes oikeasti vihannut esim. homot ovat itselleni aivan evvk. en osaa sanoa miksi he valikoituivat kohteiksi, paitsi että olin heikko ja säälittävä?
useinhan esim. rasistit ovat nuoria miehiä jotka ovat jotenkin huonossa asemassa yhetiskunnassa ja purkavat turhautumistaan vihaamisella jne.
viha on tunteista vaarallisin. se ei synnytä mitään hyvää, se vaan tuhoaa. jos et onnistu jonkun toisen elämää sillä pilaamaan niin omasi varmasti. saattaa hetkellisesti tuntua että viha on hyvä asia, se saa toimimaan ja tekee vahvaksi, mutta se on hyvin väliaikaista. vihalla toimiva ihminen jää sisältä hyvin, hyvin ontoksi. niin on käynyt mulle. joten suosittelen että hakeudut hoitoon.
uskon, että sulla on paha olla ja tuo on keino tuoda sitä esiin. terapia voisi auttaa. saisit puhuttua niistä jutuista ja mietittyä ihan kunnolla sitä vihaasi.