Hei,
Olen 5. rv ja olen jo muutaman viikon ajan kokenut todella pahaa aggressiivisuuttaa erityisesti miestäni kohtaan. Minusta tuntuu kokoajan, että vihaan häntä enkä haluaisi jatkaa suhdetta hänen kanssaan ja, että hän tekee kaiken väärin! Olen aivan sekaisin, mitään varsinaista syytäö ei ole (tarkoitans iis, että hän ei ole tehnyt mitään mistä nämä tuntemukset voisivat suoranaisesti johtua). Kaikki vaan mitä hän tekee on mielestäni väärin! En halua, että hän koskee minuun tai on lähellä tms. mutta jos hän lähtee jonnekin pois, on sekin väärin!
Olen myös ollut hyvin aggressiivinen häntä kohtaan. Olen heilunut veitsen kanssa ja pahoinpidellyt ihan fyysisesti häntä. Tuntuu kamalalta, koska en ole millään tavalla väkivaltainen, päinvastoin, olen todella väkivaltaa vastaan- en hyväksy sitä ikinä enkä missään muodossa. Nyt tuntuu hirveältä, kun itse käyttäydyn aivan törkeällä tavalla. Pelkään, että tapan hänet vielä! Ihan oikeesti, minun tekeisi mieli, vihan tunteet ovat niin voimakkaat ja sitten kun siihen vihaan vielä sekoittuu jotenki pettymys, katkeruus ja tietenkin myös jollain tavalla pelko tulevaisuudesta.
Onko kukaan muu kokenut mitään tälläistä? Voiko tämä johtua raskaudesta vai olenko todella sekoamassa? Tarvitsen apua ja arvostaisin kovasti, jos jakaisitte mielipiteitänne, kokemuksianne ja jakaisitte viisautenne! Kiitos!
Olen 5. rv ja olen jo muutaman viikon ajan kokenut todella pahaa aggressiivisuuttaa erityisesti miestäni kohtaan. Minusta tuntuu kokoajan, että vihaan häntä enkä haluaisi jatkaa suhdetta hänen kanssaan ja, että hän tekee kaiken väärin! Olen aivan sekaisin, mitään varsinaista syytäö ei ole (tarkoitans iis, että hän ei ole tehnyt mitään mistä nämä tuntemukset voisivat suoranaisesti johtua). Kaikki vaan mitä hän tekee on mielestäni väärin! En halua, että hän koskee minuun tai on lähellä tms. mutta jos hän lähtee jonnekin pois, on sekin väärin!
Olen myös ollut hyvin aggressiivinen häntä kohtaan. Olen heilunut veitsen kanssa ja pahoinpidellyt ihan fyysisesti häntä. Tuntuu kamalalta, koska en ole millään tavalla väkivaltainen, päinvastoin, olen todella väkivaltaa vastaan- en hyväksy sitä ikinä enkä missään muodossa. Nyt tuntuu hirveältä, kun itse käyttäydyn aivan törkeällä tavalla. Pelkään, että tapan hänet vielä! Ihan oikeesti, minun tekeisi mieli, vihan tunteet ovat niin voimakkaat ja sitten kun siihen vihaan vielä sekoittuu jotenki pettymys, katkeruus ja tietenkin myös jollain tavalla pelko tulevaisuudesta.
Onko kukaan muu kokenut mitään tälläistä? Voiko tämä johtua raskaudesta vai olenko todella sekoamassa? Tarvitsen apua ja arvostaisin kovasti, jos jakaisitte mielipiteitänne, kokemuksianne ja jakaisitte viisautenne! Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa, voin osittain samastua tuohon tilanteeseen. Ensimmäinen kuukausi plussan jälkeen oli suht ok, olin ehkä ihan pikkasen kärttyisempi. Mutta sen jälkeen mulle tuli myös noita vihan tunteita poikaystävää kohtaan. Joka ikinen asia ärsytti, teot, ulkonäkö, haju... En myöskään voinut sietää sen kosketusta, ja siis läheisyys jäi totaalisesti. Ja mäki pelkäsin että olin mennyt jotenkin hulluksi koska ennen raskautta rakastin poikaystävääni yli kaiken ja halusin vaan jatkuvasti olla lähellä. Mä jopa inhosin tätä lasta sen takia kun ällötti että se oli puoliksi hänen :(
Väkivaltainen en kuitenkaan koskaan ollut, vaan lähinnä halusin vaan etäisyyttä ja yritin olla mahdollisimman paljon omissa oloissani.
Nyt olen viikolla 24, ja viha on tiessään. Toki vielä ärsyttää todella herkästi mutta en enää halua erota. Läheisyyttä en voi vieläkään oikein sietää, seksiä ollaan harrastettu vain kerran helmikuun jälkeen, ja halailu kestän vain hetken. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa helpottaa... Täytyy kyllä sanoa että mulla on maailman ihanin poikaystävä, en olis kyllä ihmetellyt yhtään jos olisi lähtenyt lätkimään. Toisaalta keskustelu on kaiken a ja o. Keskustele miehesi kanssa ja käy ihmeessä keskustelemassa myös jonkun ammattilaisen kanssa asiasta!
En olisi kyllä itse uskonut että raskaus voi muuttaa ihmisen näin totaalisesti...
Se on jo aika paha merkki jos lyöt miestäsi ja käyt häneen käsiksi. Ymmärrät sen itsekkin, että se on väärin! Ota yhteys neuvolaan ja sano, että tarvitset kiireellisesti keskustelu apua. Tee se itsesi, miehesi ja vauvasi vuoksi ennenkuin mitään pahempaa pääsee tapahtumaan.