Kummiehdokas ei miellytä

Kirjoittelin tätä aihetta sivuten jo tuonne toisellekin palstalle, kun on vähän hankala tilanne...

Eli meille on tulossa perheenlisäystä ja kummiasioita ollaan jo vähän mietitty. Jotenkin ajatellaan, että ensimmäiselle lapselle kummeiksi tottakai lähisukulaiset, eli minun veli ja tämän vaimo sekä miehen sisko ja veli. Olen kuitenkin muuttanut mieltäni asian suhteen lähiaikoina.

Tulin ennen tosi hyvin toimeen miehen sisaren kanssa. Hän kuitenkin muuttui tavattuaan poikaystävänsä. Nykyään hän kehuu ainoastaan poikaystäväänsä ja tämän perhettä, meitä hän ei tunnu arvostavan yhtään. Hän myös tuputtaa mielipiteitään ja arvojaan hyvin voimakkaasti, osa niistä ihan hyviä ja osa ihan älyttömiä. Sellaisia arvoja, joita en omille lapsilleni halua opettaa. Mietin siis, että kuinka sopimatonta olisi jättää pyytämättä miehen siskoa kummiksi? Koska luultavasti hän suostuisi, jos pyydettäisiin... Miehen veljen taas haluaisin kummiksi, koska hänellä on hyvin samanlainen arvomaailma kuin meillä eikä hän arvostele muita ihmisiä. Sama veljeni perheen kohdalla: heillä ei ole tarvetta päteä ja mollata muita ihmisiä ja heillä on arvomaailmakin samantapainen kuin meillä.

Harmittaa todella paljon, että miehen sisar on täysin poikaystävänsä lumoissa ja muuttunut täysin. Ennen arvostin häntä, enää en oikein voi... Ennen ajattelin, että hänestä tulee loistava kummi, mutta nyt näen vain mielessäni, kuinka hän opettaa lapselleni, että rikkaat ihmiset on parempia jne. Sitä en halua.

Mies osittain huomaa sisarensa käytöksen, mutta minulle tämä on suurempi ongelma ilmeisesti. Myös miehen veli tuntuu huomaavan, mikä on tilanne, kun on pariin kertaan siihen malliin huomauttanut asioista. Miten ihmeessä tässä pitäisi toimia??? Jättää pyytämättä sisarta kummiksi vai pyytää kummiksi ja katsoa, miten käyttäytyy... Alkaa tympiä olla kiltti ihmiselle, joka ei arvosta meitä. Mutta kun en vaan ole sellainen ihminen joka sanoo asiat päin naamaa. Enkä voisikaan, kun anoppi on aina lähistöllä ja miehen sisar turvallisesti hänen helmoistaan kommenttejaan latelee... Pelkään vaan, että jonain päivänä vielä räjähdän ja annan tulla tekstiä oikein urakalla. Ja pelkään, että se tapahtuu lapseni läsnäollessa enkä kuitenkaan haluaisi hänen kärsivän siitä, ettei äiti ja kummitäti tule toimeen keskenään.

Hankalaa on...