Kirjoittelin tätä aihetta sivuten jo tuonne toisellekin palstalle, kun on vähän hankala tilanne...
Eli meille on tulossa perheenlisäystä ja kummiasioita ollaan jo vähän mietitty. Jotenkin ajatellaan, että ensimmäiselle lapselle kummeiksi tottakai lähisukulaiset, eli minun veli ja tämän vaimo sekä miehen sisko ja veli. Olen kuitenkin muuttanut mieltäni asian suhteen lähiaikoina.
Tulin ennen tosi hyvin toimeen miehen sisaren kanssa. Hän kuitenkin muuttui tavattuaan poikaystävänsä. Nykyään hän kehuu ainoastaan poikaystäväänsä ja tämän perhettä, meitä hän ei tunnu arvostavan yhtään. Hän myös tuputtaa mielipiteitään ja arvojaan hyvin voimakkaasti, osa niistä ihan hyviä ja osa ihan älyttömiä. Sellaisia arvoja, joita en omille lapsilleni halua opettaa. Mietin siis, että kuinka sopimatonta olisi jättää pyytämättä miehen siskoa kummiksi? Koska luultavasti hän suostuisi, jos pyydettäisiin... Miehen veljen taas haluaisin kummiksi, koska hänellä on hyvin samanlainen arvomaailma kuin meillä eikä hän arvostele muita ihmisiä. Sama veljeni perheen kohdalla: heillä ei ole tarvetta päteä ja mollata muita ihmisiä ja heillä on arvomaailmakin samantapainen kuin meillä.
Harmittaa todella paljon, että miehen sisar on täysin poikaystävänsä lumoissa ja muuttunut täysin. Ennen arvostin häntä, enää en oikein voi... Ennen ajattelin, että hänestä tulee loistava kummi, mutta nyt näen vain mielessäni, kuinka hän opettaa lapselleni, että rikkaat ihmiset on parempia jne. Sitä en halua.
Mies osittain huomaa sisarensa käytöksen, mutta minulle tämä on suurempi ongelma ilmeisesti. Myös miehen veli tuntuu huomaavan, mikä on tilanne, kun on pariin kertaan siihen malliin huomauttanut asioista. Miten ihmeessä tässä pitäisi toimia??? Jättää pyytämättä sisarta kummiksi vai pyytää kummiksi ja katsoa, miten käyttäytyy... Alkaa tympiä olla kiltti ihmiselle, joka ei arvosta meitä. Mutta kun en vaan ole sellainen ihminen joka sanoo asiat päin naamaa. Enkä voisikaan, kun anoppi on aina lähistöllä ja miehen sisar turvallisesti hänen helmoistaan kommenttejaan latelee... Pelkään vaan, että jonain päivänä vielä räjähdän ja annan tulla tekstiä oikein urakalla. Ja pelkään, että se tapahtuu lapseni läsnäollessa enkä kuitenkaan haluaisi hänen kärsivän siitä, ettei äiti ja kummitäti tule toimeen keskenään.
Hankalaa on...
Eli meille on tulossa perheenlisäystä ja kummiasioita ollaan jo vähän mietitty. Jotenkin ajatellaan, että ensimmäiselle lapselle kummeiksi tottakai lähisukulaiset, eli minun veli ja tämän vaimo sekä miehen sisko ja veli. Olen kuitenkin muuttanut mieltäni asian suhteen lähiaikoina.
Tulin ennen tosi hyvin toimeen miehen sisaren kanssa. Hän kuitenkin muuttui tavattuaan poikaystävänsä. Nykyään hän kehuu ainoastaan poikaystäväänsä ja tämän perhettä, meitä hän ei tunnu arvostavan yhtään. Hän myös tuputtaa mielipiteitään ja arvojaan hyvin voimakkaasti, osa niistä ihan hyviä ja osa ihan älyttömiä. Sellaisia arvoja, joita en omille lapsilleni halua opettaa. Mietin siis, että kuinka sopimatonta olisi jättää pyytämättä miehen siskoa kummiksi? Koska luultavasti hän suostuisi, jos pyydettäisiin... Miehen veljen taas haluaisin kummiksi, koska hänellä on hyvin samanlainen arvomaailma kuin meillä eikä hän arvostele muita ihmisiä. Sama veljeni perheen kohdalla: heillä ei ole tarvetta päteä ja mollata muita ihmisiä ja heillä on arvomaailmakin samantapainen kuin meillä.
Harmittaa todella paljon, että miehen sisar on täysin poikaystävänsä lumoissa ja muuttunut täysin. Ennen arvostin häntä, enää en oikein voi... Ennen ajattelin, että hänestä tulee loistava kummi, mutta nyt näen vain mielessäni, kuinka hän opettaa lapselleni, että rikkaat ihmiset on parempia jne. Sitä en halua.
Mies osittain huomaa sisarensa käytöksen, mutta minulle tämä on suurempi ongelma ilmeisesti. Myös miehen veli tuntuu huomaavan, mikä on tilanne, kun on pariin kertaan siihen malliin huomauttanut asioista. Miten ihmeessä tässä pitäisi toimia??? Jättää pyytämättä sisarta kummiksi vai pyytää kummiksi ja katsoa, miten käyttäytyy... Alkaa tympiä olla kiltti ihmiselle, joka ei arvosta meitä. Mutta kun en vaan ole sellainen ihminen joka sanoo asiat päin naamaa. Enkä voisikaan, kun anoppi on aina lähistöllä ja miehen sisar turvallisesti hänen helmoistaan kommenttejaan latelee... Pelkään vaan, että jonain päivänä vielä räjähdän ja annan tulla tekstiä oikein urakalla. Ja pelkään, että se tapahtuu lapseni läsnäollessa enkä kuitenkaan haluaisi hänen kärsivän siitä, ettei äiti ja kummitäti tule toimeen keskenään.
Hankalaa on...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pyytäkää kummiksi sekä sinun veljesi että miehesi veli. Silloin on tasapuolisesti kummaltakin puolelta yksi kummi. Simppeliä.
Pyydätte tietysti kummeiksi niitä ihmisiä joita itse haluatte, ette niitä jotka sitä odottavat. Kun sinulla on nyt noin kielteinen kuva miehen siskosta, ei missään tapauksessa kannata häntä kummiksi pyytää. Jos jos valmiiksi ärsyttää, niin vielä enemmän sinua ärsyttää jos hän on lapsesi kummi ja olette enemmän sidoksissa häneen kummiuden kautta. Luultavasti riitaa tulee ennemmin tai myöhemmin.
Eli samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Pyytäkää siis molempien veljet kummeiksi. Tuskin miehellesikään tämä on ongelma, ja voithan sanoa että miehelle että hänen sisko on nyt viime aikoina esittänyt sellaisia mielipiteitä että kummiksi et häntä halua, vaikka tekemisissä voit muuten hänen kanssaan olla. Ja jos sisko myöhemmin tuosta rauhoittuu, voittehan pyytää hänet seuraavan mahdollisen lapsenne kummiksi.
Mietin vain, että kuinkakohan pahasti miehen sisko suuttuu, jos ei häntä pyydetä kummiksi. Ja miehen äiti...Ja varsinkin, jos veljeä pyydetään. En tiedä, tajuaako sisko itsekään, miten ilkeästi hän käyttäytyy. Vai luuleeko sitten, että minä otan hymyillen vastaan kaiken, mitä suustaan päästää...? Täytyy varmaan ottaa asia puheeksi miehen kanssa jossain vaiheessa. Kauheaa sanoa näin, mutta toivon vaan koko ajan, että miehen sisarelle ja tämän poikaystävälle tulisi ero, koska tuolloin sisko ehkä rauhoittuisi. Tämä kun on hänen ensimmäinen vakava suhteensa, niin huomaa, että oikeasti rakkaus voi olla tosi sokea..
Älkää missään nimessä pyytäkö sellaista henkilöä kummiksi, jonka sopivuus mietityttää jo tässä vaiheessa. Itse olen sen virheen tehnyt ja katunut jälkeenpäin monia kertoja.