Toimintasuunnitelma: kieltäydyin ajattelemasta häntä. Näpäytin itseäni jokaisesta harha-ajatuksesta. Ei ajatustakaan hänelle.
Toteutus: näen hänestä joka yö unta ja unessa suudellaan aivan kuten joskus taannoin todellisuudessa. Hereilläkin havahdun miettimästä sitä kaikkea, mikä jäi ilmoille. Enkä varmasti ikinä saa selville mistä siinä oli kyse.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon kun eihän tässä ole mitään järkeä?! Mä en halua haaveilla siitä miehestä enää Yhtään, mutta se perhana ei katoa mun ajatuksista.
Toteutus: näen hänestä joka yö unta ja unessa suudellaan aivan kuten joskus taannoin todellisuudessa. Hereilläkin havahdun miettimästä sitä kaikkea, mikä jäi ilmoille. Enkä varmasti ikinä saa selville mistä siinä oli kyse.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon kun eihän tässä ole mitään järkeä?! Mä en halua haaveilla siitä miehestä enää Yhtään, mutta se perhana ei katoa mun ajatuksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan samanlainen tunne mullakin. Oon yrittänyt unohtaa hänet mielestäni ja ajatella kaikkea muuta. Tuntuu että mikään ei auta...ei edes se auta ettei olla nähty kohta puoleen vuoteen.
En tiedä että miksi hän kolahti syvälle sisimpääni niin kovaa. Ajattelen häntä päivittäin vaikka kuinka yritän viedä ajatukset muualle. Olen jopa käynyt treffeillä ja yrittänyt etsiä uutta ihmistä, mutta siitä huolimatta ajattelen yhä häntä.
Tää on aivan älytön tunne! Miksi ihmeessä en pääse tuosta tunteesta eroon?
En tiedä että mitä tässä voisi tehdä?! Mitenkä noin. 2kk:n seurustelu voi tehdä noin syvän ja kestävän tunteen? En ole kokenut tällaista vaikka olen aikaisemmin seurustellut useita vuosia ja erotessa ei ole tullut vastaavaa oloa!
Ja mun tapauksessa hän on nainen...
Sentään oot seurustellu hänen kanssaan, mun tapauksessa "meitä" ei ole siinä mielessä koskaan ollutkaan, eikä voi tullakaan. Eli kun tilanne on kaikin puolin mahdoton, pitäisi nyt oikeasti osata irrottaa niistä hetkistä. Olis vaan pitänyt heti alussa laittaa jämäkkä stoppi koko hommalle ennen kuin mitään oli ehtinyt tapahtua.
Se on todella vaikeaa kun pääsi roihahtaan oikein kunnolla ja nyt keittää yli.
Samanlaisissa tunnelmissa täälläkin.
Onneks on tämä palsta, niin saa johonkin ajatuksia tyhjennettyä. Tosin, ei tässäkään ole mitään järkeä. Ihan sama vaikka kirjoitan mitä tuntomerkkejä tai viittaan tapahtuneisiin asioihin, se kaikki on tapahtunut monelle muullekin.
Sitäpaitsi, mähän haluan unohtaa.
No niin tytöt ja pojat. Ottakaa opiksi tästä. Ei kannata ryhtyä mihinkään lähempään kontaktiin sellaisen kanssa, jota ei tunne hyvin siitä jää vaan toispuolinen ikävä eikä pysty unohtamaan.
Mikähän teillä sitten oli, että suhde loppui, se toinen jätti vai?
Ei meillä ollut suhdetta, muuta kuin pari erittäin mukavaa iltaa toistemme seurassa. Ja siihen se jäi, kuten kuuluukin. Itseasiassa mulla ei ole hajuakaan mitä hän tästä miettii, vai miettiikö edes. Omaa tyhmyyttäni tähän tilanteeseen joutunut.
Ja todellakin, älkää tehkö niin kuin mä tein, vaan tehkää niin kuin mä sanon :)