Avomieheni on masentunut

Tätä on ollut jo pitkän aikaa, tosin vaihtelevasti, välillä on oikein hyviä aikoja ja meillä on oikein ihanaa, ollaan yhdessä perheenä (meillä 2 lasta). Sitten on taas näitä hemmetin masennusjaksoja, jolloin kaikki heittää härän pyllyä, mies vaan makaa päivät pitkät kun pääsee töistä kotiin. Kaikki kotona kaatuu minun niskaani, ja usein vielä niin että olen jo oman työpäiväni tehnyt, tai olen juuri menossa töihin. Työpäiväni siis jatkuu kotonakin. Mies vaatii omaa aikaa, vapaata. Hitto, hän on saanut joka kerta mennä ihan niin kuin tykkää, mutta eikun lisää tarttis saada! IKINÄ en ole häntä kieltänyt lähtemästä, olen jopa sovitellut omia menoja (ja töitäni) sen mukaan! Olen yrittänyt että hänen olisi hyvä olla.

Osana ongelmaa ovat minun työaikani. Koska olen kaupassa töissä, minun työaikani voivat olla ihan mitä tahansa klo 6 ja 22 välillä, minä päivänä tahansa. Mieheni taas on itse on töissä ma-pe niin, että pääsee viim. klo 15 kotiin, jolloin hoitomaksujen takia (tulee vähemmän hoitopäiviä), hän on lastemme kanssa kun olen iltavuorossa, tai hakee heidät hoidosta, ja minä pääsen muutama tunti sen jälkeen (näitä vaihtelevasti 1-3 kertaa viikossa). Muuten minä vien ja haen omien työvuorojeni mukaan lapsia hoidosta ja olen heidän kanssaan kun isäntä haluaa omaa aikaansa, kotona ei ikinä tee yhtään mitään, välillä kun tulen töistä, saattaa isä olla sängyssä ja lapset keskenään katselemassa piirrettyjä, ruokaa sentään on tajunnut antaa... Itse saan omaa aikaa ehkä kerran kuussa, pitkän sumplimisen ja kikkailun jälkeen (tyyliin kampaamoreissu). Tämä työ nyt vaan sattuu olemaan sitä, että ilta- ja viikonloppulisillä tienaa. Nyt mieheni on siis alkanut vaatimaan, että pyytäisin pomoani laittamaan vain ns. virka-aikoja työvuoroikseni, koska hän on niin masentunut, ettei jaksa lastenkaan kanssa olla. Eli tilini pienenisi huomattavasti, ei tässä muutenkaan kroisoksia olla! Eikä se töissäni kyllä tasapuolisuuden takia onnistuisikaan. Samaan aikaan kun olen häntä kehottanut menemään lääkäriin, niin ei, ei voi mennä, koska lääkäri määrää lääkkeitä ja niistä tulee ihan kaheliksi ja antaa vielä sairaslomaa päälle, jonka ajan olisi sitten kela maksamassa päivärahaa, ei ole siis varaa jäädä sairaslomalle. Just, mutta kuitenkin olisi varaa luopua mun ilta- ja viikonloppuvuoroista tilissäni? Ja lapset sitten hoitoon joka arkipäivälle, jolloin hoitomaksutkin suurenisi ja siihenkin menisi enemmän rahaa!

En tiedä mikä aiheuttaa tuon masennuksen hänelle, hän tiedostaa sen itsekin, muttei tee asialle mitään, vaikka kuinka olen yrittänyt saada häntä lääkäriin. Tuntuu, että työpaikkansa(palkka) masentaa häntä eniten, ja toisaalta hän asettaa itselleen riman niin korkealle ja sellaisia tavoitteita/vaateita, (että hän olisi onnellinen), ettei hän pysty niitä toteuttamaan. Ja kun hän vähän niinkuin "epäonnistuu" tai tajuaa, ettei yllä niihin, niin sitten ollaankin taas itseluottamuksen pohjalukemissa ja masennuksissa. Hän vaatii elämältä liikaa, hän ei osaa olla onnellinen tästä mitä meillä nyt on, minä ainakin olen! Tai olisin, ilman näitä helkkarin masiskausia! Lääkäriajankin olen hänelle tilannut, mutta hän peruutti sen. Enempään en enää pysty.

Mua niin riepoo, en vain yksinkertaisesti enää jaksa silitellä päätä ja voivotella, en jaksa patistaa lääkäriin, en oikeesti jaksa enää sitä, että hän kitisee huonosta olostaan, mutta ei tee sille mitään! Ero tässä on jo mielessä, 8 vuoden jälkeen. Ja koko hemmetin 8 vuotta on ollut tätä vuoristorataa. Raja se on minunkin jaksamisella, ja se on nyt askeleen päässä. Anteeksi itsekäs pahan oloni purkaminen tänne, toinen on sentään oikeasti sairas. Mutta rakkaudestani en enää voi olla varma. :(