URPO LEPPÄNEN MUISTOISSANI

# Kirjoittanut Jussi Lähde (15. maaliskuu 2010, 11:30)

Yksi Suomen poliittisen elämän värikkäimpiä hahmoja entinen ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Urpo Leppänen on kuollut. Urpo oli suomalaisen politiikan "Wrestler" - nimityksen ymmärtävät vain he, jotka ovat nähneet Mikey Rourken tähdittämän kauniin ja aavistuksen surumielisen kansankuvauksen.

pääruoka:

Taisin tehdä yhden viimeisistä ellei viimeisen laajemman haastattelun Urposta. Tuo haastattelu ilmestyi Aamulehden sunnuntain Asiat-liitteessä. Kohtaaminen Urpo Leppäsen kanssa ei ollut ensimmäinen, mutta se oli hyvin vaikuttava. Tuon keskustelun jälkeen sain häneltä silloin tällöin sähköpostia, tuli tavaksi soittaa Urpolle kun ajelin pidempiä matkoja. Lyhyeltä tietaipaleelta Urpolle ei kannattanut soittaa.

Urpo Leppänen eli hyvin inhimillisen elämän. On inhimillistä etsiä itsensä ja kanssaihmistensä rajoja, on inhimillistä onnistua ja epäonnistua. Leppänen nousu SMP:n työvoimaministeriksi, joka lupasi poistaa työttömyyden kuudessa kuukaudessa. Hän ja viimeinen puolisonsa Ana kiersivät esiintymässä pölyisissä kaljakuppiloissa ja kauppakatujen avajaisissa. Ministeriaitiosta pudottuaan Leppänen oppi tuntemaan köyhyyden ja äärimmäisen niukkuuden.

Tavatessamme keväällä 2009 Urpo Leppänen oli kivulias, vaivainen ja täynnä ideoita. Hän jakeli haastattelussa varoituksen sanoja perussuomalaisille, puhui omasta kokemuksestaan. En ole milloinkaan elämässäni tavannut toista poliitikkoa, joka olisi yhtä selkeästi ja kirkkaasti analysoinut itse tekemiään virheitä. Urpolla oli kummisedän rakkaus persuja kohtaan, hän oli muun muassa keksinyt puolueelle nimen.

Leppänen oli elämän uskalikko. Leppänen oli perussuomalainen, jota kukaan ei rohjennut kutsua rasistiksi. Hän oli näkijä jonka kritiikki ministeriöiden ja verottajan byrokratiaa kohtaan sivuutettiin siksi, että hän ei ollut taitava hoitamaan omia raha-asioitaan. Hän oli tarinankertoja vailla vertaa, mutta liian harva oli paikalla dokumentoidakseen hänen ajatuksiaan.

jälkiruoka:

Minulle Urpo Leppänen oli kansanvallan hanslankari. Hän oli ihminen, joka uskoi siihen että politiikassa saa toimia myös elämänmakuisia ihmisiä. Viimeisen vuoden ajan elättelin ajatusta Urpo Leppäsestä kertovan dokumenttielokuvan tekemisestä. En ehtinyt, nyt koen tehneeni aivan vääriä asioita. Olisittepa nähneet vanhan konkarin silmiin syttyvän tähtitaivaan kun hän pääsi puhumaan politiikkaa