Lähden kohta ostoksille

Aika nopeasti kyllästyt. :D Olisin kyllä niin onnellinen jos voisin tuon kaiken uusiksi laittaa, tai edes sen vaatekaapin. Tuli raskausaikana niin paljon lisäkilojakin ja joutunut ostamaan halpoja vaatteita (tosin onhan tässä koko ajan laihduttu joten jäänyt liian isoiksikin koko ajan jotakin). Olisi niin ihanaa ostaa vaan kunnon vaatevarastot tähänkin kokoon ja kunnon vaatteita! Mutta jos ei ole varaa niin ei ole varaa. Mutta olen onnellinen kun edes jollain on! :) Ja eiköhän meilläkin jonain päivänä ole. :D

No huhhuh, ootko todella pitänyt vaatekaapin sisällön samana jopa vuoden?? Sehän kannattaa vaihtaa kuukauden välein, muoti muuttuu koko ajan. Samoin huonekalut ja verhot, tyylikkäämpiä tulee joka kk. Kannattaa kyllä varmaan tapetoida ja maalailla useammin, pysyypä ainaki trendeissä mukana. Ja eihän varakkaat kaupassa käy, ravintolat on sitä varten.

No koti ei ole mikään trendijuttu. Meillä on kyllä kalliit huonekalut, mutta ne onkin tarkoitettu kestämään loppuelämän. Eikä kukaan jaksa jatkuvassa remontissa elää, tapetitkin voi valita niin, että niitä jaksaa kymmenisen vuotta ainakin katsoa. Ja ajattele nyt vähän ekologisestikin, jos kaikki eläisivät noin, ei sinunkaan lapsilesi jäsii paljon jäljelle:)

Meillä vaihdetaan tapetit joka toinen puolivuosi. Olemme suuruuden hulluja, ja ostamme aina mitä hauamme, emme sitä mitä tarvimme. Tutuille annamme ylimääräiset huonekalut ym tavarat.
Eilen ostin 7 mattoa ei menny kun 9000 e, semmoset noh.. vähän jaksaa katella. ensi viikolla ostan kyllä uudet.

Koiralle meillä on koiranhuoneisto hissillä. Siellä on kokolattiamatto ja poreamme. Margetta tykkkää olla porkylvyssä, sillä on sitten varaturkki. Margareetta on meidän iso puudeli. Sillä on kultahammas ja korvakoru.

Voittanu joka kilpailun.

Hauskoja ja piristäviä provoja :DDDD

Järkyttäviä edes provo juttuina.

Vainko näin on unelmanne, jotakin on pahasti vialla.
Kyllähän näitä vaihtoviikkoja kuulee ja näkeekin, mutta asialla on toinenkin puoli, miksi et viihdy laittamassasi kodissa, vaatteissa.
Ja aika monella ei olisi varaa tähän, tehdään vippejä joka suuntaan ja tästähän sitten onkin seuraus rahapula. Siitä haukutaan puoliso, vieläpä ehkä sukukin ja taitaapa olla monen eronkin syynä, kun toinen ei tuo rahaa niin paljon että tätä rulettia saisi ainaisesti pyörittää.
Sairastahan elämä silloin on jos koko ajan pitää muuttaa kodin sisustusta ja kaikkea muuta.
Kerran kuulin myös psykologisen näkökannan jatkuvasta siivoamisesta, että ihmisellä on silloin joku psyykkinen trauma, jota pyyhkii mielestään. Ihan toisenlainen apu olisi tarpeen, sillä se todellakaan häviä tiuskimisella ja jatkuvalla siivoamisella.

Heh.. ammattina psykologi on aika hassu... sen tehtävänä on kyseenalaistaa kaikki toisten ihmisten toimet!

Jos sytö kaalia joka päivä, se on paha, jos et syö sekin on paha!

Mut helppoa se on, senkun istuu ja keksii ohjailevia kysymyksiä, joista saa mieleisensä vastauksen.

Kerran yksi opettaja sanoi, että psykologi on siitä eriskummallinen "auttaja" että hän kaivaa potilaan omasta suusta sen kysymyksen ja omasta suusta vastauksen. Potilas ohjataan vastaamaan omaan kysymykseen, joka näinollen tekee itse itselleen diagnoosin.

Tässkö on maailman tulevaisuus? Kaikki muuttuu kertäkäyttöiseksi, tavarat ja ihmissuhteet. Kun entinen kyllästyttää niin otetaan uusi ja tuoreempi tilalle. Niin tavarat kuin ihmisetkin. Kun arki puolison kanssa tökkii ja tuntuu tylsältä niin eikun vaan uutta suhdetta ja rakastumisen huumaa. Elämä hymyilee ja tuntuu taas tosi ihanalta hetken aikaa. Taas sama alusta ja taas ja taas....

Mitä jää japsille muistoksi? Ei ole vanhoja, tuttuja esineitä lapsuudesta. Esineitä joilla ei välttämättä ole rahallista arvoa vaan tunnearvoa ei voi millään valuutalla mitata. Valokuvatkin ovat tänä päivänä koneella ja jos huonosti käy niin kone tilttaa niin pahasti että kuvat on mennyttä. Isovanhemmat ei voi selailla lastenlasten kanssa valokuva-albumeja ja kertoa tarinoita lapsuudestaan. Minä toivon että itse osaisin kasvattaa lapseni niin että he arvostaisivat sitä "vanhaa" ja yhteistä menneisyyttä joka sitoo sukupolvet toisiinsa.

Provojahan nämä kirjoitukset ovat mutta eiköhän näissä kuitenkin jonkinlainen "totuus" ole. Ja se totuus ja tulevaisuus pelottaa minua. Muuttuuko ihmiset todella kylmiksi ja tunteettomiksi aikojen kuluessa. Raha, tavara ja ikuinen nuoruus on se mistä haaveillaan ja minkä eteen tehdä kaikkensa jotta ne saavutettaisiin.

Hei, ei kaikki ole provoja, vaan tapahtumia oikeesti.

Kertakäyttö-elämä... siinä hyvä uusi sana nykyisille perheille. Sitä se on, hyvin keksitty!

Mikään ei ole kestävää, ei suhteet, ei rakkaus, ei miehet ei naiset...yksi kun jättää otetaan toinen, jne.
Ei ihminen ole enää mollamaijankaan arvoinen. Mollat pääsee vintille säilöön, mutta ihmiset senkun etsii ja etsii onnea. ONNEA EI OLE OELMASSKAAN.

On vain tunne, jota pidetään pystyssä vaikkei sitä ole.

Rakkauttakaan ei ole, on vain tunnetasoja.