...oletko valmis? Tässä kenties hieman apua:
Suomen Kuvalehdessä on haastateltu eri puolueiden EU-parlamentaarikkoja ja muita asiantuntijoita ja kyselty heidän näkemyksiään EU-parlamentista ja siitä, mitä hyvältä ”mepiltä” vaaditaan. Tässä muutamia poimintoja pitkästä, kolmiosaisesta artikkelista (ei noudata artikkelin esittämisjärjestystä:
Paavo Lipponen sanoo, että suomalaiset antavat muille EU-maille tasoitusta sillä, että meidän vaalijärjestelmämme ei takaa mepeiksi parhaiden sopivien asiantuntijoiden valikoitumista parlamenttiin siten kuin useimmissa muissa EU-maissa, joissa on käytössä listavaalit (puolue asettavat ehdokkaansa yhteislistalleen haluamaansa järjestykseen, josta kärkiehdokkaat tulevat valituiksi).
Listavaalijärjestelmä korostaa asiantuntemusta ja luo ennustettavuutta. Tämän johdosta valiokuntien puheenjohtajuuksista ja muista avaintehtävistä neuvotellaan jo etukäteen ennen eurovaaleja. Suomalaiset ehdokkaat eivät ole tässä mukana.
Toimittaja Jarkko Vesikansan omia näkemyksiä:
Suomalaisten mahdollisuudet kamppailla parlamentin keskeisistä tehtävistä eivät ole muutenkaan kovin hyvät. Yhtenä syynä on se, että suomalaiset eivät tee parlamentissa yhtä pitkää uraa kuin monien muiden maiden poliitikot.
Puolueryhmät ovat Euroopan parlamentissa kotimaista eduskuntaa merkittävämpiä. Tämä johtuu siitä, ettei parlamentti jakaudu hallituspuolueisiin ja oppositioon. Europuolueiden merkityksen takia valtaa haluava edustaja ei voi keskittyä vain kotimaansa etujen edistämiseen. Tällöin häntä aletaan katsella omassa puolueryhmässä kieroon. Vaikuttaminen edellyttää irtautumista liian ahtaista kansallisista intresseistä, koska parlamentti on nimenomaan eurooppalainen vallankäyttöareena.
Perinteisesti parlamentin toiminta on pohjautunut keskustaoikeistolaisen EPP:n ja sosialidemokraattien yhteistyöhön. Liberaalit ja vihreät ovat viime aikoina saaneet enemmän pelitilaa suurryhmien välissä. Keskustaoikeiston ennustetaan jälleen voittavan ja toiseksi suurimmaksi nousevat jälleen sosialistit, suomalaisittain sosialidemokraatit.
Konservatiiveissä ja sosialisteissa "meppien" erikoistuminen on vielä tärkeämpää kuin muissa ryhmissä. Melko laajalle levinneen käsityksen mukaan ainakin yhden suomalaismepin olisi seuraavalla vaalikaudella hyvä erikoistua liikennepolitiikkaan. Viime aikoina on EU:ssa väännetty tiukasti kättä raskaan liikenteen tiemaksuista, joita varsinkaan suomalainen vientiteollisuus ei katso hyvällä..
Näkemyksiä ”mepille” asetettavista vaatimuksista:
Esko Antola (EU-asiantuntija) pitää tärkeimpänä kokemusta, osaamista ja tunnettuutta. ”Jos joku tunnetaan vain kotimaassa, häneltä kestää kauan ennen kuin hän saavuttaa 750 ihmisen keskuudessa jonkinnäköisen aseman. Sitten voi puhua norsujen hautausmaasta, jos joku vain on siellä, eikä tee mitään.”
Kielitaidon merkityksestä Antola sanoo näin: ”On vähän turhaa, kun ehdokkaat sanovat osaavansa pikkuisen ranskaa ja vähän italiaa ja muutaman sanan portugalia. Sillä ei ole mitään merkitystä. Yhteinen kieli on englanti”.
Heidi Hautalan (vihr.) mielestä ensivaikutelma on tärkeä. ”Aina kun menin johonkin uuteen valiokuntaan, istuin sitkeästi kokouksissa niin usein kuin mahdollista. Pyysin myös puheenvuoroja sellaisistakin asioista, joista en ollut hirveän kiinnostunut, niin että tulin ihmisille varmasti tutuksi”
Heidi Hautala kavahtaa aina, kun joku julistaa, että mepin tehtävä on ajaa ensisijaisesti Suomen etua. ”Eri tilanteissa on hyvä tuoda esiin suomalaista näkökulmaa kulloiseenkin asiaan, mutta pitää olla tarkka, ettei anna populistisia lupauksia”. Sellaiset tilanteet ovat Hautalan mukaan harvinaisia, joissa Suomi olisi jäänyt yksin.
”Mepin täytyy olla hyvin selvillä siitä, miten EU-parlamentin ja muiden EU-elinten työ suhteutuu jäsenmaassa tapahtuvaan EU-päätöksentekoon. Tämä linkki on helpompi ymmärtää, jos on entinen kansanedustaja”, sanoo Hautala.
Myös Ilkka Suominen (kok.) ja Pertti Paasio (SDP) ovat sitä mieltä, että eduskuntakokemuksesta on hyötyä. ”EU-parlamentissa kestää pitkään, ennen kuin jokin iso asia menee läpi. Eduskunnasta tuleville tämä ei ole mitään uutta, sillä he ovat tottuneet siihen, että lakeja junnataan kaksi tai kolmekin vuotta” (Suominen) ja ”Eduskuntakokemuksesta oli sekin hyöty, että EU:ssakin näki, mikä kulloinkin oli olennaista. Poliitikon pitää osata erottaa isot ja pienet asiat toisistaan. On hyvin tärkeää, ettei sotkeennu lillukanvarsiin” (Paasio). Suomisen mielestä pelkkä kokemuskaan ei riitä, on myös osattava markkinoida itseään. ”Kukaan ei tule siellä tyrkyttämään mietintöjä laadittavaksi. Niitä saa vain, jos itse on aloitteellinen”.
Hautalan mielestä EU-parlamenttia pyörittää neljäs- tai viidesosa mepeistä. Tuo joukko koostuu yksittäisistä eri alojen asiantuntijoista.
Mikko Pesälä (kesk.) kertoo luoneensa omat verkostonsa parlamentin käytävillä. Siellä on tärkeää hallita small talk ja olla ulospäin suuntautunut. Kun on saavuttanut toisten luottamuksen, voi joskus jopa vetää hieman kotiinpäin. ”Europarlamentissa on turha edes yrittää olla tomera ja aina oikeassa. Niin vain pilaa asiansa ja hankkii itselleen änkyrän maineen. Joillekin voi pahimmassa tapauksessa jäädä kuva, että kaikki suomalaiset ovat samanlaisia.
Pesälän mukaan suomalaisten meppien on sovittava työnjaosta myös keskenään, yli puoluerajojen. Parasta olisi, jos täältä valittaisiin toisiaan täydentävä joukkue, että Brysseliin saataisiin mahdollisimman monen alan asiantuntemusta.
Myös Astrid Thors (ruots.) pitää liittolaisia hyvin tarpeellisena ja heidän etsimistään aikaavievänä taiteenlajina. ”Vasta vuosien mittaan oppii tietämään, keiden kanssa on helpointa löytää missäkin asiassa yhteinen sävel”.
Nuo kaikki edellä esitetyt ovat varmasti huomion arvoisia näkemyksiä. Nyt vain niiden perusteella omaa ehdokasta valitsemaan!
Suomen Kuvalehdessä on haastateltu eri puolueiden EU-parlamentaarikkoja ja muita asiantuntijoita ja kyselty heidän näkemyksiään EU-parlamentista ja siitä, mitä hyvältä ”mepiltä” vaaditaan. Tässä muutamia poimintoja pitkästä, kolmiosaisesta artikkelista (ei noudata artikkelin esittämisjärjestystä:
Paavo Lipponen sanoo, että suomalaiset antavat muille EU-maille tasoitusta sillä, että meidän vaalijärjestelmämme ei takaa mepeiksi parhaiden sopivien asiantuntijoiden valikoitumista parlamenttiin siten kuin useimmissa muissa EU-maissa, joissa on käytössä listavaalit (puolue asettavat ehdokkaansa yhteislistalleen haluamaansa järjestykseen, josta kärkiehdokkaat tulevat valituiksi).
Listavaalijärjestelmä korostaa asiantuntemusta ja luo ennustettavuutta. Tämän johdosta valiokuntien puheenjohtajuuksista ja muista avaintehtävistä neuvotellaan jo etukäteen ennen eurovaaleja. Suomalaiset ehdokkaat eivät ole tässä mukana.
Toimittaja Jarkko Vesikansan omia näkemyksiä:
Suomalaisten mahdollisuudet kamppailla parlamentin keskeisistä tehtävistä eivät ole muutenkaan kovin hyvät. Yhtenä syynä on se, että suomalaiset eivät tee parlamentissa yhtä pitkää uraa kuin monien muiden maiden poliitikot.
Puolueryhmät ovat Euroopan parlamentissa kotimaista eduskuntaa merkittävämpiä. Tämä johtuu siitä, ettei parlamentti jakaudu hallituspuolueisiin ja oppositioon. Europuolueiden merkityksen takia valtaa haluava edustaja ei voi keskittyä vain kotimaansa etujen edistämiseen. Tällöin häntä aletaan katsella omassa puolueryhmässä kieroon. Vaikuttaminen edellyttää irtautumista liian ahtaista kansallisista intresseistä, koska parlamentti on nimenomaan eurooppalainen vallankäyttöareena.
Perinteisesti parlamentin toiminta on pohjautunut keskustaoikeistolaisen EPP:n ja sosialidemokraattien yhteistyöhön. Liberaalit ja vihreät ovat viime aikoina saaneet enemmän pelitilaa suurryhmien välissä. Keskustaoikeiston ennustetaan jälleen voittavan ja toiseksi suurimmaksi nousevat jälleen sosialistit, suomalaisittain sosialidemokraatit.
Konservatiiveissä ja sosialisteissa "meppien" erikoistuminen on vielä tärkeämpää kuin muissa ryhmissä. Melko laajalle levinneen käsityksen mukaan ainakin yhden suomalaismepin olisi seuraavalla vaalikaudella hyvä erikoistua liikennepolitiikkaan. Viime aikoina on EU:ssa väännetty tiukasti kättä raskaan liikenteen tiemaksuista, joita varsinkaan suomalainen vientiteollisuus ei katso hyvällä..
Näkemyksiä ”mepille” asetettavista vaatimuksista:
Esko Antola (EU-asiantuntija) pitää tärkeimpänä kokemusta, osaamista ja tunnettuutta. ”Jos joku tunnetaan vain kotimaassa, häneltä kestää kauan ennen kuin hän saavuttaa 750 ihmisen keskuudessa jonkinnäköisen aseman. Sitten voi puhua norsujen hautausmaasta, jos joku vain on siellä, eikä tee mitään.”
Kielitaidon merkityksestä Antola sanoo näin: ”On vähän turhaa, kun ehdokkaat sanovat osaavansa pikkuisen ranskaa ja vähän italiaa ja muutaman sanan portugalia. Sillä ei ole mitään merkitystä. Yhteinen kieli on englanti”.
Heidi Hautalan (vihr.) mielestä ensivaikutelma on tärkeä. ”Aina kun menin johonkin uuteen valiokuntaan, istuin sitkeästi kokouksissa niin usein kuin mahdollista. Pyysin myös puheenvuoroja sellaisistakin asioista, joista en ollut hirveän kiinnostunut, niin että tulin ihmisille varmasti tutuksi”
Heidi Hautala kavahtaa aina, kun joku julistaa, että mepin tehtävä on ajaa ensisijaisesti Suomen etua. ”Eri tilanteissa on hyvä tuoda esiin suomalaista näkökulmaa kulloiseenkin asiaan, mutta pitää olla tarkka, ettei anna populistisia lupauksia”. Sellaiset tilanteet ovat Hautalan mukaan harvinaisia, joissa Suomi olisi jäänyt yksin.
”Mepin täytyy olla hyvin selvillä siitä, miten EU-parlamentin ja muiden EU-elinten työ suhteutuu jäsenmaassa tapahtuvaan EU-päätöksentekoon. Tämä linkki on helpompi ymmärtää, jos on entinen kansanedustaja”, sanoo Hautala.
Myös Ilkka Suominen (kok.) ja Pertti Paasio (SDP) ovat sitä mieltä, että eduskuntakokemuksesta on hyötyä. ”EU-parlamentissa kestää pitkään, ennen kuin jokin iso asia menee läpi. Eduskunnasta tuleville tämä ei ole mitään uutta, sillä he ovat tottuneet siihen, että lakeja junnataan kaksi tai kolmekin vuotta” (Suominen) ja ”Eduskuntakokemuksesta oli sekin hyöty, että EU:ssakin näki, mikä kulloinkin oli olennaista. Poliitikon pitää osata erottaa isot ja pienet asiat toisistaan. On hyvin tärkeää, ettei sotkeennu lillukanvarsiin” (Paasio). Suomisen mielestä pelkkä kokemuskaan ei riitä, on myös osattava markkinoida itseään. ”Kukaan ei tule siellä tyrkyttämään mietintöjä laadittavaksi. Niitä saa vain, jos itse on aloitteellinen”.
Hautalan mielestä EU-parlamenttia pyörittää neljäs- tai viidesosa mepeistä. Tuo joukko koostuu yksittäisistä eri alojen asiantuntijoista.
Mikko Pesälä (kesk.) kertoo luoneensa omat verkostonsa parlamentin käytävillä. Siellä on tärkeää hallita small talk ja olla ulospäin suuntautunut. Kun on saavuttanut toisten luottamuksen, voi joskus jopa vetää hieman kotiinpäin. ”Europarlamentissa on turha edes yrittää olla tomera ja aina oikeassa. Niin vain pilaa asiansa ja hankkii itselleen änkyrän maineen. Joillekin voi pahimmassa tapauksessa jäädä kuva, että kaikki suomalaiset ovat samanlaisia.
Pesälän mukaan suomalaisten meppien on sovittava työnjaosta myös keskenään, yli puoluerajojen. Parasta olisi, jos täältä valittaisiin toisiaan täydentävä joukkue, että Brysseliin saataisiin mahdollisimman monen alan asiantuntemusta.
Myös Astrid Thors (ruots.) pitää liittolaisia hyvin tarpeellisena ja heidän etsimistään aikaavievänä taiteenlajina. ”Vasta vuosien mittaan oppii tietämään, keiden kanssa on helpointa löytää missäkin asiassa yhteinen sävel”.
Nuo kaikki edellä esitetyt ovat varmasti huomion arvoisia näkemyksiä. Nyt vain niiden perusteella omaa ehdokasta valitsemaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
nato onnela on myös edessä.ruumiita ja surevia äitejä