Haluan, että joku potkaisee minua pe***leni, koska olen ihastunut mieheen, joka ei ole ihan kylmä minuakaan kohtaan.. Me ollaan kummatkin vaikeita ihmisiä, tuskaisia ihmisiä, tiedän sen.. Jotakin tunnevammaisia ollaan kai..
Hän on paljon tuijottanut minua ja minä häntä.. Kun törmäämme ovella, hän ei tajua siirtyä pois, vaan jäämme tuijottamaan toistemme naamoja. Kun hän on kahvilassa ja minä tulen sinne, hän jähmettyy, eikä siirry, seisomme ihan vierekkäin, hiljaa, kunnes hän kääntyy ja lähtee sanaakaan sanomatta..
Hän avaa mulle oven, en uskalla katsoa silmiin, kiitän.. Hän on hiljaa, kuin tuppisuu.. Hän puhuu mulle jotakin, minä olen vaikeana, hän on vaikeana..
Kiertelen ja vältän katsekontaktia, vaikka hän etsii sitä kyllä, niin että muutkin ovat nähneet sen.. Kun kävelen vastaan, en katso häntä. Hän kai ajattelee, etteivät tunteeni ole niin isoja.. HUoks!
Ja haluan kuitenkin hänen lähelleen niin paljon ja ilmeistä päätellen hänellä on sama halu.
Mitä teen????
Joskus kun hymyilen hänelle ja katson häntä, niin hän uskaltaa enemmän etsiä kontaktia muhun, tiedän siis, että omat reaktioni eivät ole auttaneet miestä yhtään..
Olisinpa yhtä rohkea, kuin eräs mies, joka vinkkas mulle silmää ihan pokkana.. Ikävä kyllä hän on väärä mies mulle!!
Minä ja tämä mies ollaan ihan jumissa toistemme läheisyydessä.. Apua! En ole oikeasti nynny, vaan ainoastaan tämän tyypin kans. Oon oikeasti puhelias ja sosiaalinen ihminen.
Hän on paljon tuijottanut minua ja minä häntä.. Kun törmäämme ovella, hän ei tajua siirtyä pois, vaan jäämme tuijottamaan toistemme naamoja. Kun hän on kahvilassa ja minä tulen sinne, hän jähmettyy, eikä siirry, seisomme ihan vierekkäin, hiljaa, kunnes hän kääntyy ja lähtee sanaakaan sanomatta..
Hän avaa mulle oven, en uskalla katsoa silmiin, kiitän.. Hän on hiljaa, kuin tuppisuu.. Hän puhuu mulle jotakin, minä olen vaikeana, hän on vaikeana..
Kiertelen ja vältän katsekontaktia, vaikka hän etsii sitä kyllä, niin että muutkin ovat nähneet sen.. Kun kävelen vastaan, en katso häntä. Hän kai ajattelee, etteivät tunteeni ole niin isoja.. HUoks!
Ja haluan kuitenkin hänen lähelleen niin paljon ja ilmeistä päätellen hänellä on sama halu.
Mitä teen????
Joskus kun hymyilen hänelle ja katson häntä, niin hän uskaltaa enemmän etsiä kontaktia muhun, tiedän siis, että omat reaktioni eivät ole auttaneet miestä yhtään..
Olisinpa yhtä rohkea, kuin eräs mies, joka vinkkas mulle silmää ihan pokkana.. Ikävä kyllä hän on väärä mies mulle!!
Minä ja tämä mies ollaan ihan jumissa toistemme läheisyydessä.. Apua! En ole oikeasti nynny, vaan ainoastaan tämän tyypin kans. Oon oikeasti puhelias ja sosiaalinen ihminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hehee, kuulostaa aika tutulta. Ite olen miehenä semisti ihastunut yhteenkin työkaveriin, jonka läheisyydessä aina jäädyn ja meen ihan vaikeeksi. En vaan yhtään tiedä että mistä päin tuule, sillä välillä morjestetaan ja jutellaan työasioista suht normaalisti, välillä taas neiti taas selvästi parhaansa mukaan välttelee mua, vastaa tervehdyksiin happamasti tai ei ollenkaan ja muutenkin tuntuu katselevan kuin halpaa makkaraa. Olen jo monta kertaa luokitellut koko keissin menetettyihin tapauksiin, mutta sitten käytös onkin taas muuttunut ystävällisemmäksi ja toivo pilkahdellut.
Erään toisen ihastuksen kanssa taas pystyn juttelemaan ihan rennosti ja normaalisti, tosin hänen tapauksessaan tiedän, ettei tsänssejä ole koska toinen seurustelee jo onnellisesti eikä keskusteluista mitenkään välity mitään viboja.
kaikki naiset eivät ole yhtä luontevia tunteitten näyttämisen kanssa. Voin sanoa sen omasta puolestani, koska itse olen kauhean tönkkö tuollaisissa asioissa. Sitä yrittää parhaansa mukaan näyttää aina niitä tunteita kyseiselle henkilölle mutta ilman että kukaan muu sitä huomaisi.
Joo, mäkin näytän joskus varmaan siltä, että katsoisin miestä, kuin halpaa makkaraa, mutta se kai johtuu siitä, että yritän pitää yllä defenssejä. Ja sitten se tyyppi huokaisee, kun näkee mut, varmaan ajatellen, että "JUST"..
PAKKO rikkoa jäätä ihan pian, tai ei tästä mitään tule, mutta kun haluan, että tulee!!!
Ja tsänssejä todellakin miehellä on, joten ei ole mitään hiton syytä jähmettyä mun lähellä!!! Toisaalta oon ajatellut, että jos on kiinnostunut, niin seuraa mua kyllä.. Ja jos ei niin sitten ei ole kiinnostunut. Tää on varmaan jotakin naisten ikivanhaa kikkaa, eikä edes ole toimivaa välttämättä ;)
Onnea vaan yritykselle, tosin jos se mies on yhtään sellainen kuin mä niin sekin vaan yrittää kuumeisesti analysoida sun käytöstä eikä uskalla tehdä mitään.
Omalla tahollani tosin oon kyllä jo aika varma, että kyseinen neiti-immeinen on vaan huomannut tän mun jäätyilyn ja yrittää käytöksellään viestittää ettei ole kiinnostunut., joten taidan vaan antaa olla jos ei sieltä suunnalta ala jotain kuulua. Aika turhahan tässä olisi enää mitään muuvseja lähteä tekemäänkään, kun parin kuukauden kuluttua olisi tarkoitus ottaa loparit ja vaihtaa opiskeluiden perässä pysyvästi paikkakuntaa.
Et kyllä jätä siihen, koska minäkään en jätä tähän! :))
Aion alkaa selkeitä viestejä antamaan!!
Minkälaista merkkiä sinä odottaisit siltä naiselta, että uskaltaisit tekemään selkeän aloitteen? Pitäisikö hänen ehkä tulla juttelemaan enemmän, olla ystävällisempi, flirttailla enemmän?
Minun kohdallani ongelma lienee siinä, että osaan niin hyvin pitää perusnaamaa. Yleensä ihastunut on aika hymyilevä jne. Minä taas osaan olla tosi viileän näköinen, katsoa miestä aivan ohi. Saatan nauraa naisten kesken ja samalla vilkaista miestä, mutta se ei ole selkeä signaali. Pitää alkaa olla ystävällisempi, tiedän sen!! En voi enää vilkuilla vain miehen ohitse, kuin häntä ei olisi! Kulkea viileänä hänen viereltään!!
Mies katsoo minua ja etsii katsettani, hänen silmänsä herättävät mussa tunteita, hän katsoo niin varovaisesti, kuin pelkäisi.. Hän oikeasti etsii mua. En voi olla idiootti enää!!!! Koska idiootti ja sokea p*ska olen ollut!
Eikai tällaista näinkin lupaavaa kemiaa voi jättää huomiotta??
No ystävällisyys, puheliaisuus ja muutenkin vihreän valon näyttäminen kyllä auttaisi, nykyisellään signaalit on mun nähdäkseni jostain keltaisen ja punaisen väliltä, niin ettei tässä tiedä pitäiskö painaa kaasua vai iskeä jarrut pohjaan. Ei viitti riskeerata risteykseen täräyttämistä jos onkin vaan kuvitellut koko asian.
Mun tilanteessa kuitenkin taitaa olla turhan myöhä enää yrittääkään mitään, ei tässä lähiaikoina riitä aika eikä jaksaminen paljon muuhun työnteon lisäksi kuin vanhojen kouluhommien loppuunpuristukseen, pääsykokeisiin ja sitten kesälomilla toivottavasti muuttoon.
Mutta onnea tosiaan sinneppäin, varo vaan etteivät pilvilinnat ehdi nousta liian korkeiksi!
Noh, mites kävi?
Ite törmäsin taas ohimennen omaan kiinnostuksen kohteeseeni tuossa viikonloppuna, mutta sieltä tuli taas niin murhaava katse ettei paljon tehnyt mieli edes morjestaa. Olkoon, onneksi voi keskittyä tärkeämpiinkin asioihin.