Olen 45 vuotias äiti, ja avioliitossa 25 vuotta.Meillä vanhin on 24 vuotias poika, joka haluaa nautiskella kodin palveluista ja helppoudesta edelleen.
Mieheni ja tytär auliisti sen soisivat hänelle, mutta minä olen kiehumispisteessä.Asumme pienessä kerrostaloasunnossa,ja ns.omaa koloa ei ole, paitsi lapsilla on oma huone.Hän on asunut alle 20 kymppisenä poissa kotoa, ja nytkin on kirjoilla toisella paikkakunnalla, mutta on viimesen kahden kuukauden aikana ollut omassa kodissaan viikon yhteensä.
Mitä teen? Otanko kovat piippuun, kun puhe, ja itku ei auta? Tilaanko ajan mielenterveyskeskukseen koko perheelle.
Vaikka olen ollut 25 vuotta jo naimisissa mieheni kanssa, meillä on edelleen halu viettää aikaa kahdestaan paljon, ja nyt se ei oikein onnistu.Onko kellään tällaista?
Mieheni ja tytär auliisti sen soisivat hänelle, mutta minä olen kiehumispisteessä.Asumme pienessä kerrostaloasunnossa,ja ns.omaa koloa ei ole, paitsi lapsilla on oma huone.Hän on asunut alle 20 kymppisenä poissa kotoa, ja nytkin on kirjoilla toisella paikkakunnalla, mutta on viimesen kahden kuukauden aikana ollut omassa kodissaan viikon yhteensä.
Mitä teen? Otanko kovat piippuun, kun puhe, ja itku ei auta? Tilaanko ajan mielenterveyskeskukseen koko perheelle.
Vaikka olen ollut 25 vuotta jo naimisissa mieheni kanssa, meillä on edelleen halu viettää aikaa kahdestaan paljon, ja nyt se ei oikein onnistu.Onko kellään tällaista?
Vastaukset 20
Vanhimmat
En tietenkään tunne sinua ja perhettäsi, mutta tulipa mieleen että syy siihen että poika haluaa olla vanhempiensa luona voi olla aivan toinen kuin mukavuudenhalu ja halu nauttia ilmaisista palveluista.
Koetapa selvittää, onko poikasi jostain syystä ahdistunut ja masentunut, kenties yksinäinenkin, ja etsii turvaa vanhempiensa luota. Älä yritä ajaa poikaa pois ennenkuin sinulla on täysi varmuus siitä että kaikki on kunnossa.
Edellytä kuitenkin että hän tekee osansa huushollitöistä yms.
Hän ei ole kiinni minussa, eikä isässäänkään.Hän on kotiin kiintynyt, ei saa rahoja riittämään.Tuhlaa ekan viikon aikana kaiken, ja sitten tulee kotiin syömään.Näin on ollut viime vuodet.Hän sanoo minua kamalaksi ämmäksi, ja isää taas nössöksi, joka ei sano mielipiteitään.Poika on hyvin ulospäinsuuntautunut, eikä ollenkaan ujo.Hyvin hallitseva persoona, ja siinä se suurin ongelma onkin.
Ehkä jos tilanne on noin kieroutuneeksi mennyt ja ahdistaa sinua, sinun kannattaisi kylmästi sulkea poika joksikin aikaa pois tuollaisesta kyläilystä. Ei vanhempienkaan elatusvelvollisuus voi koko ikää kestää, ja etenkin, kun pojallasi on tuttavia, varmasti saa sen verran ruokarahaa pummattua joltakin, ettei näänny nälkään. Ruokkimalla jatkuvasti taidat vain entisestään lisätä sitä suuntausta, ettei poikasi viitsi kantaa vastuuta omasta taloudellisesta tilanteestaan; äitihän elättää joka tapauksessa.
Poika voi elää ja tuhlailla huolettomasti, koska mamma ja pappa maksaa ja elättää hänet sitten, kun rahat on loppu. Ei tarvitse miettiä itse huomista päivää.
Törkeää ja itsekästä hyväksikäyttöä.
Avain pois. Vaihda lukko. Pojalla ei asiaa asumaan teidän kotiinne, koska hän on täysi-ikäinen ja hänellä on oma asunto. Jos rahat loppuu, hän voi mennä hakemaa sossusta loput. Jos ei osaa laittaa rahojaan riittäämään, eikä sossu auta, niin..voivoi. Vipata et ilm. voi, poika ei maksa takaisin?
Poika voi tulla kylään silloin kun tekin olette siellä, mutta yhden tai kahden yön jälkeen näytetään ovea.
Ilmeisesti miehesi on nössö ja sinä olet se, joka pitää kuvion ja perheen kasassa ja rattaat pyörimässä. Kamalahan semmonen ämmä on, pojan ja keskenkasvuisten mielestä.
Koska miehestäsi ei mihinkään ole, koska nimenomaan sinua asia rassaa, koska se on sinun kotisi ja sinulla on oikeus asua ja viihtyä kodissasi, sinun tehtävä on tehdä selväsi aikuiselle miehelle, että nyt on napanuora poikki ja omien siipien on kannatettava - hän on selviydyttävä omillaan. Jos apua tarvitsee esim. talouslaskennassa (että miten tulot riittää) sinä autat, mutta ei muuta. Päiväseltään voi tulla kylään (ja yökylään sitten myöhemmin kun aikaa on kulunut ja tomu laskeutunut ja viesti mennyt perille) mutta ei asumaan.
Tappelua ja riitelyä on edessä. Mutta mikä on vaihtoehto?
Poika käyttää teitä hyväkseen eikä edes arvosta tai kiitä teitä mistään. Olette itsestäänselvyyksiä. Kynnysmattoja ja sylkykuppeja.
Ehkä ei mitään kannattais sano, jos ei tunne kyseistä perhettä.. ei ainakaan helpota tilannetta yhtään.
Ottakaa huomioon, että työ kuulette tässä vain ja ainoastaan äitin version tarinasta!
hänet osallistumaan talouden kustannuksiin! eli
jos mielii kotona asua, sopikaa joku käypä summa (ei sitten alakanttiin arvioitu) jolla hän osallistuu perheenne kuluihin: tee selväksi mitä päivittäisiä tavaroita joudut hankkimaan jne. ja lisää ehdottomasti vuokran osuus mukaan.
Poikasi on huomannut, että voi asua ilmaiseksi kotona ja pistää omat raha huoletta omiin menoihinsa. Jos ei suostu maksamaan omaa osuutta, sitten kylmästi tee selväksi että voi alkaa katsoa täysihoitoa muualta.
Poikasi on kuin Jeesus:
Asuu kolmekymppiseksi asti kotona ja jos hän tekee jotain niin se on ihme.
Vitsit sikseen:
Poika nauttii täydenpalvelun hotellista ja aivan ilmaiseksi.
Kyllä on varmasti ihanaa!
Nakkaa pojan tavarat portin pieleen ja vaihda lukko, jos selkeä puhe ei auta. Vuokra-/ruoka-/palvelurahaa yms. tuollainen itsekkyys ei takuulla sinulle maksa, saatikka osallistuisi kodin töihin.
"Siis, kovat piippuun"
tyttäresi vielä luonasi ? Jos ei, laita poika tytön luo, tytärkin silloin varmaan ymmärtää mistä on kyse..Muuten suosittelisin myös talouskuluihin osallistumista ja tietenkin myös kotiaskareisiin.Pyykinpesu ja viikkosiivous sujuvat tuon ikäiseltä pojalta aivan yhtä hyvin kuin äidiltäsi. Tilanne myrkyttää ennen pitkää sinun mielesi ja sitä kautta koko kodin ilmapiirin ellet pian tee jotakin. Toimi ennenkuin saat hermoromahduksen !!!
Olen jo saanut sen, kun välillä tuntuu, että tekis mieli ottaa kirves käteen...
Tyttö asuu kotona, ja täyttää 18 viikon päästä.Ehkä kohta lähtee, kun on niin katkera mulle veljensä puolesta.Aattelinkin, että tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla, elikä tyttö majottaa veljensä niin kauan, kuin jaksaa.
Sama tekeekä hän kotitöitä, pääasia kun asuisi omillaan.En aseta sitä ehdoksi, koska sitten hän kuvittelee, että voi asua, jos tekee kotitöitä.
Poika on nyt ollut viikon hesassa, ja ei vastaa tekstiviesteihin, ja on kuulemma hyvin loukkantunut mulle.Ensi viikolla hän jo hiippaa tänne.Tyttö suunniteli jo heinäkuussa, että kun me lähetään kuun alussa pois lomalle, veli tulee, ja sitten on leiri täällä, johon on menossa, sitten seuraavalla viikolla olis kanssa kiva jos veikka olisi, kun mun sisko lapsineen tulee tänne.Siis koko heinäkuu taas.Sanoin heti, ettei käy.Meidän lomaviikon ajan voi olla, ja sitten täältä leirille, mutta sieltä suoraan Hesaan.
Mun täytyy kokoajan toimia poliisina, valvoa oikeuksiani.Jos en sitä tee hampaat irvessä, niin hiiret hyppii pöydällä:)
Sinähän olet jo voiton puolella jos lapsesi tajuavat mistä kiikastaa! Nyt jatkat päättäväisesti samaa linjaa, eli sinun kotisi ei ole täysihoitola.Jos tyttäresi muuttaa,olisi aivan loogista, että veli kävisi hänen luonaan "loisimassa,kun kerran yhdessä viihtyvät.Miehesi saattaa ehkä aluksi mököttää sinulle,mutta se on pieni hinta mielenterveydestä! Olet sen ikäinen, että olet jo oikeutettu omaan rauhaan ja yksityisyyteen !!!
olen sinun ikäluokkaasi, ja voin hyvin kuvitella kuinka tukalaa sinun elämäsi voi olla. Itse olen siinä pisteessä, että mieheni on kuollut, ja töistä tullessa ei ole vastassa kuin kissa...Ihana rauha, voin tehdä mitä haluan, tai olla tekemättä - mikä parasta ! Kukaan ei vaadi, pyydä,tai tarvitse mitään.Paitsi kissa ruokaa.
Luulen ,että jos olisin sinun asemassasi, tuntisin juuri samoin kuin sinä. Ja tukehtuisin. Ota ohjat käsiisi,vaatipa se mitä tahansa !
Olen nyt 23, olen aina auttanut äitiä ja isää, siivonnut ja kunnioittanut vanhempia.
Muutin 18 vuotiaana pois kotoa koska sain opiskelupaikan mualta. Jos vain saisin opiskella samassa paikassa ... Ja tiedän että äidillä ja isällä on mua ikävää ...
Vanhempien koti on munkin koti, tiedän että voin aina olla siellä yötä tai monta viikkoa. Ihan samaa mitä tapahtuu, tiedän että se on minun turvapaikka jossa minua rakastetaan ja kuunellaan.
Mäkin aina autan vanhempiani jos on tarvetta niin paljon kun vain pystyn!
Jos tietäisin että äitini haluaa päästä musta eroon niin olisin heti lähtenyt. Enkä tulis takaisin. Tuskinpa sun kaltaista äitiä se harmittais.
Ymmärrän että pojan pitää aikuistua! Kerro hänelle että tämä on nyt sun hylly jääkaapissa! Mutta 18 vuotias tyttö on vielä teini. Ja sä odotat jo innolla että hän lähtee pois häiritsemästä.
Haluatko että lapsesi aikuistuu vai haluatko vain päästä heistä eroon? Koko kirjoituksesi on 'minäminäminäminäminä.'
Tyttö ja poika luulee että se on teidän yhteinen koti, ja se on ihan normaalia. Sä kirjoitat:
"En aseta sitä ehdoksi, koska sitten hän kuvittelee, että voi asua, jos tekee kotitöitä."
-> Tämä on ihan sairasta.
Näin se vain on, jotkut roikkuu ja jotkut ajaa pois kotoa. Molemmat yhtä tyhmiä.
Pitää vain muistaa että sitä saa mitä tilaa.
Olen kolmen lapsen äiti ja vanhin on ollut pois kotoa jo yli 10v. Nuoremmat kotona.. osittain.
rakastan heitä mutta miksi siivoaminen on niin vaikeaa. Vuorot eivät päde ja kaikki ruoan tähteet ja astiat ovat pöydällä. Pyykit pesemättä. Suutun ja siivoan jos en siivoa siinä pysyvät ikuisesti.. Olen sanonut kiltisti ja huutanut ja suuttunut yrittänyt neuvotella ei ei onnistu. Haluaisin jo levätä reilusti 59v ja lapsetyli 20. Väärin kasvatettu kun isäkin samanlainen. Todella masennun. Apua!!!
että 59 vuotiaana joutuu vielä tollasten ongelmien kanssa kamppailemaan!
äiti itsekin.Itse olen 19 lähtenyt kotoa, ja ihan kaiken itse hankkinut, opiskelun asunnon, toimeentulon.Joskus hyvästä hyvyydestä vanhemmat antoi jotain.
Nyt on vanhimpani jättämässä kodin.Laitan valmiiksi lähtöön enempi kuin itse kotoa sain, taloudellinen tilanne oli silloin niin paljon huonompi omassa kodissani. En aio ottaa takaisin. Jos tulee takaisin, alkaa maksaa asumisestaan ja syömisestään osuutensa.
Kyllähän näitä peräkammarin poikia riittää, jos niitä hyysää. Sitten ne mummoikäisiä äitejään potkii..., rahaa eläkkeestä pliis...
Kyllä omassa kodissa pitää olla kinginä. Ensimmäinen aika voi olla opettelua, apua pitää tarjota pojalle, että pääsee alkuun, mutta sitten pitää pärjätä.Jos on työ hyvä on. Jos on työttömyysavustus, niin asumistuksi ja sossu voi auttaa.
jos hän käy kotona, muista mitä/miten paljon hän on syönyt ja vaadi maksua!
mitä jos käykin toisinpäin: että sä tarttet rahaa?
-> minä sanoisin sulle että onhän sossu niin sitä vaan!
mitä jos olet vanha ja tartteet apua/hoitoa/rahaa?
-> minä sanoisin että onhän Pelastusarmeijan vanhainkoti Viherlaaksossa.
halusin vaan kertoa omat kokemukset.
äiti ajoi minut kotoa kun olin 17 vuotta,nuorempi tosin kuin poikasi,
nyt on aikaa kulunut,on oma perhe minulla jo mutta se jäti minut pysyvät arvet.
olin vielä lapsi ja en voi antaa tapahtumaa ikinä anteeksi.
joten en anna tällaisen tapahtua omalle lapselle.
Sehän on tietysti tapauskohtaista. Toinen lapsi irrottautuu vanhemmista ja kodista aikaisemmin ja toinen myöhemmin. Mutta kyllä se on luonnonlaki että lapset aikuistuttuaan lentävät pos pesästä. Kaikille nuorille tekee hyvää itsenäistyä, ennenkuin solmitaan parisuhde. Senkin takia jo , että näkee omassa huushollissaan sen, ettei asunto pysy siistinä ellei ite tee sen eteen jotain. Vanhemmillekin kuuluu oma rauha ja aika. Poikasi on todella aikuinen, ja ite on otettava vastuu elämästään ja siitä riittääkö rahat vai ei.Tulevan miniän kannaltakin on parempi, ettei poika muuta äidin passauksesta vaimon passaukseen.
Kyseisen perheen tyttärenä miekin voisin jotain sanoa, mutta ehkä se on fiksumpaa olla ihan hiljaa.
Sen verran voin sanoa, että äiti on kyllä aikamoisen yksipuolisen tarinan täsä kertonu.. :/
Ei nyt kyse ole siitä, että onko tarina yksipuolinen, pääasia että minä voin pahoin.Ei tosiaankaan ole tarkoitus että 24 vuotias nauttii kotinsa palveluista noin usein.Jos mä voin huonosti, niin se on otettava huomioon.Koti on ennenkaikkea meidän kahden, avioparin koti.Jos joku sitä häiritsee, niin se pitää ottaa huomioon.
Luuletko, että huvikseni täällä kirjoittelen.Etkö huomaa,että todella kärsin tästä?