Loiri juhlassa & muuta hauskaa

Kaikki kunnia Vesku Loirille, mutta mikä antikliimaksi ja tunnelmantappaja oli äijän esiintyminen juhlissa Torilla! Eka biisi oli joku älytön avaruusromua-biisi, toinen yhtä suruisa "Väliaikaista kaikki on vaan". Huh huh, teki mieli keittää kahvit kun suuri taiteilija taikoi juhlafiilarit ukin hautajaisiksi. Tuli fiilis että uus talvi olisi Suomelle tulossa.

Käsittämätöntä että pelaajat itse (!) oli kuulemma Loirin sinne toivoneet! Toisaalta, kun katseli pelaajien juhlintaa muutenkin, tais olla pojilla jo "pari alla" kun joku kysyi suosikkiartistia.

Nurmiselle ainakin olis pitänyt jonkun kertoa, että lentokoneesta poistuessa rappusten jälkeen tulee petollisen tasaista.
Ja olihan näitä sankareja muitakin. Oliko se Salmela vai kuka, joka lavalla yritti käydä useaan otteeseen jotain mikkiin sivaltamassa tukka silmillä, vain huomatakseen että mikki oli häneltä suljettu.
Sitten viinahuuruissa Halosta halataan niin että Muumimammalla luut rutisee!

Huh huh. Kyllä juhlia pitää ja saa heidänkin, mutta ei amatööreille pidä viinaa antaa. Tulos on kuin ylä-asteella aikoinaan. Se pitää ottamistakin vähän opetella.

Kaikki muistaa miten Myllylän Mikakin sotki jossain pellolla fillarillaan kilisevän lonkeropussinsa kanssa. Sielä ryömi sitten päivänkakkaroiden seassa ja etsi avaajaa. Viimeksi kuulin että oli tajuttomana jossain huoltoasemalla vedellyt päikkäreitään.

Matti Nykäsestä puhumattakaan. Vaimoja turpiin kun bisse loppuu.

Amatöörit! Ei ottaminen kaikille sovi. Urheilijat ainakin pitäis pitää boolista kaukana. Ja kysyä kaupassa paperit aina. Soitto äidille ensin.

Ja viimeisin Leijonauutinen oli että olivat juhlissa särkeneet juhlapokaalin, ja se on nyt palasina jossain korjauspöydällä.
Sillälailla pojjaat!

Tuntemattomassa Sotilaassa oli Hietasella amusella tunne että "joku on tainnu eilen syödä mun suulla kissanpaskan".
Luultavasti Leijonilla odotettavissa samaa makua, kunhan tajuavat lopulta jarruttaa vähän.