Mietin tuossa sitä kun väitetään että masennus voi uusiutua hoitamattomana... mietityttää.
Eli juttu on niin että kuusi vuotta sitten muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tästä ei mennyt kauan, varmaan puoli vuotta kun ajatukset alko kääntyä negatiiviseen suuntaan. 2006 syksyllä olinkin jo siinä tilanteessa, että ainoa toiveeni oli kuolla. Suurin osa masennuksen yleisistä oireista täsmäsi olooni. Yritin kerran itsemurhaa, mainitaan nyt sekin tässä, jotta ymmärrätte että melkoisessa suossa on käyty.
Jännä juttu sikäli että en koskaan käynyt koulun terkkarilla tai missään terapiassa. En ole koskaan syönyt masennuslääkkeitä. Jotenkin olotila sitten koheni kevättä kohti. Sen verran muistan että minulla oli itselleni tärkeitä ihmisiä ympärillä, ne auttoivat joten kuten selviytymään.
Oikeastaan tuon ajanjakson jälkeen "oireeksi" on jäänyt vain ahdistus. Sellainen lievä, joka tulee ja estää tekemästä itselleni mieluisia asioita. Voisi sanoa, että luovuus on kadonnut. Esim: Haluasisin leipoa. Yksinkertaista? Ei. En uskalla. Pelkään mokaavani, ajattelen että turhaan kuluu rahaa ja muita typeriä ajatuksia. Mitä tahansa aionkin, saan toden teolla vakuutella itselleni että minä saan ja voin tehdä kaikkea, tuntematta syyllisyyttä. Mutta tämä hemmetin syyllisyydentunto ei häviä millään.
Mistä voisi olla kyse? Onko syytä huoleen? Vielä joskus olin niin intoa täynnä, suunnittelin kaikkea kivaa tulevaisuudelle,tein kaikkea mikä tuntui mukavalle. Nyt elämä vain laahaa ruumiin mukana, vaikka mitään estettä ei sille ole.
Tunnen itseni niin hemmetin typeräksi. Välillä yritän rikkoa rajojani, teen jotain mikä vaikuttaa kivalle,mutta sitten kaikki lopahtaa, ja ahdistus palaa aina uudestaan.
Eli juttu on niin että kuusi vuotta sitten muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Tästä ei mennyt kauan, varmaan puoli vuotta kun ajatukset alko kääntyä negatiiviseen suuntaan. 2006 syksyllä olinkin jo siinä tilanteessa, että ainoa toiveeni oli kuolla. Suurin osa masennuksen yleisistä oireista täsmäsi olooni. Yritin kerran itsemurhaa, mainitaan nyt sekin tässä, jotta ymmärrätte että melkoisessa suossa on käyty.
Jännä juttu sikäli että en koskaan käynyt koulun terkkarilla tai missään terapiassa. En ole koskaan syönyt masennuslääkkeitä. Jotenkin olotila sitten koheni kevättä kohti. Sen verran muistan että minulla oli itselleni tärkeitä ihmisiä ympärillä, ne auttoivat joten kuten selviytymään.
Oikeastaan tuon ajanjakson jälkeen "oireeksi" on jäänyt vain ahdistus. Sellainen lievä, joka tulee ja estää tekemästä itselleni mieluisia asioita. Voisi sanoa, että luovuus on kadonnut. Esim: Haluasisin leipoa. Yksinkertaista? Ei. En uskalla. Pelkään mokaavani, ajattelen että turhaan kuluu rahaa ja muita typeriä ajatuksia. Mitä tahansa aionkin, saan toden teolla vakuutella itselleni että minä saan ja voin tehdä kaikkea, tuntematta syyllisyyttä. Mutta tämä hemmetin syyllisyydentunto ei häviä millään.
Mistä voisi olla kyse? Onko syytä huoleen? Vielä joskus olin niin intoa täynnä, suunnittelin kaikkea kivaa tulevaisuudelle,tein kaikkea mikä tuntui mukavalle. Nyt elämä vain laahaa ruumiin mukana, vaikka mitään estettä ei sille ole.
Tunnen itseni niin hemmetin typeräksi. Välillä yritän rikkoa rajojani, teen jotain mikä vaikuttaa kivalle,mutta sitten kaikki lopahtaa, ja ahdistus palaa aina uudestaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.