Olen kummi ystäväni lapselle ja ystäväni taas meidän lapselle. Kaduttaa että pyydettii hänet kummiksi... Ei muuten, mutta hän on ainut kummi joka ei koskaan kysele edes kummilapsensa kuulumisia tai muutenkaan paljon näe meitä, koska meillekään ei voi koskaan tulla kylään ilman että on jokin erityinen syy...
Olen myös kummi siis hänen lapselleen, mutta en näe kummilastani paljon koskaan... Aina kun näemme, kummilapseni ei ole hänen mukanaan.. hän pyrkii aina laittamaan näkemiset ajalle jolloin lapsensa on hoidossa. En käy heilläkään paljon kylässä, koska eiväthän hekään käy täällä koskaan, ei edes nyt kun on kummilapsi, vaikka kutsuttaisiin. On siis kutsuttukin aika usein. Kummilapsen synttäreillä olen heillä käynyt kyllä yms. Ja tulevat hekin kai meidän lapsen synttäreille, toivon ainakin.
Lapsellamme on muitakin kummeja, joista näitä kaikkia muita kiinnostaa lapsemme kuulumiset... Ja tuntuu että ulkopaikkakunnalla asuva kummikin näkee tätä kummilastaan useammin kuin tämä yksi joka asuu samassa kaupungissa.
Olen siis pettynyt että en näie kummilastani kun häntä ei voi koskaan ottaa mukaan mihinkä kun näemme, sillo harvoin kun kyläilen, saatan häntä nähdä, ja hyvä kun tunnistaa edes minua.
Onko muilla kokemuksia että on pettynyt siihen kun ei voi olla kummilapselle "kunnollinen" kummi? tai että on pettynyt oman lapsen kummiin?
Olen myös kummi siis hänen lapselleen, mutta en näe kummilastani paljon koskaan... Aina kun näemme, kummilapseni ei ole hänen mukanaan.. hän pyrkii aina laittamaan näkemiset ajalle jolloin lapsensa on hoidossa. En käy heilläkään paljon kylässä, koska eiväthän hekään käy täällä koskaan, ei edes nyt kun on kummilapsi, vaikka kutsuttaisiin. On siis kutsuttukin aika usein. Kummilapsen synttäreillä olen heillä käynyt kyllä yms. Ja tulevat hekin kai meidän lapsen synttäreille, toivon ainakin.
Lapsellamme on muitakin kummeja, joista näitä kaikkia muita kiinnostaa lapsemme kuulumiset... Ja tuntuu että ulkopaikkakunnalla asuva kummikin näkee tätä kummilastaan useammin kuin tämä yksi joka asuu samassa kaupungissa.
Olen siis pettynyt että en näie kummilastani kun häntä ei voi koskaan ottaa mukaan mihinkä kun näemme, sillo harvoin kun kyläilen, saatan häntä nähdä, ja hyvä kun tunnistaa edes minua.
Onko muilla kokemuksia että on pettynyt siihen kun ei voi olla kummilapselle "kunnollinen" kummi? tai että on pettynyt oman lapsen kummiin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näitä pettyneitähän on palsta pullollaan...
Etkö voisi ihan suoraan ystävällesi sanoa, että sinusta olisi mukava tavata kummilasta eli hänen lastaan? Ota itse asia puheeksi ensin, soita, kysy lapsen kuulumisia, jos ystäväsi ei kysy mitään sinun lapsesta eli hänen kummilapsesta, kerro niitä hänelle kuitenkin. Hänellä on selvästi erilainen käsitys kummiudesta kuin sinulla, luulen että siitä on kysymys. Olette kuitenkin kyläilleet kummilasten synttäreinä puolin ja toisin. Onhan sekin jo jotain ja pitää edes minimissään kummisuhdetta yllä. Vaikka sinua nyt harmittaa, älä sorru syyttämään ystävääsi ettei välit mene kokonaan. Koska asia sinua nyt vaivaa, mieti mitä voisit tehdä asian eteen ja ehdota tapaamista. Sano suoraan että haluaisit tavata kummilapsesi, jos kummi on täysipäinen ihminen (kuten sinä varmasti olet), ei kai kukaan vanhempi pahastu jos kummi haluaa lasta tavata ja on hänestä kiinnostunut.