Nyt kun tällä palstalla näyttää vierailevan asiaa pitkällä kokemuksella omakohtaisesti tuntevia sekä muita alanmiehiä niin kysyisin omia kypsymässä olevia suunnitelmiani varten (ajoitus n. 2 v.päästä) millaisen & mistä materiaalista valmistetun käytetyn veneen nyt perustellusti hankkisitte varusteltavaksi pääasiassa yksin tehtävälle maailmanympärimatkalle/matkoille ottaen huomioon seuraavia ei tarkasti rajaavia vaan enemmän suuntaa antavia peruspremisseja.
- Pääsääntöisesti yksinpurjehdittavissa, mutta välillä saattaaisi olla mukana useampikin henkilö joillain etapeilla/matkoilla
- Hyvät, käyttökelpoiset ja riittävät tilat
- matkustus sekä pitempiaikainen satamassaviihtymismukavuus
- suhteellisen helppohoitoinen eli jatkuva maalaus, ruosteenrapsutus, materiaalin kestävyyden pelko etc. eivät kiinnosta
- riittävä "myrskynkestoisuus", käsiteltävyys ja luotettavuus
- käyttökelpoinen vielä seuraavat 10-20 v.
- hankintahinta 100-150-200K
- Vene saattaa jäädä vuosien päästä sille tielleen tai palautua ainakin ajoittain tänne, mutta pääasiallisesti käyttö & jälleenmyynti "maailmalla".
En tässä vaiheessa puutu varustelupuoleen vaan siihen mikä on hyvä/riittävä lähtökohta luotettavalla,"hauskalle", kiirettömälle ja turvalliselle matkaamiselle niin että siitä voi enempi nauttia kuin jatkuvasti korjailla....
- Pääsääntöisesti yksinpurjehdittavissa, mutta välillä saattaaisi olla mukana useampikin henkilö joillain etapeilla/matkoilla
- Hyvät, käyttökelpoiset ja riittävät tilat
- matkustus sekä pitempiaikainen satamassaviihtymismukavuus
- suhteellisen helppohoitoinen eli jatkuva maalaus, ruosteenrapsutus, materiaalin kestävyyden pelko etc. eivät kiinnosta
- riittävä "myrskynkestoisuus", käsiteltävyys ja luotettavuus
- käyttökelpoinen vielä seuraavat 10-20 v.
- hankintahinta 100-150-200K
- Vene saattaa jäädä vuosien päästä sille tielleen tai palautua ainakin ajoittain tänne, mutta pääasiallisesti käyttö & jälleenmyynti "maailmalla".
En tässä vaiheessa puutu varustelupuoleen vaan siihen mikä on hyvä/riittävä lähtökohta luotettavalla,"hauskalle", kiirettömälle ja turvalliselle matkaamiselle niin että siitä voi enempi nauttia kuin jatkuvasti korjailla....
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jos raha ei olisi este, ehkä lähtisin tällä:
http://www.yachtworld.com/boats/2009/Finot-POGO-40-Class-40-2197047/West-Indies/Bahamas
Nopeuden luulisi olevan tärkein tekijä pitkän matkan purjehtijoille, mutta esitetyillä prioriteeteilla kannattaisi hankkia kesämökki suomalaisesta saaristosta, ne eivät kulu muutamassa vuodessa siten kuten purkkari ja löytyy tiloja, satamassa viihtyvyyttä ja mitä kaikkea enemmän kesämökkeilyyn liittyvää luettelit.
Kiitos vaan, mutta kyse ei ole mökkeilystä - sellainen on jo. Vaan kyseessä on todellakin maailmalle siirtyminen veneilymuodossa... Maailmalla on tullut
liikuttua muilla välineillä je etenkin töiden puolesta ihan riittämiin, mutta
nyt tarkoituksena tutustua maailmaan ja sen meriin tässä oikeammassa elementissä.
Laittamasi linkki esitteli mielestäni ennemminkin kilparaicerin ja unohdin kaiken lisäksi sen että tässä on kyse elämänasenteesta - EI NOPEUDESTA!
Taitaa olla taas jodimies asialla... Nopeus on tärkeintä nimenomaan päiväpurjehtijoille, jotka tyypillisesti käyvät radalla kisaamassa ja palaavat yöksi rantaan ja vaakasuorassa olevaan sänkyyn. Matkapurjehtijoille nopeus on paljon vähämerkityksisempi seikka, koska reissussa ollaan joka tapauksessa kauan.
Varsinaisia päiväpurjehduksia ovatkin nämä retket ja nopeudella ei ole mitään merkitystä näiden päiväretkien purjehtijoille:
http://www.barcelonaworldrace.org/en/index.html
http://www.routedurhum-labanquepostale.com/fr/s01_home/s01p01_home.php
http://www.vendeeglobe.org/en/
http://www.jacques-vabre.com/en/s01_home/s01p01_home.php
http://volvooceanrace.com/
...
Onnittelen, ansaitsit juuri "kuukauden pösilö" -palkinnon älyttömimmästä perustelusta nettikeskustelussa. Noilla KILPAILUILLA ei ole mitään tekemistä matkapurjehtijoiden tai ylipäätään normaalien purjehtijoiden kanssa. Ne ovat aivan samanlainen erikoisuus kuin pitkien matkojen yksinpurjehtijat.
(Normaali: tavanomainen, yleinen, tavallinen; tilastollisesti useimmiten sellainen määritys, jonka sisään mahtuu nn. 95-98% perusjoukon ihmisistä.)
"Onnittelen, ansaitsit juuri "kuukauden pösilö" -palkinnon älyttömimmästä perustelusta nettikeskustelussa"
Hermojen mennessä uppotukkiprujehtijat nemevät aina henkilökohtaisuuksiin, se on tällä palstalla monasti nähty ja nähdään jatkossakin.
"Noilla KILPAILUILLA ei ole mitään tekemistä matkapurjehtijoiden tai ylipäätään normaalien purjehtijoiden kanssa."
Eihän tiietenkään metsäkansalaiset ota mallia ammatilaisten tavasta ja kokemuksesta purjehtia.Heidän projektiensa alussa ja lopussa on suo, kuokka ja jussi.
Komppaan tuota pösilö-palkinnon ojentajaa. Matkapurjehtijan päämäärähän ei ole päästä perille mahdollisimman nopeasti, saati äärirajoille ja ääriolosuhteisiin venettä ajaen. Kunhan joskus pääsee johonkin, that's enough. Siksi kilpailut eivät ole relevantti vertailukohta eikä "ammattilaisten" tavasta purjehtia niissä kerta kaikkiaan ole mitään malliksi otettavaa tavalliselle matkapurjehtijalle.
Mitä vikaa muuten on henkilökohtaisuuksiin menemisessä? Kun kuitenkin paljolti mielipiteistä keskustellaan, niin väistämättähän se menee henkilökohtaisuuksiin. Jos ihmisellä on tyhmiä mielipiteitä, niin sehän indikoi itsestääntelvästi, että hän on itsekin tyhmä.
"Matkapurjehtijan päämäärähän ei ole päästä perille mahdollisimman nopeasti"
Viestitäppä tuo kateuden aihettama bullshitviestisi vaikkapa seuraaville firmoille:
http://www.arconayachts.se/_cur/home.php
http://www.x-yachts.com/
Wannabeejodlaaja, eivät nuo ole valinta pallonkiertoon yksin
"eivät nuo ole valinta pallonkiertoon yksin "
Tässä sulle vainoharhaiselle luuserille paatti pallokiertoon yksin:
http://www.us24meter.org/
Tuo pösilöytesi on itseään ruokkiva ilmiö.
"Tuo pösilöytesi on itseään ruokkiva ilmiö. "
Tuollainen henkilökohtaisuuksiin meneminen on köyhille luusereille tyypillistä.
Et sitten vastannut jonkun kysymykseen, mitä vikaa henkilökohtaisuuksiin menemisessä muka on?
Voisiko nämä jankkaajat ("pösilö/henkilökohtaisuudet etc..") vaihtaa ystävällisesti palstaa - tai kohdata pihalla... näillä ei ole mitään tekemistä Yksinpurjehduksen kanssa
(Paitsi että juuri tällaisessa käyttäytymisessä yksi hyvä syy lisää lähteä Yksinpurjehtimaan)!!!! - KIITOS!
"tässä on kyse elämänasenteesta - EI NOPEUDESTA! "
No siltä pohjalta sitten nauticatti saunalla voisi olla hyvä vaihtoehto.
Nauticatin saunalla valitsisin itsekin. Nautiskellen perille.
http://www.sonrisayachting.com/info/en/30351/Colin_Archer_38_1984/1
http://en.wikipedia.org/wiki/Westsail_32
http://www.kolumbus.fi/haukilahden.veneveistamo/index.html
OK, mutta onko teillä hyviä perusteluja = kokemuksia näiden käytöstä.
Nauticatista tiedän perusteet ja Colin Archeria olen funtsannut, mutta
miten kokemukset/perustelunne ???
Yksinpurjehtijan tulee tähystää säännöllisesti, tämä asettaa suuria vaatimuksia unen hallinnalle ja tuollainen ei jokaiselta suinkaan edes onnistu.
Matkustus mukavuus ei voi tuollaisella vaaditulla unirytmillä toteutua yhtään mitenkään.
Joko olet vaaraksi muille ja/tai itsellesi laininlyömällä tähystyksen, tai sitten unohdat sen mukavuuden veneen ollessa kulussa. Kyseessä on rankka kokemus, mikä on extreme lajeja harrastaville kilpailijoille omiaan, eikä mikään mukava kruisailu.
Kruisailu mukavasti ja turvallisesti viikkotolkulla putkeen edellyttää vähintään kahta ihmistä veneessä.
Jos budjetti siis riittää, niin maksa vaikka pientä palkkaa saadaksesi miehistöä, äläkä käytä kaikkea veneeseen ja sen varusteluun.
No joo ... oletpa kyllä osin oikeassa ja sinällään relavantti pointti, mutta tuohon alkuosuuten sellainen seikka että erinäisistä seikoista johtuen olen tuota joutunut harrastamaan viimeiset 5 vuotta - mutta nyt näemmä harhaudutaan ihan aiheesta.. voisiko saada kokemuksiin perustuvia, perusteltuja kommentteja hankittavasta veneestä - ei mistään kilpasuorituksesta , please.
Bernard Moitessier yksin maailman ympäri yhteen menoon purjehtiessaan ei malttanut tulla maaliin voittajana vaan jatkoi nautintoa vielä puoli kierrosta osoittanee että yksinpurjehdus ei kaikille ole unirytmistä kärsimistä.
Yleisin veistämöiden tekemä vene maapallolla lienee bavaria, joten osta sellainen. Esimerkiksi 36 jalkainen. Ovat kohtuuhinnoissa. Tai beneteau oceanis 36. Niillä voi mennä yksin tai porukalla.
Kukaan ns. normaali ihminen ei lähde, tai edes suunnitele lähtevänsä yksin purjehtimaan mihinkään pitemmälle, Esin Atlantin yli). Ne jotka senne menevät ovat ihan oma rotunsa, eivätkä ne kysele tämän paöstan asiantuntijoilta yhtään mitään, veneestä eikä mistään muustakaan aiheeseen liityvästä. Itse olen kokenut yksinpurjehtija, eikä minulla tulis edes unissanikaan mieleen lähteä moiselle reissulle.
Olemme hyvin erilaisia yksilöitä. Yksinpurjehtijat ovat veneilijöiden pieni vähemmistö ja heistäkin (=meistä) vain pieni osa tekee pitkiä yksinpurjehduksia Itämerta kauemmaksi tai ylittää valtameriä. Ei ole olemassa jotain tiettyä venetyyppiä, joka olisi sopivin jokaiselle. Asiaa mutkistaa sekin, että ”vankka mielipide” voi heittää häränpyllyä yksinpurjehduskokemusten myötä. Se vene, joka juuri nyt vaikuttaa sopivalta, voikin osoittautua täysin vääräksi valinnaksi. Ehkä mielipide muuttuu jo muutaman Pohjanmeren ylityksen jälkeen tai vasta Atlantin toisella puolella, ehkä vasta pallonkierrolla. Tiedän kokemuksesta. Oma mielipiteeni on muuttunut nopeuden ja suorituskyvyn ihannoinnista merikelpoiseen lujarakenteisuuteen. Tärkein ominaisuus on mielestäni nyt se, että vene on suuntavakaa, tuuliperäsimen ohjaama ja se on mahdollisimman vähän elektroniikasta riippuvainen. Mitä enemmän elektroniikkaa sitä enemmän tulee ongelmia. Myös yksinpurjehtijoiden haaveet ovat erilaisia. Pitkät avomerilegit eivät ole jokaisen haaveita. Jotkut meistä (useimmat?) eivät halua tehdä yksinpurjehduksistaan julkisia, joillekin taas julkisuus on tärkeä. Makuasioita.
Lujarakenteisuutta tarvitaan, mikäli tähystys tai navigointi pettää kun kyky hallita unirytmejään ei riitä tai siihen ei riitä halukkuutta.
Parempi tosin olisi tehdä keulaan kokoonpainuva vyöhyke kuten autoihinkin, ja varmistaa veneen kelluvuus kaikissa oloissa osastoimalla, mikäli laivoihin tai rantaan aikoo törmäillä (tai joutuu siihen varautumaan).
Merellä lähes kaikki veneen rungot ovat ihan riittävän lujarakenteisia, tehdasveneissä ongelmia voi sitten olla muualla, esim läpivienneissä, ikkunoissa, takilassa, jne.
Tällainen sinisilmäinen mielipide "lähes kaikkien veneiden" runkojen riittävästä lujuudesta ei varmastikaan perustu kirjoittajan omiin kokemuksiin, vaan enemmänkin toiveajatteluun tai uskoon.
Tyrrel Bayn telakalla otin valokuvan eräästä sarjavalmisteisesta veneestä, joka oli vähällä upota Atlantilla. Sen runkoon oli tullut poikittainen repeämä kölin etureunan kohdalle, vaikka vene ei tiettävästi ollut törmännyt mihinkään kovaan esineeseen.
Itselleni on myös sattunut sarjavalmisteisten veneitteni runkovaurioita ilman karilleajoa ja ilman tähystyksen pettämistä. Vuosia sitten 36-jalkaisen veneeni sisämoduli alkoi irrota rungosta, kun kovassa merenkäynnissä olin tulossa Skotlannista kohti Skagerrakia. Mm. salongin punkat repeytyivät irti laipioista.Toiseen, huomattvasti järeämpään veneeseeni syntyi yli metrin pituisia hiushalkeamia, kun eteläisellä pallonpuoliskolla seilatessani törmäsin yöllä ukonilmassa uppotukkiin. Onneksi ei tullut vuotoja.
Nykymuodin mukaisten sarjavalmisteiden kaikkein arin paikka on lapioperäsin. Se on ollut yleisin totaalihavereiden syy Atlantin ylityksissä (J.Cornellin tilasto ARCeista).
Ne jotka ovat seilanneet pitkään, ovat varmasti huomanneet kuinka meressä on yhä enemmän kaikenlaista rojua (varsinkin eteläisellä Pohjanmerellä). Kyllä pelkkään propsiin tai uppotukkiin törmääminenkin voi olla kohtalokas, kunhan venevauhti on riittävä. Ei paljon auta, vaikka yön pimeydessä kuinka tähystäisi. Valtamerillä riskinä on myös valaat. Oma riskinsä on plotteriin luottamisessa. Tästä syystä erään 40-jalkaisen suomalaisveneen eväköli lienee vieläkin Fidzin koralliriutoissa. Runko saatiin rantaan romuttumaan. Onneksi fyysisiä henkilövahinkoja ei tullut - henkisiä vammoja tahtoo havereissa aina syntyä, ainakin kipparille.
Venevalinta on tietysti vapaa, mutta liian sinisilmäisesti ei kannattaisi uskoa esim. CE/A-luokitukseen. Se, että vene täyttää CE:n minimivaatimukset "valtamerikelpoisuudesta" ei riitä tekemään venettä ideaaliseksi valtameriveneeksi.
Suomessa ei ole yksikään purkkari uponnut uppotukkiin, sen sijaan jotkut ninamaria II:t jyräävät sitlooran yli silloin tällöin. Siihen ei auta edes teräspaatti, joten on turvallisuuden kannalta loppujen lopuksi aivan sama millä kipolla merellä liikkuu. Aina on olemassa todennäköisyys, että jokin menee pieleen ja päälleajon todennäköisyys on suurempi kuin uppotukkiin ajon.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi tästä runkojen lujuudesta...sama koskee myös muita mm. rikin osia etc... täälläkin mainostetuilla laajasti sarjavalmistetuilla veneillä on ollut ihan riittämiin ongelmia muutamien kunnon myrskyjen jäljiltä selviämisessä... Ei tietenkään voi kaikkeen varautua, mutta kyllä kunnon hyväksi havaittu perusrunko, riittävän järeästi tehty riki, oikeanlainen reivaus - ja mahdollisuus siihen nopeasti etc, etc, auttavat.
Kaikenlaiset Niinamaariat ja muut kaaharit juopot ovat tietty vaarana - mutta lienee kuitenkin suurempi mahdollisuus pe-la yöllä Suomen teillä kuin maailman merillä....
Tekniikan osalta kaikenlaiset varoitusjärjestelmät, automatiikka etc. ovat ihan hyvä lisä, mutta kuten eräs paljon yksinpurjehtinut jo totesikin niissä piilee
yleensä myös se heikkous niiden pettäessä - ja tietysti juuri silloin kun olisi tarvetta.
Täytyy osata myös tulla toimeen ihan perinteisillä välineillä tähdillä sekä tietysti pahimmassa tapauksessa myös kaikkea näitä ilman, mutta sellaistahan on elämä....niin monesti on "normaalielämässä" tullut jo
läheltä piti tilanteita (ihan itsestä riippumattomia), joten eiköhän tuollakin selviä... ainakin tällä luonteella..
Ps. Älkää nyt vaan alkako noista merirosvoista ja muista varkaista kirjoittamaan - sama vaara on Helsingin yössä - varsinkin kännissä.
Tässä puhuttiinkin nyt maailman ympäri purjehduksesta, ei Itämerellä lillumisesta, joten huomioon otettava nimenomaan valtamerten mahdolliset vaarat ja erityisvaatimukset. Itse maailman merillä joutunut kyllä lähikontaktiin uppotukkien sun muun rojun, vaan en muiden alusten kanssa.
Jos itse olisin yksin lähdössä pallon ympräri, niin kaikista tekniikkaan liittyvistä mahdollisista ongelmista huolimatta panostaisin juurikin siihen. Eli ensiksikin sähköntuotannon maksimointi, sähköä kun ei koskaan tahdo olla liikaa. Kunnon aurinkopaneeleita, eikä mitään heppoisia pikkuvirityksiä, vaan mieluiten useita isoja ja tehokkaita sellaiselle paikalle, joka ei ihan heti jää purjeen varjoon, eli vaikkapa tukevat taavitsat taakse ja niiden ja/tai biminin päälle reilut aurinkopaneelit, ja lisäksi pari tuulimyllyä lisätehoiksi (joskin myötätuulissa purjehtiessa aika turhia, mutta muuten hyviä). Ja miksei myös dieselgenu (niissä ilmenee usein temppuilua, mutta sittenpä on kuitenkin vielä varalla nuo ekosähkösysteemit). Ja kunnon akkukapasiteetti.
Kun sähköntuotanto on kunnossa, satsaisin tutkaan. Se voi pitää vahtia yksinpurjehtijan nukkuessa. Sen huono puoli on sähkönkulutus, siksi tärkeä huolehtia että on millä mällätä. Oikein asennettu tutka havaitsee varsin hyvin muun liikenteen sekä myös mm. sadealueet (osaa ennakoida puuskat), ja hälyttää hyvissä ajoin nukkuvan kipparin. Tutka näkee myös ne alukset, joilla ei ole AIS-lähetintä, joten se on siinä AISia parempi ratkaisu. Jos kunnon sähköntuotanto ei syystä tai toisesta onnistu, niin AIS-lähetin ja vastaanotin on sitten kakkosvaihtoehto, halpa ja sähkön kannalta säästeliäs. AIS on kiitettävästi lisääntynyt myös huviveneiden keskuudessa, mutta kaikkia aluksia se ei valitettavasti näe, joten varsinkin kalastusalusten kanssa saa olla varovainen.
Tosiasia on, että pallonympäripurjehdukseen sisältyy niin paljon pitkiä pätkiä, että yksinpurjehtijankin on yksinkertaisesti PAKKO nukkua. Jatkuvaa vahtia ei ole fyysisesti mahdollista pitää, eikä kukaan ihminen pärjää vartin torkuilla niin pitkiä aikoja, vaan ihmiskeho vaatii myös kunnon unia, useampi tunti kerrallaan. On huomattavasti isompi riski olla nukkumatta kuin nukkua, sillä väsyneenä tulee tehneeksi kohtalokkaita virheitä ja vakavat psyykkiset ongelmat ovat todellinen riski. Keskellä valtamerta nukkuminen ei yleensä ole ongelma, olisi todella huonoa tuuria törmätä toiseen alukseen, kun vapaata vettä on ympärillä useita satoja maileja. Rannikon lähellä liikennettä alkaa olla jo sitten enemmän ja varsinkin kalastusalukset ovat riesana. Niillä yleensä ei ole AISia, eivätkä ne aina pahemmin ympärilleen vilkuilekaan, kun keskittyvät omiin puuhiinsa. Niiden liikkeet voivat myös olla arvaamattomia, joten valpas vahti on tuolloin paikallaan. Mutta koska yksinpurjehtija tarvitsee unensa, tutka tai vähintäänkin AIS on välttämätön apuväline, jota en missään tapauksessa jättäisi rannalle.
Teknisten vimpaimien epäluotettavuudesta on paljon puhetta, mutta ainakin halvempien osalta ongelmaan auttaa varakappaleiden mukana pitäminen (esim. useampi GPS, karttaplotterin lisäksi vastaavat läppärillä ja tietysti paperikartatkin varuiksi mukaan). Kyllä ne helpottavat hommaa todella huomattavasti.
Etenkin yksinpurjehtijalle on olennaista myös automaattiohjaus, eli mieluiten hyvin toimiva ja testattu tuuliperäsin, mutta myös vahva autopilotti - molempia tarvitaan. Ja itse suosisin mahdollisimman lujaa runkoa, pitkää köliä ja kunnolla tuettua peräsintä. Mieluiten vanhempi, hyvämaineinen tuotantovene (kun ne vielä tehtiin kunnolla!) tai teräsvene, jolla voi kolhia jo koralliriuttojakin ja päästä vielä pahemmitta vaurioitta jatkamaan matkaa. Ottaisin mahdollisimman simppelin, raskaan, vakaan ja mieluummin vaikka vähän alirikatun veneen, mistään kisailusta kun ei ole kyse vaan kestävyys on kaiken a ja o.
Sähköntuottapasi on yhtä pielessä kuin suomalaisella routee du rhum prujehtijalla viime skabassa, eli paneelien ja dieselkoneen varassa. Hepulla laturi hajosi ja siihen loppui hönen skabansa, koskei autopilotit sun muut enää saanet tarpeeksi virtaa ja purjehdus yksin kävi raskaaksi.
Toista se on esim. vendee globe tyypeillä, joilla oli perässä hinattava potkuri, joka latasi akkuja. Väittivät ettei se menoa hidastanut, jos lasissa oli enimmäkseen yli 10 solmua ja muutenkin ko potkurin jarrutava voima on hyvin pieni.
Itämerellä on tiheämmin rojua meressä kuin valtamerillä, siispä ei kotivesille uskalla lähteä muuta kuin 10mm hst veneellä.
Joo perässähinattava on myös hyvä, ja sen jarruttava vaikutus niin vähäinen ettei siitä väliä. Itse siis maksimoisin sähköntuotannon ja varmistaisin sen nimenomaan mahdollisimman monipuolisesti eri vehkeillä. Tähän asti olen pärjännyt erinomaisesti paneeleilla ja tuuligeneraattorilla, mutta en olekaan purjehtinut yksin eikä ole tarvinnut turvautua tutkaan vahdinpitäjänä, joten se iso sähkösyöppö on jäänyt pois laskuista. Kaikkeen muuhun (plotteri, AIS, autopilotti, jääkaappi, valot, läppäri, SSB yms) olen saanut tarvittavan sähkön eikä mikään ole hajonnut (ainakaan toistaiseksi, 4 vuoden aikana, koputan puuta). Useimmiten toki jokin laite vähintään alkaa temppuilla jossain kohtaa pallonkiertoa, mutta se on sitten vain hankittava seuraavassa satamassa korjaaja/varaosa/uusi laite, ellei sitten onnistu itse fiksaamaan. Aina kannattaa olla mukava kunnon arsenaali työkaluja ja varaosia, joiden käyttöä on toivottavasti vähän treenattu jo maissa.
Aika paljon harmia ja hajoamisia viime aikoina ollut mm. suomalaisella Seilillä, joka on ylittämässä Tyyntämerta http://purjeveneseili.blogspot.com/, mutta kyllä niistä aina jotenkin selvitään.
Nimim eri mieltä lujasta, miksi moinen otsikko kun vastauksesi vahvistaa väitteeni ettei ongelmia rungossa juuri ole ?
Etkö siis todellakaan tunnista yhtäläisyyttä esim näiden väitteiden välillä ?
1) Merellä lähes kaikki veneen rungot ovat ihan riittävän lujarakenteisia, tehdasveneissä ongelmia voi sitten olla muualla, esim läpivienneissä, ikkunoissa, takilassa, jne.
2) Nykymuodin mukaisten sarjavalmisteiden kaikkein arin paikka on lapioperäsin. Se on ollut yleisin totaalihavereiden syy Atlantin ylityksissä (J.Cornellin tilasto ARCeista).
Esim sisämodulin irtoaminen on hyvä esimerkki siitä, etteivät ongelmat todellakaan ole rungon lujuudessa, vaan muualla useimmissa sarjaveneissä. Ko modulihan on kalusteiden kiinnitystä varten, eikä suinkaan ole osa runkoa lujuusopillisessa mielessä, joten siitähän esim EU:n venedirektiivi ei sano yhtään mitään, joten sieltä ne veistämöt nimenomaan voivat pihistellä.
Ja varsinkin tällä vahvistit sen mitä juuri edellä väitinkin:
"Venevalinta on tietysti vapaa, mutta liian sinisilmäisesti ei kannattaisi uskoa esim. CE/A-luokitukseen. Se, että vene täyttää CE:n minimivaatimukset "valtamerikelpoisuudesta" ei riitä tekemään venettä ideaaliseksi valtameriveneeksi. "
Eli runko on ihan riittävän luja merellä, mutta mikään muu ei sitä sitten välttämättä olekaan.
Nimim isompi prujehdusalue kirjpoitti :
"Tässä puhuttiinkin nyt maailman ympäri purjehduksesta, ei Itämerellä lillumisesta"
No sitten kirjoitat ihan väärään ketjuun, tässä ketjussa kun oli kyse nimenomaan yksinpurjehtimisesta, mikä edustaa vain hyvin pientä marginaalista osaa pallonkiertäjistä. Suurin osa ko ryhmästä on niitä extremekilpailijoita, eikä cruisailijoita.
"Tosiasia on, että pallonympäripurjehdukseen sisältyy niin paljon pitkiä pätkiä, että yksinpurjehtijankin on yksinkertaisesti PAKKO nukkua. Jatkuvaa vahtia ei ole fyysisesti mahdollista pitää, eikä kukaan ihminen pärjää vartin torkuilla niin pitkiä aikoja, vaan ihmiskeho vaatii myös kunnon unia, useampi tunti kerrallaan"
Nimenomaan, ja tuosta seuraa kasvanut riski törmäilyihin muiden kanssa, niin roinan, rannikon kivien, kuin muun liikenteen ja myös meren elävien kanssa.
Olisi siis järkevää, ettei esim peräsimen akselin läpiviennin vaurioituminen törmäyksessä upota venettä, vaan että läpivienti jää omaan vesitiiviiseen osastoon veneen peräosaan. Samoin keulassa kannattaisi olla kaksikin vesitiivista osastoa, yksinpurjehtijahan ei tarvitse kaikkea sisätilaa mihinkään, joten osastoinnista ei ole juuri haittaa sisätilojen käytön kannalta.
Toinen esim metri keulasta, ja toinen kölin etureunan kohdalle, jotta sen eteenkin jää riittävä ilmatila vaikka koko veneen pitämiseen pinnalla isomman vaurion yllättäessä juuri sisustetulla alueella.
Vakavin uhka köliveneillä on aina veneen uppoaminen, joten siihen kannattaa varautua teknisin menetelmin, kun yksinpurjehtijana ei voi asioista muuten huolehtia nukkuessaan.
3) Lujarakenteisuutta tarvitaan, mikäli tähystys tai navigointi pettää
4) Oma riskinsä on plotteriin luottamisessa. Tästä syystä erään 40-jalkaisen suomalaisveneen eväköli lienee vieläkin Fidzin koralliriutoissa. Runko saatiin rantaan romuttumaan.
Oliskohan 4) kohdan tapauksessa kyse 3) kohdassa mainitusta navigoinnin pettämisestä ?
5) Tällainen sinisilmäinen mielipide "lähes kaikkien veneiden" runkojen riittävästä lujuudesta ei varmastikaan perustu kirjoittajan omiin kokemuksiin, vaan enemmänkin toiveajatteluun tai uskoon.
6) Merellä lähes kaikki veneen rungot ovat ihan riittävän lujarakenteisia,
Kohta 5) osoittaa ettei sen kirjoittaja ole ymmärtänyt 6) kohdan ensimmäistä sanaa lainkaan, vaan tulkitsee lukemaansa huolimattomalla lukemisella täysin väärin, ja yrittää pistää sanoja toisten suuhun. Kenelläkään tässä ketjussa kun ei ole tuollaista sinisilmäistä mielipidettä edes ollut.
"Eli runko on ihan riittävän luja merellä, mutta mikään muu ei sitä sitten välttämättä olekaan" ... ei tällaista yleistystä kannattaisi tehdä!
Ehkä joku näistä linkeistä panee ajattelemaan:
http://www.sailnet.com/forums/general-discussion-sailing-related/72825-steel-sailboat-designs.html
http://www.sail-world.com/Cruising/international/Whale-dismasts-yacht---investigation-pending/72329
http://www.latitude38.com/LectronicLat/2004/1204/1231/Dec31.html
http://www.sail.ie/moquini.htm
http://www.yachtingmonthly.com/news/408829/combatting-fatal-keel-loss
Taisi käydä tuolla Fidzille haaksirikkoutuneessa veneessä niin, että yrittivät väsyksissä yön pimeydessä riutan sisään plotteriin luottaen. Jos ei ole aiemmin käynyt paikan päällä ja todennut plotterin olevan tarkalleen oikeassa, tuohon sisältyy tosi suuria riskejä. En koskaan lähtisi pimeässä/huonossa näkyvyydessä suunnistamaan keskelle riuttoja, koska plotteri ei todellakaan aina ole tarpeeksi tarkka. En ainakaan, ellei paikan päällä ole asianmukaista valaistua viitoitusta. Heittoa olen havainnut mm. Tongalla, tosin muualla plotteri on pitänyt hyvin paikkansa - sokeasti siihen ei kuitenkaan voi luottaa, ja etenkin noilla vesillä, jossa riuttoja on ja aukot ovat usein hyvinkin kapeita, sisäänmeno kannattaa ehdottomasti ajoittaa valoisaan aikaan, sillä silmät ovat edelleen paras ja luotettavin navigointiväline tuolla.
Tästäpä tuli vielä mieleen, että onko millaisia perusteltuja kokemuksia ja testejä
hyviksi havaituista, suositeltavista aurinkopaneleista sekä luotettavista riittävän suuren tehon antavista aggreista - noita molempia kun on moneen lähtöön ja kokoon ???? - Esim. Hondan aggreja olen kuullut monen kehuvan...
mutta kuis se luotettavuus ?????
Kumpaakaan ei minulla vielä ole mutta ovat mukana seuraavalla arviointi- ja hankintakierroksella.
Jossain cruiser racer köliveneissä on eristetty keula ja perä kuten salona 37:ssa:
http://www.vesille.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=68&Itemid=94
Aurinkopaneeleja tarvitaan paljon, jos niillä aikoo ladata oleellisesti. Tuuligeneraattori on jo parempi, koska se lataa aina kun tuulee, siis myös yöllä. Meillä on 2 sylinterinen dieselgeneraattori, 120 A/12 V ja se riittää hyvin jääkaapille, pakastimelle, autopilotille, tutkalle ym. Varalla Honda 2000, joka on hiljainen ja toimintavarma. Haittana on, että tarvitaan melko iso akkulaturi ettei Hondan tarvitse pöristä koko päivää. 3 aurinkopaanelia ovat tietysti hiukan avuksi, mutta maks 6 A 4 h päivässä tropiikissakin.Tuuligeneraattoreilla on taipumusta lämmetä liikaa, jos tuulee yli 35 solmua. Kun kaikkia on, saa aina sähköä jostakin. Matkapurjehduksessa (24 h/vrk) hyvä sääntö on 200 Ah/vrk eikä sitä saa kokoon aurinkopaneeleilla, ei myöskään tuuligeneraattorilla.
Kokemusta on yhdestä pallonkierrosta, josta selvittiin nimenomaan aurinkopaneelien (4 kpl) ja tuuligeneraattorin lyömättömällä yhdistelmällä, eli dieselgeneraattoria ei tarvittu lainkaan, eikä akkuja tarvinnut ladata myöskään konetta käyttämällä (konetta on toki jouduttu käyttämään muista syistä, koska ei haluttu jäädä tyyneen lillumaan, ja samalla akutkin ovat saaneet lisälatausta). Käytössä on ollut aina jääkylmä jääkaappi, autopilotti, plotteri, valot, läppärit yms. Pieni, purjeen taakse varjoon jäävä aurinkopaneeli on tietenkin ihan turha tällaisessa reissussa, mutta riittävä arsenaali paneeleita oikein sijoitettuna (esim. biminin/taavitsojen päällä) takaa kyllä ainakin perinteisellä pallonkiertoreitillä varsin hyvän sähköntuotannon. Meillä paneelit ovat siis tuottaneet enemmän kuin tuuligeneraattori, joka sekin on kyllä ollut enemmän kuin hintansa väärtti. Kannattaa huomioida, että sekä paneeleissa että tuuligenuissa on isoja eroja, huolellinen vertailu kannattaa. Olen myös tavannut veneilijöitä, jotka ovat 4-6 aurinkopaneelin ja 2 tuuligeneraattorin voimin selvinneet pallonkierrosta ja sähköä on näillä riittänyt jääkaappiin, pakastimeen, plotteriin, tutkaan, autopilottiin, valoihin, läppäreihin, telkkariin yms.
Äänettömyys, hajuttomuus (pakokaasuttomuus), ympäristöystävällisyys ja taloudellisuus pitkällä aikavälillä ovat aurinko- ja tuulivoiman ehdottomia etuja. Toisin kuin moni luulee, ne eivät ole tehottomia viherpiipertäjän haihatteluja, vaan oikeasti toimivia vaihtoehtoja. Itse aion jatkossakin panostaa nimenomaan niihin.
Hyvä ! Tuo ajattelusi tuntuisi parhaiten sopivan minun ajatteluuni, jossa
kuitenkin loppujen lopuksi pitäisi pystyä pahimmillaan tulemaan toimeen ilman sähköäkin - ainakin jonkin aikaa...
Kun muutoin näyttää menevän jo melkein voimalaistoksen hankkimiseksi, jos pitää olla aivan kaikki hilavitkuttimet...
Joten aionpa kokeilla lähtein liikkeelle sekä aurinkopaneeleista ja tuuligenerattoorista/reista ... kunhan ensin haen niistä lisää kokemuksia ja tietoa...mutta OK, on tunnustettava että silti taidan varalle vielä sen Hondan hankkia (ei vie paljoa tilaa ja auttaa jos kaik muut "pettää").
Eli lähinnä äänettömyys etc. lisäturva
Muita koettuja kommentteja/testejä...=linkkejä
Dieselgeneraattori olisi siitä hyvä että se käyttäisi samaa polttoainetta kuin veneen moottorikin ja jopa samasta polttoainetankistakin.
Yachting Monthly testasi tuuligeneraattoreita numerossa 10/2010. Jutun voi lukea PDF-muodossa esim. täältä:
http://www.marlec.co.uk/wp-content/uploads/2010/11/Watts-in-the-Wind-Full-Report.pdf
Kiitos hyvästä linkistä! Näistä olisin itse taipuvainen hankkimaan Aero6genin tai D400:n, tuottavat hyvin sähköä ja ovat käytännössä äänettömiä, toisin kuin moni muu suriseva, huriseva, vinkuva tai peräti ulvova malli. Erityisesti kolmelapaiset tuntuvat olevan niitä äänekkäimpiä, vaikka kuulemma niistäkin on kehitetty entistä hiljaisempia (AirBreezen edeltäjä AirX on pahimmasta päästä, sellaisen naapuriin ei kannata mennä jos tilaa on muualla!). Aerogenin ja D400:n omistajat ovat myös olleet kautta linjan kovin tyytyväisiä valintaansa. Myös Rutlandiin on oltu muuten tyytyväisiä, mutta tehot ovat pienemmät
Siitä Fijin haverista. Menin itse viikkoa myöhemmin läpi samasta paikasta, mutta valoisana aikana. Väylä on leveä. Siitä ajavat rahtilaivat lähes päivittäin. Mutta lähestymispoijua ei ollut, josta sisäänajolinjan olisi saanut kiinni ja yöllä linjavalot ovat vähintäinkin epäselvät. Jos on valmiiksi väylän sivussa niistä on vaikea saada selvää. Sade tekee asian vielä hankalammaksi. Riutan kieleke, johon useita veneitä on törmännyt pistää pikkasen väylälle. Pohjoismaisten standardien mukaan siinä olisi valolla varustettu merimerkki, mutta ei ollut. Merikorttiin ja MaxSean elektrooniseen merikorttiin, jota useimmat käyttävät, se kieleke on merkitty, mutta saattaa GPS:n mukaan olla hieman eri paikassa. En tutkinut. Kerrottiin, että taskalainen vene oli törmännyt samaan paikkaan edellisenä vuonna, mutta pitkäkölisenä raahautui riutan yli laguunin puolelle lopulta vähin vaurioin. Kun saavuin aamupäivällä riutan suulle satoi, enkä nähnyt väylän merkkejä tai maata ollenkaan ja kun lähestymispoijua ei löytynyt en uskaltanut jatkaa väylälle, vaan jäin odottelemaan sateen loppumista ja kysyin VHF:llä neuvoa. Pursiseuralta vastasi joku jenkki ja varoitti riutan kielekkeestä ja kun sade hellitti näin pari väylämerkkiä ja pystyin todentamaan sijaintini. -- Muuten kun olen lukenut tämän palstan kommentteja huomaan, että keskustelijoilla on paljon tietoa yksinpurjehduksesta. www.snoopy.fi
Kiitos muutamista hyvistä/perustelluista mielipiteistä... osalla taasen tuntuu olevan se vika, että jos joku poikkeaa omasta "ainoasta oikeasta" tavasta ajatella, tehdä tai edes kysyä kysymyksiä testatakseen omaa ajatteluaan niin yksinkertaisesti niin ei saa vaan tehdä...No tämä poikii taas varmaan näiltä turhautuneilta jatkojäkätystä.. Mutta kiitos kaikista perustelluista ja varsinkin koestetuista vastauksista...mm. viimeisin !!!
Niitä kuuntelen mielelläni ja jatkan pohdintaa, varustelua, tiedonhakua ja varustelua sulkematta vielä ehdottomasti mitään järkevää vaihtoehtoa...paitsi itse rakentamisen - siinä on syytä luottaa pitkän perinteen omaaviin ja luotettavaksi havaittuihin ratkaisuihin, joista tiukoissa tilanteissa on jatkuminen kiinni (vaikka muutoin tarkoitus olisikin purjehtia EI-Hampaat irvessä)...
Asiasta juuri mitään vielä tiedä, mutta itsekkin valtamerikelpoista venettä hakemassa...
Olen antanut itseni ymmärtää, että ( kuten yllä kerrottiinkin ) että yksinpurjehtijalle suuntavakavuus muodostuu oleelliseksi asiaksi, varsinkin öisin kun pitäisi selvitä pilotilla tai tuuliperäsimellä tai molemmilla.
Vakautta antaa pitkä köli, kapea runko ja suht. raskas massa.
Eli itse haen n. 12m, reippaasti yli 10.000 kg painavaa pitkäkölistä purkkaria.
Valinnanvara suomen markkinoilla, sanoisinko että aika vähäistä.
Katsoppa tänne. http://www.blueocean.fi/valitys/p1102/ColinArcher_40.php
Varmasti kelpo vene pallonkiertoon. Tämäkin yksilö on pallon kiertänyt. Tällainen on vain vähän tylsä käsitellä yksin satamaan tullessa.
HR 352
Mikäs oli se paatti millä se isä ja poika kiersi Kaphornin. Pienehkö englantilais valmisteinen n. 26-27jalkaa purkkari. Uppouma runkoinen. Parantelivat sitä hieman ja matkaan. Poika purjehti sillä pitkät matkat yksin.
Kirjastosta löytyy tuo kirja. Valitettavasti en muista nimeä.
Vaikea arvata, mitä venettä tarkoitat. Pieniä englantilaisvalmisteisia pitkäkölisiä valtameripursia edustavat vaikkapa Vertue (26-jalkainen, 4.5 tn painoinen puuveneklassikko tai sen uudempi lasikuituversio Vertue MkII) ja Vancouver 27 ja 28. Näillä on tehtu useita pallonkiertoja ja tehdään parhaillaankin.
Siltä varalta, etteivät ko veneet ole tuttuja, laitan muutaman linkin (netistä löytyy paljon lisää...):
http://www.youtube.com/watch?v=M0BXN4x76ZE
http://www.youtube.com/watch?v=IW0YdRZmmck
http://www.youtube.com/watch?v=0PwIyA9ZBnw&feature=related
http://www.kiriwina.com/
Jep, taisipa juuri olla tuo Vertue.
David Hays, Daniel Hays: Isä, minä ja meri. Suom. Tuula Kaurinkoski. Otava. 327 s.
Vertue oli vene. Kirja on hyvä, tosin aika filosofinen, kuten tuollaisella purrella liikkuvalta kaverilta nyt voi odottaakin. Kannattaa ehdottomasti lukea.
Upea tuo kutteritakila, mikä Vancouvereissa on, näin välihuomautuksena
Vene lehdestä löytyi testikin vuodelta 1983, missä todettiin päteväksi veneeksi pallonkiertoon.
Hei kiitoksia hyvistä ja perustelluista venhevaihtoehdoista sekä muista oleellisista... sellainen heitto että eipä kukaan ole ehdotellut nyt Swania...?
HR, Nauticat, Colin Arch,...
Tällainen on hieno vene kaikenlaiseen purjehdukseen:
http://www.nautorswan.com/swanlineproducts/tabid/295/SwanLine/45/boatId/1/boatVersionId/3/Default.aspx
Olen kiertänyt palloa yksin ja tiedän tästä aiheesta jotakin. HR 36 on mielestäni sopiva vene yksinpurjehtijalle, mutta kallis. Jos aiot myydä veneen maailmalla niin kannattaa hankkia maailmanlaajuisesti tunnettu merkki. Omavalmisteesta voi olla vaikea päästä eroon. Lisää asiaa löydät: www.snoopy.fi