Poikani joutui suljetulle osastolle 26.5,en edes tajunnut että tilanne oli niin vakava ennenkuin juttelin hoitavan lääkärin kanssa ja hän sanoi,että osastohoitoon heti.Poika ei itse puhunut itsemurhasta vaan toisten tappamisesta.Tänään hän ensimmäisen kerran puhelimessa kertoi miettineensä tehdä itsemurha.Lasten isä teki itsemurhan 2/2002 sen jälkeen lapseni sairastuivat.Tyttö on ollut kolme kertaa psykoottisuuden takia sairaalassa.Pojallani on ollut lääkityksenä Seronil 20mg,osaatteko kertoa olisiko vaihtoehtoa lääkkeelle kun sen teho ei näytä riittävän.Kuinka olette selvinneet itse tilanteesta?Mitä minun olisi tärkeää tietää tällaisesta asiassa?Kertokaa omista kokemuksistanne.
Itsemurhavaara 10-vuotiaalla
tuulia
121377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä se lääke auttaa siihen että isä on tehnyt itsemurhan?
Seronil määrättiin masentuneisuuteen ja pakkoajatuksiin.
Ihan ensiksi toivon sinulle voimia.Lääkkeitä on monenlaisia ja varmasti joku auttaa,mutta on myös erittäin tärkeää saada poika puhumaan ajatuksistaan ja tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi.Töitä joutuu tekemään sen eteen,että hän pääsee pois surullisista mietteistään,kykenee niitä käsittelemään ja löytämään niiden tilalle iloisempaa ajateltavaa.Matka tulee olemaan pitkä ylä-sekä alamäkeä,uskoisin,mutta luottakaa kaiken kääntyvän parhain päin.Muista huolehtia myös itsestäsi ja järjestää itsellesi apua,älä jää yksin ajatuksinesi.
Oman vanhemman sairastuminen jättää jälkensä lapseen ja jos vanhempi tekee itsemurhan se on vielä kovempi isku.Lapsi tarvitsee hirveästi tukea, kuten sinäkin.On varmaan vaikea tukea lasta ja lapsía kun itsekään ei jaksaisi.Itselläni on mielenterveysongelmista kärsivä vanhempi ja vaikka olen jo lähes 40v niin joudun yhä käymään läpi samoja vaikeuksia kuin lapsena.Näin jälkeenpäin ajattelen että jos edes joku on lapselle tavallinen ja läheinen, se voi pelastaa lapsen.Olet varmasti tehnnyt parhaasi ja toivonkin, että jaksat kunnialla eteenpäin.Yritä tässä vaiheessa tukea lastasi niin että pystytte jatkamaan yhteistä elämää.Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
Nykykäsityksen mukaan juuri Seronil on turvallisin mielialalääke lapsille. Minulla ei ole kokemusta sen käytöstä noin nuorilla. Muistelen että alle kouluikäisillä ainakin maksa toimii suhteessa paljon tehokkaammin ja siksi joidenkin lääkkeiden suhteen tarvitaan suhteellisen suuria annoksia ja vaikutus voi tulla tavallista hitaammin. Tämän asia kannattaa tarkastaa hoitavalta lääkäriltä. Ja muutenkin kysyä hoitoon liittyviä asioita häneltä, koska hän hahmottaa kokonaistilanteen parhaiten.
Ai, miten riipaisi kirjoitus pojastasi 10 vuotias ja tytöstäsi.Minä olen hoitanut pojanpoikaa monet vuodet kun poikani erosi lapsen äidistä ja lapsi jäi pojalleni,ja poikani otti uuden vaimon ja sai monta lasta lisää,mutta tämä ensimmäinen lapsi on ollut minullekuin silmäterä hänkin puhui että leikkaa päänsä irti, ja käyttäytti liikenteessä holtittomasti ja leikki kuolutta lattialla,tästä keskustelein lääkärin kanssa niin saatiin apua, ja minä mummona rakastan tätä lasta niin paljon että ei ole etes sanoja siihen ja lapsi on meillä aina kesät ja hän tietää että on ainaskin mummo joka välittää kyllä uusiäitikin rakastaa ja isä ja siskot ja veljet mutta lapsi on kiintinyt minuun, ja koulussa menee hyvin.Rakasta sinäkin lapsiasi ja juttele heille paljon jakysele ja ole läsnä,voi miten surullista on että lapsiesi isä teki itsemurhan sinun pitää se selittää että isä oli todella sairas, voimia sinulle ja rakastavaa mieltä
Mielisairaalaan ja heti aletaan puhua itsemurhasta! Vai puhuiko hän ennen sairaalaan joutumistaan jo itsemurha ajatuksistaan? Oliko hän puhuessaan vahvassakin lääkityksessä? Mitäs itse tuumailet tämän ikäisen oman lapsesi joutumisesta mielisairaalan suljetulle osastolle, onko hänen paikkansa sinun mielestäsi siellä? (HUOM! sinun mielestäsi, ei kenenkään muun).
Mielisairaala ei kyllä ole oikea paikka tämän ikäiselle lapselle, EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA. Siirrä ja nopeasti hänet jonnekkin tosi rauhalliseen paikkaan(luonnon lähelle)ja laita hänelle monipuoliset vitamiinit ja muut kehon tarvitsemat ravinteet kuntoon. Ja hommaa hyvä ja luotettava ihminen sinne hänen kanssaan (jos et itse kykene). Käyt lapsesi kanssa läpi hänelle tapahtuneita miellyttäviä mieleenpainautuneita asioita/muistoja päivittäin. Näin saat nostettua hänen mielialaansa. Kyselet välillä onko hänellä jotain mitä hän haluaisi kertoa sinulle. Eli toimit pääsääntöisesti kuuntelijana ja vain vahvistelet kuulemaasi. On kokeiltu ja toimii.
Käy vaikka normaalilääkärillä tarkistuttamassa, että hän on fyysisesti (että ei ole mitään kehon vajaatoimintoja)ainakin kunnossa. Jätät tuon huumeenakin tunnetun lääkkeet pikkuhiljaa pois (katsot irtautumisen vaikka lääkärisi kanssa).
Sinun on joka tapauksessa saatava lapsesi jollain tavoin jossain vaiheessa kuntoon. Etsi vaihtoehtoinen auttamismuoto tämän psykiatrian sijaan. Se ei ole kyllä lastenjuttu ollenkaan (psykiatria siis), uskon sinun ymmärtävän sen äitinä kun mietit asiaa huolellisesti. Kyllä sinä löydät vaihtoehtoiset ihmiset ja asiat millä lapsiasi voidaan auttaa, tiedän sen. Etsi, tutki ja kysele vain joka suunnalta.
10-vuotiaita lapsia ei pidetä tavallisilla psykiatrian osastoilla kuin tilapäisesti poikkeustapauksessa. Ilmeisesti osastohoidolla on tarkoitettu lasten- ja nuortenpsykiatrista osastoa, joka on enemmän kodin kaltainen hoitopaikka.
Muuten sitten..ilmeisesti itse olet saanut apua hakeutumalla rauhalliseen ympäristöön syömään vitamiineja ja keskustelemaan? Ja nyt sitten tästä seuraa että kaikki maailman psyyken ongelmat on voitettavissa samalla tavalla?
Mielestäni on melko vastuutonta kehoittaa aktiivisesti lapsen huoltajaa irrottautumaan psykiatrian hoitojärjestelmästä. Ei kuulosta kovin hyvältä hoidolta akuutissa psyykkisessä kriisissä. Psyykelääkkeiden ja huumeiden rinnastaminen kertoo samanlaisesta asiantuntemattomuudesta.
Tuo lapsen kuunteleminen on kyllä oikeasti hieno asia, eikä sen pidä liittyä pelkästään sairaustilaan vaan normaaliin kasvatukseen. Ruumiin vaivat (kilpirauhanen etc.) kyllä aivan varmasti tutkitaan sairaalassakin rutiinisti.
Itse kysyjän alkuperäiseen ongelmaan on vaikeata asiaa tarkemmin tuntematta antaa päteviä neuvoja. Parin vuoden takainen isän itsemurha on varmasti ollut perheellenne raskas menetys. Tuo osastojakso ei siinä mielessä liene liioittelua sillä itsemurhan "malli" lähipiirissä kasvattaa merkittävästi itsemurhan riskiä.
Fluoksetiini (Seronil) taitaa olla eniten lapsilla käytetty mielialalääke, lapsillehan melko vähän näitä lääkkeitä käytetään. 10-vuotiaalla on vielä yksilön kehitys kesken. Tämä on herkkää aikaa mutta myös voimavara siinä mielessä että kasvattamalla - luomalla turvallisuuden tunnetta ja antamalla lapsen ilmaista itseään - pystytään tässä vaiheessa saavuttamaan vielä paljon enemmän. Toivottavasti tilanne kääntyy parhain päin.
No huh huh! Sitä samaa riippuvuutta aiheuttavaa huumeainetta se on sekin. Tiedät varsin hyvin sen itsekkin (jos olet oikeasti oikea psykiatri). Teillä on vain omat hienot nimet näille "lääkkeillenne". Näitä "lääkkeitähän" kaupitellaan koko ajan tuolla kadulla katuhuumeina. Senkin sinä tiedät jos olet ammattilainen. Kerroppas nyt sinä sitten ammattilainen miten tämä lapsi saadaan todellakin kuntoon ja rakentamaan omaa tulevaisuuttaan ja elämäänsä??? Et kai vain väitä, että tämä tapahtuu lääkkeiden voimalla? Mistäs nämä mielisairaudet tulevat ja mitä ne ovat? Aivolohkon vasemmankammion aivosolu on hieman poikittain ja tässä syy vai?
En ole psykiatri. Eli mielestäsi Seronil-niminen lääke (fluoksetiini) on riippuvuutta aiheuttava huume, jota kaupitellaan kaduilla katuhuumeena? Rauhoittavia lääkkeitä ja kipulääkkeitä olen kyllä kuullut myytävän katukaupassa mutta tämä oli täysin uusi tieto. Onko Sinulla tiedossa, minkälaisen mielihyväkokemuksen narkomaanit saavat käyttäessään Seronil-lääkettä?
Lääkkeet eivät ketään pelasta mutta ne voivat olla tukena kun ihminen saa itse oman elämänsä hallintaan.
En ole väittänyt tietäväni ihmekeinoa lapsen parantamiseksi, toisin kuin Sinä viestissäsi annat olettaa. Lasta ei pelasteta tällä palstalla kirjoittamalla vaan oikeassa kontaktissa läheisten ja hoitohenkilökunnan toimesta.
Älä tee asioista liian monimutkaisia. Joskus asiat ovat liian yksinkertaisia, jotta niitä pystyisi huomaamaan. Tiedän vain, että vaihtoehtojakin on olemassa (kun puhutaan ihmisen mielestä). Ne joutuu valitettavasti etsimään jokainen itse ja näin onkin parasta tehdä, koska ensivaikutelam kertoo tavallisesti paljon. No more comments.Etsivä löytää!
Hei!
On aika rankkaa, mutta vielä rankempaa, miten "chattailijat" suhtautuvat.
Ensiksi on saatava lapsi tietenkin hoitoon, ja tärkein pointti on se, että hän pääsee syyllisyydentunteestaan (on tutkittu ja tiedetään, että aina läheinen, erit. lapsi, kokee olevansa syyllinen...)
Lääkehoito ei ole huono ajatus alkuunsa, mutta pidemmän päälle häntä kait yritetään auttaa löytämään oma tapansa elää, selvitä, jatkaa.
Asioiden salailu ei ole hyväksi, ei myöskään korostaminen. Lapsi tarvitsee aikaa paljon enemmän kuin aikuiset, hän ei osaa ilmaista samalla lailla tunteitaan. (Harva aikuinenkaan tosi paikan tullen, ikävä kyllä).
Kuuntele; suru, viha, ehkä häpeäkin, jne, tulevat kun poikasi on valmis ne ilmaisemaan, ja silloin sinun on oltava vahva.
Voimia!