Abortti, muutti elämäni

Eipä ole mikään ihme, ettet entinen sinä tunne olevasikaan enää. Olet kokenut melkoisen suuren asian vasta aikuistumisen kynnyksellä; kun kaikki pitäisi olla ruusuista ja siivet lentoon valmiina, tulevaisuuden haaveet vielä avautumattominakin osa. Vastoinkäymisiltä ei silti kukaan voisi jossain elämänsä vaiheessa välttyä. Sinulle se tuli nyt. Monella ikäiselläsi tai sinua nuoremmalla on sama kärsimys ollut koettavana. Sinun on kuitenkin luotettava siihen, että se minkä ratkaisun teit, on ollut kohdallasi oikea ratkaisu. Nyt, kun sinulla ei ole vakituista kumppania, eikä ehkä muuta sellaista, johon hukkuisi ajatustesi kierre, palaat jatkuvasti jossitteluun kuinka kaikki voisi olla toisin. Mennyttä et elä, eikä sitä kannata siksi yrittääkään. Opiksi sen toivottavasti jaksat ottaa, sillä kypsynyt olet varmasti raskaamman jälkeen.
Luota siihen, että aikuisena kun sinulla on mies ja yhteisiä lapsia, joita rakastat, olet tyytyväinen tekemääsi ratkaisuun.
Koeta taistella itsesi irti silloisen kumppanisi ja hänen lapsensa äidin ajattelemisesta. Tuhlaat vain henkisiä voimiasi jossitteluun.

Jos sinulla on koulunjatkosuunnitelmia, toteuta ne tai pyri muuten mielekkääseen arkeen jotta selviät toimeentulostasi.

Elämää kokenutkin ihminen pysähtyy miettimään samalla tavoin: kuka minä olen ja miten tästä eteen päin, kun jotain traumaattista sattuu. Järki ja tunteet eivät kulje yhtä aikaa rintarinnan. Sinä käyt vielä läpi tunnetasolla koettua.
Onkohan sinulla ketään, jonka kanssa saisit puhua asiasta, ja joka osaisi ohjata sinua suunnittelemaan realistisia tavoitteita jolla pääsisit pala palalta toteuttaen eteen päin? Tunnepuoli eheytyy ajan kanssa, silti se ei tarkoita että sinun on unohdettava. Sekin aika tulee, mutta yksilöllisessä tahdissa.
Mutta silloin, kun huomaat, että ajatuksesi eivät anna sinulle rauhaa ja tilaa muuhun, hae vaikka ammattiapua. Pääsisit läpikäymään kipeimmät kohdat ja saisit siten etäisyyttä asiaan.

Tekee mieleni sanoa: kun entisellä kaverillasi ei mene hyvin nytkään, eikö silloin ole hyvä, että teit järkevän ratkaisun?

Aurinkoa sinulle ja hyvää vointia ja lämmin ajatus!

Anna itsellesi aikaa toipua asiasta, koska se on ollut rankka kokemus. Olet ratkaisusi tehnyt, se oli silloin oikea, nyt sinun on annettava itsellesi anteeksi. Et voi pakottaa itseäsi mihinkään, koska alitajuntasi työskentelee koko ajan, sinä tarvitset tämän miettimisen. Huominen tuo valoa ja päättäväisyyttä. Niin se on, aikansa kutakin.

Sun täytyy puhua jonkun ammattiauttajan kanssa, ihan oikeesti. Rohkeesti menet esim. mielenterveystoimistoon. Sulla on ihan selvästi möykky sisälläsi...

koskaan et tule pääsemään tästä yli. voin kertoa itse kokeneena abortista seuranneen repivän tuskan, syyllisyyden. Suru, kipu, tuska kyllä tulevat hälvenemään ajan myötä.
ihmiset yrittävät antaa neuvoja asiasta, mutta parhaimman neuvon osaisivat antaa vain ennen sitä päätöstä; älä tee sitä. koska se tulee vaikuttamaan vain ja ainoastaan negatiivisella tavalla kaikkiin asioihin myöhemmin elämässäsi.
valitse lapsi; lapsi tuottaa aina iloa, vaikka se olisi vammainenkin tai sairas, nekin tuovat tarkoitusta elämääsi; surua, mutta elämäniloakin. abortoitu sikiö vie sinulta elämän tarkoituksen. et enää ymmärrä elämää. koska juuri tuhosit sen.

Jos voisit uskoa kanssani uudelleensyntymiseen, et enää surisi menetystäsi. Tämän sielun ei ollut aika syntyä. Sinulle se saattoi merkitä jonkin asian oppimista. Mitä hyötyä kenellekään on siitä, että surisit lopun elämäsi päätöstä, jota ei ollut helppo tehdä vaikka vaihtoehtojakaan ei tuntunut olevan. Syyllisyys ja häpeä ovat tarpeellisia sinulle vain niin kauan kuin olet ymmärtänyt niiden viestin. Armahda itsesi, pyydän. Anna anteeksi itsellesi, opi ja unohda.

Hei Tina!
Luin viestisi vasta nyt, lokakuun 10. päivä. Onko elämäsi jo helpompaa?
Olen itse kokenut saman kolme (!) kertaa. Olen itse au-lapsi, enkä koskaan halunnut äidiksi. Pelkäsin hysteerisesti, että jos jään lapseni kanssa yksin kuten äitini.
Viimeisimmästä kerrasta on jo 17 vuotta aikaa. Vielä joskus leikittelen ajatuksella, että minkä ikäisiä he olisivat...
Mutta: en voi tietää miten elämäni olisi mennyt, millainen maailma heitä olisi odottanut, miten heille olisi käynyt. En enää sure, en kadu. Siitä ei olisi minkäänlaista hyötyä. Elämän vain piti mennä kohdallani näin.
Nyt olen jo "vanha", 46-vuotias ja yhden, 6-vuotiaan lapsen äiti. sain hänet "viime tipassa". Hän on minun elämäni rakkain ihminen, ja ainoastaan häntä odottaessani ajattelin, mistä olen kenties jäänyt paitsi.
Mutta kuten sanottu, minun elämäni piti mennä näin. En voi syyttää itseäni, en ketään. Olen elänyt vastoinkäymisten ja onnen vuorotellessa, se mitä olen joskus tehnyt, ei ole minun ennalta määrätyn elämäni suuntaa muuttanut puoleen eikä toiseen.
Armahda itsesi, älä unohda, mutta älä katkeroidu. Tuo sinun oli tehtävä, ja se oli siinä tilanteessa ihann niin kuin pitikin.
katso eteenpäin, älä unohda elää.
Kaunista syksyn jatkoa sinulle nuori nainen; ota kaikki vastaan, mitä elämä sinulle tarjoaa. Niin ilot kuin surut!
Lämmöllä; kohtalotoveri.

Niin kävi myös minun. Minulle tehtiin myös Abortti. Siitä lähti alamäki. En ole tuntenut muuta kuin tuskaa, ja sen että syvällä sielussani huutaa avoin haava, verta vuotavana, peittämättä, siunaamatta. Mikään tässä maailmassa ei enää miellytä eikä tunnu miltään eikä missään. Kiersin maapallon, ja kiersin Casinoita ja maailman merkkipaikkoja tuntematta muuta kuin tuskaa sisälläni. Lääkkeillä niitä nyt vielä turrutan. Ei auta nekään, eikä mikään.
Ehkä Jumala antaa anteeksi, Ehkä.