Täällä on todella paljon sontaa....
Esitetään vl:sta mutta ei tiedetä oikeasti juuri mitään ja jotkut sitten uskoo kaikki. Olkaa kriittisiä kun luette näitä juttuja.
Esitetään vl:sta mutta ei tiedetä oikeasti juuri mitään ja jotkut sitten uskoo kaikki. Olkaa kriittisiä kun luette näitä juttuja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kävin tos vähän lueskelemas ja usein törmää esim. siihen et kysyjä ihmettelee sitä miks vl:t opettaa noin erilailla. Mutta ottakaa ny huomioon, että täällä "opettaa" myös ne jotka laittaa ns. kapuloita rattaisiin.
Voipi olla paljonkin perää tuossa, mitä sanot. Asiaa auttaisi, jos VL:llä olisi joku nettisivu, mihin olisi koottu heidän "virallinen" opetuksensa. Sieltä voisi sitten kiinnostuneet katsella, että mitenkäs se asia nyt olikaan. Mutta oletteko niin arkoja, että ette ole sellaista sivua laittaneet, vai jostain muustako johtuu? Vai eikö sitä "virallista" oppia olekaan?
T: Tiinaliina
jokainen lukea VL:n virallisen ja muuttumattoman opin.
Raamatun tulkintaerimielisyyksiä on toki paljonkin ja niistähän sitä jatkuvasti täällä kiistelläänkin.
oppia voinee lukea Päivämiehestä. voinee myös tilata, jos on haluja tai lukea netistä. myöskin täällä on jotain:
http://www.srk-oulu.net/sivu3.htm
Oppi on muuten jotakuinkin samaa kuin ev. lut. kirkossa. Eroja kuitenkin on.
Sitä VL:lien tulkintaa tarkoitinkin.
T: Tiinaliina
Eipä tuolla kovin paljoa näkynyt selitettävän, kun joku päivä sitten niitä katselin. Voisi hiukan enempikin olla.
T: Tiinaliina
...kaipaat?
"Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Tältä pohjalta vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon, opin ja elämän korkeimpana ohjeena. Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät toimitukset. Liikkeen piirissä toimii noin 100 pappia ja lähes 700 maallikkosaarnaajaa."
Tuo tekstihän sopisi ihan tuollaisenaan kaikkien luterilaisten seurakuntien oppimääritelmäksi! Kansankirkon, tunnustuksellisten ja todennäköisesti muidenkin. Samoin se sopisi esim. helluntalaisten oppimääritelmäksi, jos jätettäisiin se "luterilainen tunnustus" pois. Ei siitä paljoa selviä, miten lestadiolaisten oppi eroaa muista, ja miten niitä eroja perustellaan.
T: Tiinaliina
Oleellista onkin, miten muiden opetus poikkeaa vl:sta.
Kuulostaa provosoinnilta, ja sitä onkin;D. Oleellinen huomattava asia on, että vanhoillislestadiolaisuudessa ajattlemme aivan vilpittömästi noin. Sen sijaan kun katsomme monien muiden liikkeiden tilaa, näin ei ole. Onhan esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkossa ÄÄNESTETTY naispappeus voimaan. Kuulostaako tämä siltä, kuin Raamattu olisi korkein ohje? Varsinkin, kun siellä selkeästi ei suvaita naispappeutta.
Niinhän ne muutkin ajattelevat, ihan vilpittömästi, että ovat itse niitä jotka tulkitsevat Raamattua oikein. Muista sitten haetaan niitä "vikoja", eli toisinsanoen erilaisia tulkintoja.
Jätetään nyt kuitenkin kansankirkko pois tästä keskustelusta. Kaikki tietää, että siellä hyväksytään vähän kaikenlaiset opetukset. Ei niiden pitäisi äänestysasia olla. Tunnustuksellisilla, baptisteilla, helluntalaisilla ja useilla muilla ei olekaan.
T: Tiinaliina
mikä on VL-opin ydin. Sitä ei kuitenkaan ole ilmaistu täällä muuten kuin poissulkemismenetelmällä: Tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä (ad infinitum) ei kuulu kristillisyyteen / vl:een / oikeaan uskoon.
Jos VL-oppi = Lutherin opetus niin hyvä, mutta silloinkin siitä tulisi pystyä antamaan jotkin pääkohdat, jotka ovat VL:lle tärkeitä ominaispiirteitä. Lutherilta julkaistut tekstit eivät ole kaikki linjassa keskenään, joten kaikkea ei sieltäkään voi ottaa.
Pelkistämisen, ja olennaisten opinkohtien osoittamisen ongelma on tietysti se, että jos otetaan esim. uskontunnustus opin pohjaksi - että uskoo siihen mitä apostolisesssa uskontunnustuksessa sanotaan - siitä seuraa "liiallista" väljyyttä. Saatikka sitten jos luottaisi Jumalaan ja Jeesuksen sanaan tässä asiassa: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän".
(Ja samalla voi lukea koko Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelun Joh 3:1-21)
Antakaa anteeksi pieni provokatiivisuus. Ja määritelkää VL-opetus mukaanlukemisen kautta, ei poissulkemisen. Pois suljettava ei lopu, ja se on erittäin epävarma määrittelymenetelmä, ja määritelmästä tahtoo tulla yleensä tulla toivottoman pitkä.
Tähän vastaamaan tarvittaisiin teologi.
Minulle, joka en pysty vetoamaan alkukieliin tai opillisten käsitteiden tuntemukseen, vl-kristillisyyden perusolemus näyttäytyy Raamatun pitämisenä korkeimpana ohjeena, silloinkin kun se on oman turmeltuneen maallisen osamme (perhesuunnittelu), tai suorastaan järkemme (naispappeus, ...) kanssa ristiriidassa. Siihen kuuluu myöskin omantunnon äänen kuunteleminen ja kuuliaisuus uskovaisten yhteisön neuvoille ja ohjeille, mihin molempiin Raamattu neuvoo.
Vl-kristillisyyteen kuuluu erottamattomana osana eräänlainen hitaus uusien käytänteiden omaksumisessa. Näitä on helppo pitää isien perinnäissääntöinä, mitä ne toki jossakin mielessä ovatkin. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös Raamatussa on esimerkkejä tilanteista, joissa kristittyjä neuvotaan noudattamaan kummallisiakin sääntöjä (lihan syönnin kielto), jotta osa seurakunnasta ei pahentuisi.
En silti pitäisi vl-käytänteitä opin osana; ne ovat enemmänkin päälleliimattuja asioita. Se, että sellaisten olemassaolo nähdään oikeaksi (tai paremminkin ei-vääräksi), taas noussee opista, eli siitä, että Raamattua pidetään korkeimpana ohjeena.
Ei sillä, että pitäisin vl-käytänteitä kovin kummallisina. Toki nekin voi joku viedä lakihenkeen asti tiukalle, mutta se onkin toinen asia. Monet näistä käytänteistä ovat osoittautuneet erittäin siunauksellisiksi. Kotitelevision välttämisellä on padottu maallistumiskehitystä. (En näe esimerkiksi internetillä tällaista elintapoihin asti ulottuvaa maallistavaa vaikutusta). Alkoholikielteisyydellä, jonka juuret muuten ovat Laestadiuksen ajan Lapin suuressa juoppousongelmassa, on saatu paljon hyvää. Itse arvostan absolutismia niin suurena siunauksena, että en pysty ollenkaan ymmärtämään ajatuksia, että tätä pitäisi ryhtyä "lieventämään".
löytyypi useimmilta paikkakunnalta monta kertaa viikossa seuroista. Nimenomaan sitä opillista tietoa ja muutakin sen mukaan mitä Pyhä Henki haluaa antaa.
Jos haluat kotipaketiksi niin SRK julkaisee kirjoja vaikka muille jakaa. Varsinkin vuosikirjat ovat hyviä opillisista asioista kiinnostuneista: niissä otetaan kantaa ajankohtaisiin opillisiin kysymyksiin.
Eli kyllä sitä aineistoa on.
Nettiin ei artikkeleita ole vielä totuttu laittamaan. Ehkä tulevaisuudessa. Netti on aina vain niin epävarma tietolähde... :-/
Niin juu ja kirjoja voi ostaa ainakin Rauhanyhdistysten kirjapisteistä aina seurojen aikaan. Voi varmaan muutakin kautta, mutta en itse ole tutustunut. Joissakin kirjakaupoissa olen myös nähnyt, mutta menekki ei taida sitä kautta hirveän suuri olla.
Kai tätä palstaa nyt joku VL-teologikin lukee, vai lukeeko?
Olen vl2003:n kanssa samaa mieltä siitä, että kristillisyyden perusolemus näyttäytyy Raamatun pitämisenä korkeimpana ohjeena, silloinkin kun se on oman turmeltuneen maallisen osamme (tupakanhimo), tai suorastaan järkemme (Pyhän Hengen lahjat) kanssa ristiriidassa.
Omantunnon äänen kuunteleminen on paikallaan myös, ja mitä on omatunto? Se on ihmisen tietoisuus itsestään sellaisena kuin Jumala on hänet tarkoittanut. Tästä asiasta opettaa erittäin hyvin edesmennyt sielunhoitaja ja psykiatri Erik Ewalds (ks. esim. Sielunhoito ja terapia, Karas-Sana 1985).
Omatunto voi jollakulla olla heikko (1 Kor 8) ja sellaisen henkilön vuoksi on vahvemmalla omallatunnolla varustetun (se on, pitempään Kristusta katselleen ja Hänen kaltaisekseen muuttuneen) pyrittävä elämään niin ettei ole toiselle loukkaukseksi. Siitä huolimatta, että tämä pidemmälle edennyt jo TIETÄÄ, että "Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme."
Kuitenkin olisi minun mielestäni julistuksessa ja opetuksessa pyrittävä siihen, että kaikki saisivat vahvan omantunnon - eli vahvan kuvan itsestään Kristuksen sovittamana, Jumalalle kelpaavana Hänen tyttärenään tai poikanaan. Siihen ei auta tapakulttuuri eivätkä isien perinnäissäännöt. Paavali sanoi olevansa "juutalaisille juutalainen, lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset" (1Kor. 9:19-23). Tavoitteena oli kuitenkin voittaa lain alaisetkin Kristuksen vapauteen.
Vastaan nyt monessa mielessä väärään kohtaan. En ole vl enää, enkä ole vielä naispappikaan, vaikka opintoja on jo takana hieman.
Uteliaana odotan asiantuntijoiden kommentteja tähän kysymykseen. Itse tiedän jonkin verran vl-opin korostuksista ja vl-käytännöistä ehkä vielä enemmän. Kiinnostusta riittää silti. Erityisesti tämän hetken tilanteesta.
En enää tiedä, onko veeällien keskuudessa yhä ihanteena "yhtenäinen puheenparsi ja käytäntö". Silloinhan tarvitaan aika selkeä informaatio seurakunnalle, mikä on ns. oikean opin tulkinta mistäkin asiasta.
Mutta toivottavasti nykyisin keskitytään vain kristinuskon perussanomaan, luterilaisuuden ydinkohtiin, silloin käytännön nippeliohjeilla ei olekaan ainakaan "kuolemanvakavaa" merkitystä.
Minusta se olisi meillä kaikilla oltava oleellisinta. Siten ei olisi sitä vaaraa, että noita kaikkia käytännön elämänohjeita alettaisiin pitää lainomaisena mittana omaan ja toisten uskonelämään. Siitä minulla itsellä on aika monipuoliset kokemukset. Siksi kirjoitan näin.
Olet TÄYSIN oikeassa!!
Mulla oikein naurattaa kun luen näitä juttuja...
Välillä oikein ihmetyttää, että miten jotkut on oikein kasvatettu vaikka eihän se minulle kuulu...