Minua kovasti kiinnostaisi kuulla sellaisilta äideiltä, jotka tuuttaavat Facebook-profiilinsa täyteen jälkikasvunsa kuvia (ja tekemisiä), että miksi ihmeessä he tekevät niin?
Todennäköisesti suurin osa Facebook-kavereistasi ei ole vähääkään kiinnostunut sinappikoneestasi, vaan haluaa olla SINUN ystäväsi, ei lapsesi. Haluaa kuulla SINUN kuulumisiasi, ei sitä mitä pikku-Jesse on tänään tehnyt. Ja kuka täysjärkinen yleensä edes laittaa lastensa kuvia tuollaiseen yhteisöpalveluun? Eivätkö he ymmärrä, että luopuvat oikeuksistaan kuviinsa heti kun on painettu nappia "Upload"? Minusta ainakin odottavana äitinä olisi kamala ajatuskin että joku amerikkalainen multimiljonääri omistaisi oikeudet lapseni kuviin.
Todennäköisesti suurin osa Facebook-kavereistasi ei ole vähääkään kiinnostunut sinappikoneestasi, vaan haluaa olla SINUN ystäväsi, ei lapsesi. Haluaa kuulla SINUN kuulumisiasi, ei sitä mitä pikku-Jesse on tänään tehnyt. Ja kuka täysjärkinen yleensä edes laittaa lastensa kuvia tuollaiseen yhteisöpalveluun? Eivätkö he ymmärrä, että luopuvat oikeuksistaan kuviinsa heti kun on painettu nappia "Upload"? Minusta ainakin odottavana äitinä olisi kamala ajatuskin että joku amerikkalainen multimiljonääri omistaisi oikeudet lapseni kuviin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä mua ainaki kiinnostaa kuulla mitä facebookki kavereitten lapsilleki kuuluu :) kuviakin on kiva nähdä kuinka lapset on kasvanu ja niinpoispäin.
minulla itell on yksi lapsi ja kyllä siitä joskus laittelen kuvia ja jotain päivityksiä esim.oppi tänään käveleen ja täälläisiä "isompia asioita".
sehän on mainio tapa pitää ystävät kärryillä lapsen elämästä joita ei niin usein näe. ja jos jotain ei nyt kiinnosta niin eipä sitä väkisin tarvi päivitystä lukea ja kuvia kattoa!
ja harvemminpa noista mitää ikävyyksiä tulee jos ny jollain amerikkalaisella multimiljonäärillä on oikeus noihin kuviin?
hyvää päivänjatkoa,anna toisten elää semmoista facebookki elämää kun haluavat ja elä sinä vain omaasi :)
mulla on lapsen kuvat rajattu vain lähimmille ystäville/sukulaisille, joten tutut ja vanhat koulukaverit eivät kärsi nähdessään lapsen kuvia :) Ja päivitykset rajaan myös vain lähimmille, joten muut eivät kärsi niistäkään. Itseäni myös kiinnostaa lähimpien valokuvat ja kuulumiset reaaliajassa, ja miksei vähemmän läheistenkin. :)
Onhan se välillä mielenkiintoista lukea jostain OIKEASTI mainitsemisen arvoisesta jutusta, mutta jos päivitykset liittyvät jatkuvasti kakaroihin, niin menee jo yli ja tulee miettineeksi, onko kyseisellä henkilöllä omaa elämää ollenkaan
Pienen lapsen/lasten äitien elämä ei siis ole heidän omaansa? Kenen elämää se sitten on?
en ymmärrä, itsellä 7kk ikäinen ja 2-vuotiaat lapset enkä ole ikinä ymmärtänyt kun toiset kotiäidit esittelevät lapsiaan ja kotielämää Facebookissa, blogeissa yms. vastaavissa palveluissa, miten joku luulee, että muita ihmisiä kiinnostaa niin paljon toisten elämä ja varsinkin jotkut päivittäiset kakkajutut? En kyllä edes kuulu Facebookiin periaatteesta, missä välissä ehtisin käydä siellä ja pidän kyllä yhteyttä niiihin, joihin haluan pitää....toisaalta, lapsettomat ihmiset eivät taas sitä ymmärrä, että kahden pienen lapsen kotiäidille ne lapset ovat tällä hetkellä SE ELÄMÄ, pitäisikö lapset olla jotain "erillistä elämää" ja "oma elämä" jotain muuta jos on kaksi alle 2-vuotiasta ja mies tekee pitkää päivää??Siis ainakin kotiäidin elämä kun on varsinkin imetysaikana melkein 100% jatkuvaa lasten hoitoa...siis viikossa ehkä 2-4h käyn harrastuksissa ja muun ajan olen lasten kanssa, joten totta helvetissä lastenhoito on pitkälti mun tänhetkinen elämä ja nautin siitä, missä välissä ehtisin elää jotain toisenlaista elämää? Ikään kuin se ei olisi hyväksyttävää jos äidin elämä koostuu lähes yksinomaan lastenhoidosta (vaikka äiti itse haluaisikin niin)...jos sen sijaan "luon uraa", niin se on "omaa elämää", mutta omien lasten hoitaminen ei voi olla "omaa elämää" :-)
Mulla on ihan hyviäkin kavereita, jotka olen laittanut piiloon etusivulta, ettei töiden luottelemiset eli ne jokapäiväiset kakun leipomiset ja perusteellinen kuvaus siitä, mitä on onnistunut taas jauhelihasta tekemään ärsyttäisi. Olen jättänyt kiinnostavammat ihmiset etusivulle, eli ne ei kyllä ole kotiäitejä tai edes opiskelijaäitejä joilla vielä kauheampi tarve esitellä jokainen seminaarityö ja siihen liittyvä pohdinta. Ihan kuin se olisi valtava ihme. Toisaalta sen muistaa kuinka fiksuksi sitä tunsi itsensä opiskellessa..no nyt sitä tuntee vaan itsensä tyhmäksi,kun tuli puhuttua töistään...
Pääasiahan tässä on se, kuten vanha kansakin sanoo "laiska töitään luettelee". Ehkä nyt ei kuiteskaan laiska, mutta ainakin semmoinen, joka antaa omalle työlleen hiukka liika suuren merkityksen vs. muiden hommat. Lisäksi olen huomannut ihan, että kysessä on kilpailutilanne. Erään tuttavani ja hänen serkkunsa välillä on selkeä kisa paremmuudesta kaikessa ja töiden ja tavaroiden luetteleminen on semmoista kilpavarustelua ja -laulantaa. Olen molempien hernesoppajutut pannut pois etusivulta ajat sitten. Ei kiinnosta kun itse on ohittanut nuo kaikki ennen ku fb:ta olikaan.
Minusta se on vaan semmosta itsetehostusta ja kaivataan kommentteja siitä, kuinka erinomaisen ehtivä ja pätevä toinen on, kun ehtii suunnilleen tehdä yhtä aikaa kaiken. Niitä päivityksiä ei kyllä sitten näy, missä lukee että "sairastuimpa uupumukseen ja sitä kautta masennukseeen kun vaadin itseltäni ja lapsiltani mahdottomia, ukko lähti, kakarat sekos mutta olen minä vaan superäiti". En tajua tätä nykymenoa, miten äideillä on edes aikaa kirjoittaa joka hemmetin juonikuvio jokaisesta päivän tapahtumasta? Ne lapset ei kiitosta ja ihailua anna ennen kuin vasta aikuisena, niin kalastellaanko sitä tällä tavalla?
Minulla on lapsen kuvat rajattu vain lähimmille ystäville ja sukulaisille. En laittaisi kuvia ollenkaan, jos ei noita rajauksia saisi tehtyä. En halua kenenkään puolituttujen katsovan lapseni kuvia. Tilapäivityksiin laitan uutisia "isoista jutuista" kuten ensiaskeleista ym. sillä kyllä ne on oman elämänikin isoja juttuja. Mitään kakkajuttuja en jaa, eikä muidenkaan lasten kakkajutut kiinnosta, mutta jokainen tyylillään.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta en ymmärrä tätä meuhkaamista siitä ettäkö muut eivät muka tahtoisi lukea kavereidensa lapsiaiheisia päivityksiä. Minä ainakin tykkään ja niin tuntuvat tykkäävän kaikki tuttunikin.
Ne, joita muiden onni ja ilo liikaa riepoo voisivat opetella käyttämään sitä "piilota!-nappia sen sijaan että vikisevät palstoilla ruikuttamassa. Onko se liian vaikeaa ottaa itse vastuu siitä mitä lukee ja katsoo?
Kuten joku täällä jo kirjoittikin, olen samaa mieltä, että on ihan ok kirjoittaa lastensa erikoisimmista/isoimmista jutuista facebookiin, silloin ihmiset jaksavat kiinnostua ja kommentoidakin juttuja. Samoin tietysti vaikkapa lemmikin puuhista tms voi kirjoittaa.
Siinä on kuitenkin "tietty raja" missä vaiheessa joidenkin tekstit alkavat ärsyttää. Joillain ihmisillä on kummallinen tapa käydä oikeasti puolen tunnin välein päivittämässä fb-sivuaan. Sekin ärsyttää monia, että kirjoittaa puolen tunnin välein itsestään tyyliin ja jokaisesta kahvikupposesta ja pesukoneen pesusta on oma infonsa annettava. Vielä ärsyttävämpää on, jos joku kirjoittaa hyvin harvoin mitään itsestään, vaan pääroolissa on aina lapsen tekemiset tai sanomiset, tai pelkkä lemmikki, tai suosikkibändi tai tv-sarja. Kaikkea on nähty fb:ssä. Tällaiset ihmiset joutuvatkin helposti sitten sinne piilotus-osioon, kun ajan myötä jopa läheiset ystävätkin kyllästyvät heidän tekstejään lukemaan. Tämä tuntuu ainakin olevan yleinen asenne, kun tästä aiheesta on juttua käyty. Oletuksena on, että fb-profiilissa on päällimmäisessä roolissa henkilö itse, ei hänen lapsensa, sukulaisensa tai kukaan/mikään muu.
No eikö ne lapset OLE osa sitä SINUN elämääsi ja osa siitä, mitä SINULLE kuuluu?
Ovat toki, mutta eivät nimenomaan koko osuus. Aikuiset ihmiset haluavat kuulla myös toisten aikuisten kuulumisia, eikä pelkästään lasten kuulumisia. Kai aikuisillekin voi joskus kuulua jotain mikä ei liity ihan suoralta kädeltä lapsiin. Toiset tämän ymmärtävän, toiset sitten eivät. Ei mene jakaminen ihan tasan, jos toinen kertoo omasta elämästään ja toinen vastaa kertomalla lapsensa elämästä.
no ei ehkä 98% koko osuus, mutta kyllä jos on esim. kotiäiti ja 2 pientä lasta, niin eipä sitä "muuta osuutta" paljon ole, joten ne lasten kuulumiset kun vähän niin kuin kuuluvat siihen, mitä äidille kuuluu usein...jos lapsi voi hyvin, äiti voi hyvin ja toisin päin. Sama jos joku kysyy miten päivä meni, niin henkilö X kertoo mitä vaikka pomo teki taas työssä, kun taas henkilö y kertoo mitä se oma lapsi keksi päivän aikana tai mitä teki lapsensa kanssa....joskin tällä henkilö y:llä ei ole mitään "erillistä vapaa-aikaa työstä" mitä taas normaalilla palkkatyössäolevalla on.
Joo siis joidenkin lapsista kirjoittamat paskajutut on kyl enemmänki etovia ja ällötyksiä, ku sulosia.. nämä lapsipsykoosissaan olevat äidit ei vain sitä tajua, että mulle ihmisille juuri heidän lapsensa ei nyt satu olemaan elämän ykkös asia tai kiinnostuksen kohde.
rajansa kaikella!
ja jos mää joskus penskoja hankin, ni kyllä olen ihan oma yksilönsä edelleen ja omankin elämän omaava nainen. äidin rooli on kyllä mukana elämässä ja kaikessa, mutta se ei saa olla pelkkää äitiyttä ilman omasta naiseudesta huolehtimatta.
Facebook on paikka jonne kenenkään järkevän ihmisen ei pitäisi mitään kirjoittaa. On suorastaan rikos laittaa lapsistaan sinne mitään ja myöskään tehdä mitään tilityksiä perheestään, voipi tulla joskus eteen, että on kirjoitellut ja johtaa eroon.
Se on suorastaan loukku ihmisten tunne-elämään, rikkoo paljon. Saatikka sitten jos sinnen työasioitaan kirjoitelee, jo muutamat potkut median mukaan tulleet. Lukua tuskin tietää, kuinka monelle muulle, joka on esim. taloudellisten ja tuotannolisten syiden vuoksi saanut lähteä. Onkohan Facebookissa kirjoitelmia.
Noh...minä en laittaisi omasta lapsestani kuin ehkä korkeintaan muutaman kuvan juuri siistä syystä, että jos nettiin kuvia laittaa niin ne on siellä ikuisesti. Lapsi ei myöskään ole antanut lupaa kuvien julkaisuun ja voin kuvitella kuinka häntä saattaisi ottaa päähän aikuisena kun äiti on laittanut nettiin kaikenmaailman kuvat. Kuitenkin...jos jotakuta häiritsis yleisesti ottaen mun mammailu jutut ja kuvat niin sellainen "ystävä" sais mun puolesta poistua mun kaverilistalta feisbuukissa. Ei ole isokaan menetys, eipä muakaan kiinostaa joidenkin biletys jutut ja se kuinka taas tuli oltua kännissä baarissa...huoh...
Ja täähän on nyt sit sitä nykyaikaa.. kuinka kaamee olikaan Lättähatut, Elvis ja Beatles aikoinaan vanhemmille.. maailma muuttuu tahdoimme sitä tai ei.. Nyt on Fb ja muut julkisen median sivut..
Itse laitan kuvia lapsestani, lasen isovanhempia, isoisovanhempia, enoja, setiä ja joitain kavereitani kiinnostaa. Loppujen ei niitä tarvitse katsoa jos ei kiinnosta. Ja jos hermot menee juttuihini niin voihan minut sieltä poistaa.
Hirveästi ei tule laitettua päivitystä lapsesta vaan enemmänkin siitä mitä ollaan tehty ja missä käyty tmv. Mutta jos nekään ei kiinnosta niin edelleen pois kaverilistalta.
Muistakaapa muuten, että kaikissa kuvissa olijoilta täytyy olla lupa kuvan julkaisuun internetissä. Moni ei tunnu tietävän tätä vaan lätkii ilman kuvassa olijoidan lupaa heistä (joskus hyvinkin typeriä) kuvia nettiin. Lapsen vanhempi tietysti päättää lapsen puolesta, mutta jos haluaa julkaista kuvan jossa on sukulainen, ystävä tai joku muu tuttu niin lupaa kuvan julkaisuun on kysyttävä ensin.