Suoraa lainausta Lapin Kansan 1.5. artikkelista:
"Oli pakko antaa anteeksi. Olihan minulle seuroissa opetettu, että anteeksi piti antaa tai joutuu ikuiseen kadotukseen, helvetin tuleen. Ja sitten, kun lapsi ajattelee niin aivan konkreettisella tasolla, että minä ajattelin, että se on sitten ikuisessa tulessa olemista, kun ne puhuivat tulimerestä ja helvetin tulesta."
ARMONMERI tai helvetin tuli.
Kadotus tai anteeksianto. Siinä karut vaihtoehdot, jotka moni
pedofiilin uhriksi joutunut lestadiolaislapsi sai pohdittavakseen
kauheuksien jälkeen.
Vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvan papin ja tutkijan Johannes Alarannan mukaan kyse on salaripistä, jolla pedofiilit vaiensivat uhrejaan.
Hyväksikäyttäjät ripittäytyivät lapselle itselleen ja pyysivät tältä anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”.
Lapset antoivat anteeksi, koska niin kuuluu tehdä. Koska niin oli opetettu.
Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan kristittyjen välinen rippisalaisuus on aina ehdoton.
Anteeksiantamisen jälkeen poispannusta synnistä ei saa enää keskustella eikä siitä saa missään tapauksessa puhua muille.
Liikkeessä on toisinaan opetettu: ”Synti tulee sinun päällesi, jos puhut.”
–Se on järkyttävää ja sairasta, Alaranta sanoo.
ENSIMMÄISET vanhoillislestadiolaisten pedofiliauutiset tulivat julki keväällä 2010.
Melkein tasan vuosi sen jälkeen valokeilaan marssi Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johto (SRK). Liike teki sisäisen selvityksen, jossa selvisi, että hyväksikäytettyjä lapsia on jopa sata. (Virhe Lapin kansan tekstissä: Lestadiolaisia hyväksikäyttäjiä on 70-100, Hyväksikäytettyjä lapsia voi olla sadoittain, koska yhdellä rikollisella oli usein useita uhreja. Kukaan ei tiedä todellista lukumäärää.)
SRK:n johto kertoi, että tapauksiin olisi pitänyt puuttua aiemmin, mutta ilmiön kokonaiskuvaa ei oltu osattu liikkeen sisällä hahmottaa.
Myös salarippi myönnettiin.
SRK:n mukaan rippiä oli joissakin hyväksikäyttötapauksissa käytetty väärin. (Virhe SRK:n puheissa: Johanna Hurtigin mukaan KAIKISSA hänen kohtaammissaan tapauksissa hyväksikäyttäjä oli käyttänyt rippioppia salaamiseen.)
Alarannan mukaan SRK:n johdon totuus on kaunisteltu versio
tapahtuneesta.
–Minuun on ollut yhteydessä noin parikymmentä hyväksikäytettyä. Niissä tapauksissa rippi on ollut melkein aina käytössä. Rippisalaisuus on usein mahdollistanut sen, että hyväksikäyttö on jatkunut pitkään.
Alaranta käsittelee kipeää aihetta myös hengellisessä Gostaja-blogissaan.
Hän kirjoittaa, että salaripin ongelma on se, että tekijä voi puhdistaa omatuntonsa ja jatkaa tekojaan.
”Uhrien mukaan näin on käynyt toistuvasti. Omatunto hiljenee, kun tekoa pyytää anteeksi. Jos tekijä on ”uskovainen”, hän oikeasti uskoo syntiensä pois pyyhkimiseen”, Alaranta kirjoittaa.
SRK VANNOO kaiken tapahtuneen jälkeen edelleen rippisalaisuuden ehdottomuuden nimeen.
Alarantaa se surettaa.
–SRK kirjoitti mielipidepalstoilla ensimmäisen uutisen jälkeen, että rippisalaisuus on ehdoton. Se on kuin suoraa tukea väärinkäytöksille.
–Jos kysymys on pahimmasta teosta, mitä ihminen voi tehdä, ei ole mitään syytä salata sitä. Kaikkien muiden asioiden pitäisi jäädä silloin taka-alalle.
Silloin ei pitäisi takertua mihinkään opinkirjaimeen.
Lestadiolaisten rippinäkemys ei kestä päivänvaloa Suomen lain
edessä.
Kirkkolain mukaan ehdoton rippisalaisuus on vain papeil-
la ja virassa olevilla lehtoreilla. Ei kenelläkään muilla. Ei maallikko-
saarnaajilla, ei tavallisilla kristityillä ja kaikkein vähiten hyväksikäytetyillä lapsilla.
ALARANTA arvostelee SRK:n johtohenkilöitä salailusta ja viivyttelystä, sil-
lä ainakin osa tapauksista oli ollut tiedossa jo pitkään.
Kritiikki kohdistuu erityisesti puheenjohtaja Olavi Voittoseen ja SRK:n entiseen pääsihteeriin Aimo Hautamäkeen.
Vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva tutkija Johanna Hurtig välitti tietoja pedofiliatapauksista SRK:lle jo vuonna 2008, mutta johto tuli julkisuuteen vasta tänä keväänä."
"Oli pakko antaa anteeksi. Olihan minulle seuroissa opetettu, että anteeksi piti antaa tai joutuu ikuiseen kadotukseen, helvetin tuleen. Ja sitten, kun lapsi ajattelee niin aivan konkreettisella tasolla, että minä ajattelin, että se on sitten ikuisessa tulessa olemista, kun ne puhuivat tulimerestä ja helvetin tulesta."
ARMONMERI tai helvetin tuli.
Kadotus tai anteeksianto. Siinä karut vaihtoehdot, jotka moni
pedofiilin uhriksi joutunut lestadiolaislapsi sai pohdittavakseen
kauheuksien jälkeen.
Vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvan papin ja tutkijan Johannes Alarannan mukaan kyse on salaripistä, jolla pedofiilit vaiensivat uhrejaan.
Hyväksikäyttäjät ripittäytyivät lapselle itselleen ja pyysivät tältä anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”.
Lapset antoivat anteeksi, koska niin kuuluu tehdä. Koska niin oli opetettu.
Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan kristittyjen välinen rippisalaisuus on aina ehdoton.
Anteeksiantamisen jälkeen poispannusta synnistä ei saa enää keskustella eikä siitä saa missään tapauksessa puhua muille.
Liikkeessä on toisinaan opetettu: ”Synti tulee sinun päällesi, jos puhut.”
–Se on järkyttävää ja sairasta, Alaranta sanoo.
ENSIMMÄISET vanhoillislestadiolaisten pedofiliauutiset tulivat julki keväällä 2010.
Melkein tasan vuosi sen jälkeen valokeilaan marssi Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johto (SRK). Liike teki sisäisen selvityksen, jossa selvisi, että hyväksikäytettyjä lapsia on jopa sata. (Virhe Lapin kansan tekstissä: Lestadiolaisia hyväksikäyttäjiä on 70-100, Hyväksikäytettyjä lapsia voi olla sadoittain, koska yhdellä rikollisella oli usein useita uhreja. Kukaan ei tiedä todellista lukumäärää.)
SRK:n johto kertoi, että tapauksiin olisi pitänyt puuttua aiemmin, mutta ilmiön kokonaiskuvaa ei oltu osattu liikkeen sisällä hahmottaa.
Myös salarippi myönnettiin.
SRK:n mukaan rippiä oli joissakin hyväksikäyttötapauksissa käytetty väärin. (Virhe SRK:n puheissa: Johanna Hurtigin mukaan KAIKISSA hänen kohtaammissaan tapauksissa hyväksikäyttäjä oli käyttänyt rippioppia salaamiseen.)
Alarannan mukaan SRK:n johdon totuus on kaunisteltu versio
tapahtuneesta.
–Minuun on ollut yhteydessä noin parikymmentä hyväksikäytettyä. Niissä tapauksissa rippi on ollut melkein aina käytössä. Rippisalaisuus on usein mahdollistanut sen, että hyväksikäyttö on jatkunut pitkään.
Alaranta käsittelee kipeää aihetta myös hengellisessä Gostaja-blogissaan.
Hän kirjoittaa, että salaripin ongelma on se, että tekijä voi puhdistaa omatuntonsa ja jatkaa tekojaan.
”Uhrien mukaan näin on käynyt toistuvasti. Omatunto hiljenee, kun tekoa pyytää anteeksi. Jos tekijä on ”uskovainen”, hän oikeasti uskoo syntiensä pois pyyhkimiseen”, Alaranta kirjoittaa.
SRK VANNOO kaiken tapahtuneen jälkeen edelleen rippisalaisuuden ehdottomuuden nimeen.
Alarantaa se surettaa.
–SRK kirjoitti mielipidepalstoilla ensimmäisen uutisen jälkeen, että rippisalaisuus on ehdoton. Se on kuin suoraa tukea väärinkäytöksille.
–Jos kysymys on pahimmasta teosta, mitä ihminen voi tehdä, ei ole mitään syytä salata sitä. Kaikkien muiden asioiden pitäisi jäädä silloin taka-alalle.
Silloin ei pitäisi takertua mihinkään opinkirjaimeen.
Lestadiolaisten rippinäkemys ei kestä päivänvaloa Suomen lain
edessä.
Kirkkolain mukaan ehdoton rippisalaisuus on vain papeil-
la ja virassa olevilla lehtoreilla. Ei kenelläkään muilla. Ei maallikko-
saarnaajilla, ei tavallisilla kristityillä ja kaikkein vähiten hyväksikäytetyillä lapsilla.
ALARANTA arvostelee SRK:n johtohenkilöitä salailusta ja viivyttelystä, sil-
lä ainakin osa tapauksista oli ollut tiedossa jo pitkään.
Kritiikki kohdistuu erityisesti puheenjohtaja Olavi Voittoseen ja SRK:n entiseen pääsihteeriin Aimo Hautamäkeen.
Vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva tutkija Johanna Hurtig välitti tietoja pedofiliatapauksista SRK:lle jo vuonna 2008, mutta johto tuli julkisuuteen vasta tänä keväänä."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ko. uskonnollinen yhteisö on MAFIA. Miettikää asiaa...melko moni asia on samallalailla kuin mafiassa.Sisäpiiri, sisäinen "oikeus", soluttautuminen yhteiskuntaan, rikollisten suojelu, jälkien peittelyyritykset...jos menet sorkkiin niiden asioita niin varmasti saat että tuntuu, painostusta, mustamaalausta...Luulevat vielä että muut ei pääse taivaaseen kun he ainoan oikean uskon omaavina. Ko.yhteisö on mätä!!!
Lestatiolaiset ovat yleensä vähempiälysi immeisiä eli tynnyrissä kasvaneita,
Silloinhan tämmöinen sisäsiittoisuus on mahdollista.
On se niin mukavaa puhkasta omalta tytöltä se kalvo.
Lestaviha on kyllä Ylivieskassa ihan selvästi lisääntynyt.
Viha on seuraus lestojen röyhkeydestä ja kaksinaismoralismista.
Olkaahan lestojen lapset rohkeita, ja uskaltakaa hylätä aivopesty sukunne.
Lestatrauma-tukiryhmä voisi olla kysytty Ylivieskassa.