Hei.. en tiedä miksi kirjotin tänne mutta oon niin väsynyt jotenkin kaikkeen, ja halun purkaa ajatuksiani jonnekkin..
Eli olen 18-vuotias tyttö ja ajattelen että mulla on masennus.. olen siis itse diagnosoinut tämän, en ole käynyt missään lääkärissä tai missään. Jossain psykologilla, terapiassa vai mikä onkaan olen kyllä käynyt mutta siitä ei ollut mitään apua :(
Olen oikeastaan ollut masentunut jo pidemmän aikaan.. Ekan kerran muistan ajatelleeni että mulla on masennus kun olin vielä ala-asteella, olin varmaan joku 10-11 vuotias. Silloin muistan myös ajatelleeni itsemurhaa, tuskin nyt ihan tosissani mutta ainakin ajattelin sitä. Olin silloin masentunut siksi koska mua kiusattiin tosi pahasti. Suuri joukko kiusasi minua, ja minä olin yksin eikä kukaan puolustanut tai auttanut minua, ei edes opettajat. Muistan kun piileskelin välitunnit koulun vessassa kun pelkäsin niitä kiusaajia. Sitten kotona itkin joka ilta ja toivoin että kiusaaminen loppuisi.
Kun olin kuudennella kiusaaminen sitten loppui. Aloin silloin hengaamaan ns. "pahis"jengissä ja aloin itse kiusata muita..:( Sama jatkui ylä-asteellakin, olin oikea ongelmatapaus silloin. Muistan kuitenkin silloinkin olleeni tosi masentunut, kun olin yksin itkin useasti ja ajattelin etten jaksa enää.
Sitten joskus ehkä kahdeksannen luokan jälkeen mulla alkoi menemään paremmin. Yläasteen jälkeen menin lukioon ja kaikki oli ns. hyvin. Olen aina ollut ystävyys suhteissani liian "kiltti" ja haluan aina miellyttää muita.. Tästä tuli ongelmia ollessani joku 16 vuotta,hengasin silloin kahden eri porukan kanssa jotka eivät tulleet toimeen keskenään. Mulla tuli silloin ihmissuhteisiin ongelmia ja mua alkoi taas ahdistaa kaikki. Silloin aloin myös viilteleen, koska mulla oli niin paha olo.. Asiat kuitenkin selkiytyivät silloinkin, ja jonkun vuoden ajan olin oikeasti todella onnellinen. Sitten sinä syksynä kun olin 17 tapahtui eräs asia josta en halua tänne kirjoittaa ettei kukaan tunnista minua. Silloin mua alkoi taas ahdistaa kaikki. Se asia oli kuitenkin vasta pientä sen rinnalla mitä seuraavana vuonna=viime vuonna tapahtui.
Viime vuonnna kaikki meni mun elämässä niin pieleen kun vain voi mennä. En halua kertoa mitä tapahtui, mutta tapahtui paljon kauheita ja raskaita asioita, kaikki romahti. Olen ollut todella masentunut nyt jonkun vuoden ajan,välillä on hyviä hetkiäkin, mutta varsinkin nyt viime aikoina on ollut kyllä enimmäkseen vaan huonoja. Oon tosi väsynyt kaikkeen ja tuntuu etten oikeasti enää jaksa.. hyvä kun jaksan sängystä nousta aamuisin. En oo mitenkään hyvä kirjottaan, enkä osaa oikeen kuvailla miltä musta tuntuu, mutta yksinkertaisesti kaikki tuntuu vaan niin turhalta, mikään ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään. Kaikki vaan ahdistaa. Nyt olen myös taas alkanut viiltelemään.
Mulla on tosi hyviä ystäviä, joista välitän ihan hirveesti, ehkä liikaakin. En tiedä miksi, mutta ajattelen kuitenkin että he eivät välitä minusta yhtään niin paljon kuin minä heistä, ja että vaan käyttävät minua hyväksi, koska oon tosiaan niin kiltti ja valmis aina joustamaan ystävieni takia yms. Sitten jos he eivät vaikka soita tai ota yhteyttä, meen aina ihan paniikkiin että olen tehnyt jotain väärin heitä kohtaan vaikka en edes ole :S Muutenkin aina ajattelen että he puhuvat keskenään musta pahaa vaikka näin tuskin on.
Eli olen 18-vuotias tyttö ja ajattelen että mulla on masennus.. olen siis itse diagnosoinut tämän, en ole käynyt missään lääkärissä tai missään. Jossain psykologilla, terapiassa vai mikä onkaan olen kyllä käynyt mutta siitä ei ollut mitään apua :(
Olen oikeastaan ollut masentunut jo pidemmän aikaan.. Ekan kerran muistan ajatelleeni että mulla on masennus kun olin vielä ala-asteella, olin varmaan joku 10-11 vuotias. Silloin muistan myös ajatelleeni itsemurhaa, tuskin nyt ihan tosissani mutta ainakin ajattelin sitä. Olin silloin masentunut siksi koska mua kiusattiin tosi pahasti. Suuri joukko kiusasi minua, ja minä olin yksin eikä kukaan puolustanut tai auttanut minua, ei edes opettajat. Muistan kun piileskelin välitunnit koulun vessassa kun pelkäsin niitä kiusaajia. Sitten kotona itkin joka ilta ja toivoin että kiusaaminen loppuisi.
Kun olin kuudennella kiusaaminen sitten loppui. Aloin silloin hengaamaan ns. "pahis"jengissä ja aloin itse kiusata muita..:( Sama jatkui ylä-asteellakin, olin oikea ongelmatapaus silloin. Muistan kuitenkin silloinkin olleeni tosi masentunut, kun olin yksin itkin useasti ja ajattelin etten jaksa enää.
Sitten joskus ehkä kahdeksannen luokan jälkeen mulla alkoi menemään paremmin. Yläasteen jälkeen menin lukioon ja kaikki oli ns. hyvin. Olen aina ollut ystävyys suhteissani liian "kiltti" ja haluan aina miellyttää muita.. Tästä tuli ongelmia ollessani joku 16 vuotta,hengasin silloin kahden eri porukan kanssa jotka eivät tulleet toimeen keskenään. Mulla tuli silloin ihmissuhteisiin ongelmia ja mua alkoi taas ahdistaa kaikki. Silloin aloin myös viilteleen, koska mulla oli niin paha olo.. Asiat kuitenkin selkiytyivät silloinkin, ja jonkun vuoden ajan olin oikeasti todella onnellinen. Sitten sinä syksynä kun olin 17 tapahtui eräs asia josta en halua tänne kirjoittaa ettei kukaan tunnista minua. Silloin mua alkoi taas ahdistaa kaikki. Se asia oli kuitenkin vasta pientä sen rinnalla mitä seuraavana vuonna=viime vuonna tapahtui.
Viime vuonnna kaikki meni mun elämässä niin pieleen kun vain voi mennä. En halua kertoa mitä tapahtui, mutta tapahtui paljon kauheita ja raskaita asioita, kaikki romahti. Olen ollut todella masentunut nyt jonkun vuoden ajan,välillä on hyviä hetkiäkin, mutta varsinkin nyt viime aikoina on ollut kyllä enimmäkseen vaan huonoja. Oon tosi väsynyt kaikkeen ja tuntuu etten oikeasti enää jaksa.. hyvä kun jaksan sängystä nousta aamuisin. En oo mitenkään hyvä kirjottaan, enkä osaa oikeen kuvailla miltä musta tuntuu, mutta yksinkertaisesti kaikki tuntuu vaan niin turhalta, mikään ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään. Kaikki vaan ahdistaa. Nyt olen myös taas alkanut viiltelemään.
Mulla on tosi hyviä ystäviä, joista välitän ihan hirveesti, ehkä liikaakin. En tiedä miksi, mutta ajattelen kuitenkin että he eivät välitä minusta yhtään niin paljon kuin minä heistä, ja että vaan käyttävät minua hyväksi, koska oon tosiaan niin kiltti ja valmis aina joustamaan ystävieni takia yms. Sitten jos he eivät vaikka soita tai ota yhteyttä, meen aina ihan paniikkiin että olen tehnyt jotain väärin heitä kohtaan vaikka en edes ole :S Muutenkin aina ajattelen että he puhuvat keskenään musta pahaa vaikka näin tuskin on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...jatkoa edelliseen viestiin
Kuten jo aiemmin sanoin minua ei tällä hetkellä jaksa oikein kiinnosta mikään.. Ainoastaan juhliminen yms. kiinnostaa. Haluan vaan saada pään sekaisin. Käytän alkoholia tosi useasti, ja ihan liikaa. Yleensä juon kavereideni kanssa, mutta joskus juon yksinkin ja yleensä vedän ihan hirveät kännit niin etten muista seuraavana päivänä juuri mitään. Käytän myös kannabista sillon tällöin. Nyt on myös alkanut kiinnostaa muut aineet.. Olen kokeillut amfetamiinia pari kertaa, ensimmäisen kerran kokeilin joskus vähän yli kuukausi sitten ja se oli varmaan tähänastisen elämäni paras kokemus.. Luultavasti ihan sairasta mutta haluaisin alkaa käyttämään ns. kovempia huumeita esim juuri amfetamiinia. En nyt mitenkään jokapäiväisesti mutta vaikka viikonloppuisin. Eräät tuttuni käyttävät huumeita, juuri heidän kanssaan nämä kokeiluni ovat tapahtuneet, ja haluaisin alkaa hengata heidän seurassaan enemmän. En tiedä miksi haluan jotakin tälläistä. Nämä tutut ovat myös olleet aina todella ystävällisiä ja hyväksyviä minua kohtaan, ja se on tuntunut hyvältä koska niin monet ihmiset ovat olleet minulle pahoja, ja olen saanut pettyä aina niin moniin ihmisiin.
En nyt tiedä mikä tämän kaiken tekstin mitä kirjoitin tarkoitus oli, halusin vaan purkaa ajatuksiani jonnekkin. En tiedä tällä hetkellä yhtään mitä elämältä haluan :( Olen harkinnut muuttoa toiselle paikkakunnalle, jättäisin kaiken paskan ja koko entisen elämäni taakse mutta toisaalta haluan myös jäädä tänne missä nyt asun.. Olen myös ajatellut että menisin juttelemaan jonnekkin mutta kun en tiedä auttaako se mitään.. Kuten jo aikasemmin kirjotin kävin juttelemassa jonkun terapeutin kanssa elämästäni, ja kerroin hänelle että epäilen että olen masentunut.. käynnit kuitenkin loppuivat kun yhden kerran hän tokaisi että "ihan pirteältähän sinä vaikutat"...joo todella. En kuitenkaan enää jaksa tätä masentunutta olotilaa, oon niin väsynyt kaikkeen!! Lisäksi epäilen että mulla on ahdistus/paniikkihäiriö sillä saan silloin tällöin ns. paniikkikohtauksia, tai ainakin kaikki oireet täsmäävät siihen. Lisäksi mulle tulee silloin tällöin jotenkin "epätodellinen" olo, ja oon lukenut että sekin kuuluisi masennuksen oireisiin..
Olisi kiva jos joku vastaisi jotain, tai kertoisi omia kokemuksiaan vastavaanlaisista tilanteista=)
Kiusaaminen on vitsaus. Kaikki melkeen sanovat, että heitä on kiusattu >:( Kaikki saavat paskaa joskus niskaan, mutta jokapäiväinen kiusaaminen on varmasti helvettiä. Siihen pitäisi opetushallituksen puuttua ja tietysti vanhempien. Sellaisia tolloja on suurin osa, ettei ihme että masentaa. Osittain masennus saattaa olla periytyvää.
Minua ei koskaan ole kiusattu, yritetty on mutta se on loppunut hyökkäykseeni. Kavereita on ollut ja olen ollut jopa suosittu, mutta aikuisena olen vetäytynyt. Olen liian "erilainen" vaikka kuitenkin ihan samanlainen. Ajattelin kuolemaa aktiivisesti ensimmäistä kertaa n. 12v. mutta yllätykseksi selailin joskus vuosi sitten vanhoja lapsuudenpiirustuksia ja olin piirtänyt nuoren tytön masennuksen ja lopulta makaamaan arkkuun koira vierellään. Aika outoa, olin silloin siis alle 10v. enkä mielestäni masentunut...